Käytökseni oli ristiriitaista. Silti rakastin enemmän kuin ketään muuta ikinä.
Välttelin niin paljon kuin pystyin
Myönnän
601474
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 60
Vanhimmat
Tietääkö tää ihminen sen?
aloittaja puhuu menneessä aikamuodossa, eikö se jo kerro sulle oleellisimman.
Sama täällä. :(
Tuttua tarinaa.
Kannattais kertoa se joka päivä sille ihmiselle josta näin ajattelee.
Tai ei ehkä jokapäivä mut joskus edes. Ettei unohdu arjen ei aina niin mukavissa puuhissa ne tärkeimmät jutut.
ajattelen, vaikka viimeksi yritin kovasti katsoa vähän muualle kun näimme, mutta eihän siitä mitään tullut. Silmät ne vain haahuilee aina sinun suuntaan. Voi kun tietäisit kuinka paljon ajattelen sinua. Pieni hetki kahden, ei sanoja, vain ainoastaan minä ja sinä. Se pieni hetki voisi muuttaa kaiken.
niinpä ,samaa toivoisin ,hitto kun tuli tippa silmään ,olen ollut todella herkillä kun en ole nähnyt sinua,kuitenkin ajatukset pyörii vain sinussa .
Nähdäänkö useinkin?
kyllä ennen päivittäin nähtiin .enää harvemmin hyvä että vilaukselta .
miksi välttelit?etkö pitänyt hänestä?vai miksi
No jos kerran rakastit, miks ette oo yhdessä?
niin suurta tuhlausta ja ikävää käytöstä.
tarvis noin toimia.
Suuret tunteet tekee kohteestaan pelottavan, koska ihminen pelkää haavoittumista. Itsesuojeluvaistot toimivat ja sitten paetaan ja vältellään.
Harmillista kyllä, samalla tulee tuhonneeksi kaikki mahdollisuudet tutustua tähän ihmiseen ja menettää mahdollisuuden rakkauteen.
vähän myöhäistä selitella, eipä kiinnosta enää sun selittelyt. Liar
jos ei mitään estettä tutustumiselle, niin pitää kuitenkin olla tietyllä tavalla rento fiilis, välitön, jotta voi lähestyä toista. Liian latautuneet suhteet ovat tuhoon tuomittuja. Täytyy olla nimittäin tunne, että hallitsee tilanteen. Tätä mieltä olen. Itse ainakin haluan olla oman itseni "rouva" (tai oikeammin neiti) ja pitää langat käsissä siten miten haluan -
päätepysäkille jo ajat sitten. Odottele sä vaan sitä omaas...
ole sitä vaan ja ihmees, ja rauhassa. Ole onnellinen kultasi kanssa - ei teidän onni ole keltään toiselta pois.
Onnea teille! :)
näin luulinkin, mutta käytös, sanat ja teot on se asia miksi voisin luulla toisin.
ja ehkä juuri siksi viimeinen askel on jäänyt ottamatta :)
Aloittajan olisi siis syytä mennä hänen luokseen ja tavata.
Kyllä asiat pitää selvittää varsinkin kun tilanne oli noin ristiriitainen.
Varmaan se toinenkin haluaisi nähdä koska tuskimpa sinullekkaan olisi syntynyt tuollaisia tunteita ilman että se toinenkin olisi tuntenut.
Mikään ei ole parempi hetki toimia kuin tämä eli yhteyttä häneen ja sopikaa tapaaminen. Sääkin on mitä kaunein jälleennäkemiselle. :)
Sää olisi mitä parhain vaikka h-hetkeen
Aurinkoista viikonloppua.
Mikäpä minä olen toisia arvostelemaan. Omassa elämässänikin on paljon korjattavaa (mutta pikku hiljaa). Pääasia ihmiselle on että on tunteet. Ilman niitä elämä ei olisi elämisen arvoista.
Miksi?
Ihan turhaan tänne kirjoitit. Ei hän täältä saa sitä tietää. Jos haluat että hän tietää totuuden, kerro hänelle.
kukin tekee kuin haluu, sä noin.
ja leikin ja pelleilyn, rakkautta en, koskaan.
olla toista kohtaan arvostavaa ja empaattista eikä toisen pitäisi joutua miettimään että mitä tämä nyt taas on. Pitäisi olla rehti ja reilu ja rehellinen.
Juuri näin. Ei päättää toisen puolesta mitä tämä haluaa. Tehdä selväksi mitä itse haluaa tai haluaako mitään ja antaa sen toisen tehdä johtopäätöksensä.
Kyllä jokainen tekee omat päätöksensä, ei toisen puolesta voi päättää
kolmea edellistä. Itse olen kokenut juurikin samoin, että omiksi "haluamisiksi" jotku ovat laittaneet omia haluamisiaan - tai tehty ihme tulkintoja, mihin PYRIN, vaikka juuri sitä en ole tehnyt; pyrkinyt mihinkään lähimmäistä loukkaavaan ja väärään. Eli älä projisoi omia toiveitasi toiseen, sanon sen myös vastapuolelle. - jos tämä tarkoitti juuri sitä itsekin minulle. Paradokseja, niitä riittää.
Loukkaantua voisi vähemmästäkin - mut jos ja kun ollaan puolin ja toisin loukkaannuttu, anteeksiantoa tarvitaan molemmin puolin. Kykyä siinä missä on armollinen itselleen, myös toiselle siinä suhteessa, että suhtautuu toisen heikkouksiin siinä missä omiinsakin; armeliaasti - kuin jo etukäteen anteeksi antaen.
se mies joka tossa alempana kirjotteli että annat ymmärtää muttet ymmärrä antaa ja vedät maton alta.
