Otimme koiranpentumme viikko sitten kotiimme.
Pentu on sopeutunut uuteen kotiinsa hyvin. Ulkoilemme pentumme kanssa aina unen, ruuan ja leikin jälkeen.
Pentu on jo hienosti tottunut remmissä kulkemiseen ja ongelmaa ei ole ollenkaan jos mieheni kanssa ulkoilutamme yhdessä pentuamme.
Ongelma on, ettei pentu viihdy ulkona ilman toista omistajaansa. Remmissä liikkumisestä ei tule mitään, pentu vai istahtaa ja alkaa katselemaan rapun ovelle, odottaen toista omistajaansa, sekä satunnaisesti vinkuu. Pentu muuttuu araksi ja kaikkea ihmetteleväksi.
Onko muilla kokemuksia tälläisestä pennun käyttäytymisestä? Onko tämä vain ohi menevää tai totuttelu kysymys?
Tuntuu, että koulutuksessa tulee selvää takapakkia näissä tilanteissa, kun pentu ulkoilee vain toisen omistajan kanssa.
Pentu on sopeutunut uuteen kotiinsa hyvin. Ulkoilemme pentumme kanssa aina unen, ruuan ja leikin jälkeen.
Pentu on jo hienosti tottunut remmissä kulkemiseen ja ongelmaa ei ole ollenkaan jos mieheni kanssa ulkoilutamme yhdessä pentuamme.
Ongelma on, ettei pentu viihdy ulkona ilman toista omistajaansa. Remmissä liikkumisestä ei tule mitään, pentu vai istahtaa ja alkaa katselemaan rapun ovelle, odottaen toista omistajaansa, sekä satunnaisesti vinkuu. Pentu muuttuu araksi ja kaikkea ihmetteleväksi.
Onko muilla kokemuksia tälläisestä pennun käyttäytymisestä? Onko tämä vain ohi menevää tai totuttelu kysymys?
Tuntuu, että koulutuksessa tulee selvää takapakkia näissä tilanteissa, kun pentu ulkoilee vain toisen omistajan kanssa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Aloittakaapa yksinolokoulutus ja pelkästään yhden omistajan kanssa liikkeellä olo osana sitä. Aloittakaa ihan pienin askelin, kuten piipahtakaa ulko-oven ulkopuolella ja palatkaa takaisin toisenkin omistajan luokse, ennen kuin koira ehtii ahdistua.
Jos koira ahdistuu jo yhden omistajan puutteesta, niin se on todella lupaava eroahdistuksesta kärsijä...
Yksinolo harjoituksetkin on jo aloitettu, pienin askelin. Pennulle on rajattu oma tila keittiöön. Harjoitukset menneet tähän asti hyvin, kun rauhoittuu omaan tilaan koira palkitaan ja päästetään pois. Rauhoittuu jo hyvin nopeasti.
Itse teen vuorotyötä ja näin aluksi olen tehnyt iltavuoroa, mieheni lähtee aamulla töihin. Jään pennun kanssa yksin kotiin. Kotona ollessamme pentu ei millään lailla kaipaa toista omistajaansa, vain ulkoillessa. Sama juttu on, kun mieheni tulee päivällä kotiin, jolloin minä taas menen töihin, Iltaisin ulkoilemme yhdessä.
Voisiko tämä olla ohimenevä juttu, onhan pentu ollut meillä vasta vain viikon.
Vai olemmeko nyt valinneet supereroahdistusyksilön?!
Itselläni ei ole ollut tälläistä ongelmaa mutta voisitte kokeilla mennä aluksi yhdessä ulos ja jossain vaiheessa toinen omistaja palaisi takaisin sisälle pennun huomaamatta (esim kulmantaakse kääntymisen aikana) ja matkaatte sitten pennun kanssa kotiin kaksistaan.
Kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen kuka syöttää pennun, jos toinen omistajista on tähän asti ollut vastuussa syöttämisestä niin kannattaa jakaa se tasapuolisesti että pentu tajuaa että toinenkin omistaja on ruuan valtias.
Pitää kyllä kokeilla noita vinkkejä. Kiitos!
Mites jos toinen lähtiskin jo etukäteen lenkille yksin ja toinen lähtis pennun kanssa n 15 min myöhemmin ja kohtaisitte sitten jossain. Pentu huomais,että se toinenkin voi löytyä matkan varrelta.
Se on pentu! Kaikki uutta ja ihmeellistä. Jännitys ei todellakaan tarkoita arkuutta. Tulee kuule vielä ihan hyvän ajan seuraamaan jatkuvasti eikä jää yksin jos on vaihtoehtoja. Anna kasvaa rauhassa ja lopeta turha stressaaminen.
Kiitos kaikille vinkeistä. Huomattiin, että yhteiset lenkit tehtiin aina iltaisin, jolloin oli viileämpää. Pentu ei vain siedä näitä kuumia ilmoja. Kyllä tässä on vielä paljon opittavaa.
Nyt ollaan pihalla päivisin vain käyty hädillä. Iltaisin remmiliikkuminen on mukavaa.
Kokoajan kaikki sujuu paremmin. :)
Mukavaa, että oli noin yksinkertainen selitys käytökselle:) Ja jaksamista pennun koulutukseen
Pentu huolissaan koko uudesta laumasta.
Hienoa että tietää ketkä laumaan kuuluvat.