Olen eri elämänvalintojen takia päätynyt eroon vanhoista kavereistani, eikä minulle ole tullu uusiakaan. Elämääni kuuluu vaimo, hänen ja omat sukulaiseni. Olen tottunut elämään ilman kavereita, mutta syntymäpäivinä tunnen suurta yksinäisyyttä, vanhemmilta ja sisarelta sain tekstiviestionnittelun, se ei paljoa mieltä nostattanut. Vaimoni muisti ja hänen kanssaan päivä olikin mukava viettää, mutta muu aika minua raastoi tunne ettei minulla ole ystäviä, jotka muistaisivat ja joiden kanssa voisi viettää aikaa. Jotenkin tuo yksinäisyyden tunne voimistuu juuri syntymäpäivänä.
Yksinäisyys syntymäpäivänä
sfgh
3117
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kaverit ovat usein tavallisia ihmisiä joidenka kanssa vietetään aikaa ja vaihdetaan ajatuksia. Jos heistä oppii pitämään ja heitä alkaa kaipaamaan voi heitä kutsua ystäviksi. Eli koeta ehdottaa ihmisille tekemistä tai osallistumista ja jos he kutsuvat sinut johonkin niin yritä mennä mukaan vaikkei se olisikan täsmälleen jotain mitä itse haluaisit.
Osa ei halua osallistua, ja he eivät ehdota sopivampaa aikaa, he sanovat silloin useimmiten että on kiireitä. Ystäväsi eivät suinkaan ole ennalta määriteltyjä henkilöitä, vaan et ole vain huomannut heitä aiemmin. Ystävyys voi myös hiipua ellei sitä ylläpidä.
Sinulla on siis vaimo ja sukulaisia molemmin puolin? Mitä siis teet yksinäisyyspalstalla?
Huomenna täytän 39 vuotta ja tunnen itseni entistä enemmän luuseriksi joka ei kelpaa kenellekkään. Taidan painua kalaan huomennakin kun ei ole kai muuta tekemistä.