Useimmat ihmiset kuitenkin välttelevät siksi, etteivät halua olla tekemisissä.
ja miten, kannattaa aina miettiä milltä se tekeminen tuntuu siitä toisesta. Pariinkin kertaan.
toivottavasti ne loukkaukset sattui,pyydetäessä saa niitä lisääkin.Milloin sopii?
Näin se vaan on! Toiset välttelee toiset ei viisaus on jokaisen omasta päästä lähtevää!
empatiakyvytön tsirpula jälleen kehissä... tytteli!
Mahtaako muuta hyvää sit ollakaa.
Joo ja mitään ei meidän välille koskaan tullutkaan. Pakit on pakit ja sen ymmärrän, en edes kysy että miksi. Ei oo kukaan mua niin pelännyt ja vältellyt ku sinä, mutta jatka samaan malliin, hamaan tappiin asti.
Toki, voidaan joskus keskustellakin.....
kamalia.
Olen kamala..rakastuneena
Huomasin välttelyn ja tuntuihan se pahalta. Mutta huomasin silti tunteesikin.
Paras pitää vain hyvää päivää välit ! Ei järkee sekoilla ja romuttaa tiettyjä asioita .
Olen itse väittelijä, kun ihastun, joten ymmärrän hyvin muidenkin välttelyt. Parempi ottaa aikaa tunteidensa selvittelyyn, se on ihan ok. Aina ei aikakaan ole otollinen.
Minä en välttele sellaista ihmistä josta en pidä. Saatan olla hiljainen sellasen seurassa, mutta en silti yritä vältellä. Jos jotakin välttelen niin se johtuu siitä, että mulla on voimakkaita tunteita sitä henkilöä kohtaan. Minun kohdallani ainakin näin, että välttely ei johdu siitä etten pitäisi kyseisestä henkilöstä vaan päinvastoin.
Huomattu.onnex
Olen ollut välttelyn kohteena 7kk. Se on helvetin raskasta.
Varsinkin kun tietää, ettei se johdu muusta kuin
suuresta ihastumisesta. Heikko mies kysymyksessä.
Luen häntä kuin avointa kirjaa. Ja rakastan häntä.
Lässynlää.
Miten monta vuotta jaksoit pitää tätä "salaisuutta itselläsi"? Koska hänet olet tavannut ensimmäisen kerran ja koska viimeksi nähnyt?
Minä en, mut eipä vaan nähty.
Vautsi! Hieno homma! Et tehnyt mitään? No sehän on aivan himskatin hienoa. Anna palaa ja jatka samaan malliin. Mäkin odotan jo sitä hamaa loppua!
kenties ne kohtaamiset oli sen takia mahottomia. Toinen ei nähnyt.
Mua on vältelly eräs mies. Toisaalta ymmärrän häntä toisaalta en. Tilanne on hankala. Katseet polttaa. Ei pysty unohtamaan ja aina kun luulen unohtaneeni niin sitten nähdään jossain, sitten unohtaminen ei onnistu.
Ihan turhaan kuule enää välttelet, oot aivan varmasti nähnyt mut naiseni kanssa. Luulisi sunkin jo tajuavan mitä se merkitsee.
Olisit toiminut toisin, muille miehille olitkin helppo nakki. JA aina vaan jaksat vältellä! Aivan kuin olisin hyökkäämässä päällesi. Viimeksi ku nähtiin niin en edes katsonut, saati tervehtinyt. Enkä tervehdi enää koskaan niin sun ei tartte vältellä jatkuvasti.
jos sulla joku nainen olisi ja olisit onnellinen hänen kanssaan niin sä et kävisi täällä lässytämässä tuommoisia juttuja.
No tapailen erästä naista. Joskus enemmän onnellinen, joskus vhemmän. Se nainen jota kerran aikoinaan aioin yrittää, veti herneet nokkaan totaalisesti. Vältteli ja välttelee kokoajan mua vaikka hänellä miehiä riittää ja on nähnyt mut monta kertaa tapailemani naisen seurassa. Ei viitsi tervehtiä ja muutenkin töykeä. Se vaan ärsyttää ja ketuttaa mua että pitää mua inhottavana miehenä. Hänen mielestään ehkä oonkin, onkin sitten ainut laatuaan hän.
Ja se vielä että kaikki olis mulle ollut ihan ok jos hän olis joskus viitsinyt olla edes ystävällinen vaikka ei mua kelpuuttanutkaan. Aina vaan naama norsunv*tulla kun vastaan tulee ja mulla ei oo mitään muuta tarkotusta kun yrittää olla väleissä. Molemmilla siis omat kuvionsa ja niissä pysytään, tuntuu vaan että se nainen inhosi jo valmiiksi mua todella syvästi. Ei se kivalta tuntunut mutta kun löysin toisen niin kaikki muuttui.
Joko tiedät miksi välttelit?
Mä oon pari kertaa koittanut vältellä, mutta eihän se onnistu, ja se vasta typerää onkin...koska samassa tilassa kuulen ja aistin kuitenkin ja lopputulema on aina sama. Tää nyt vain on näin, ja tämä täytyy hyväksyä. Välttely ei auta ketään,jää vaan huono fiilis miksi välttelen, koska en halua loukata, olisi kamalaa jos joku luulisi etten pidä, koska välttelen...välttelyn jälkeen tulee vielä sellainen kumma kynnys mennä jutuille...ei saa mitään järkevää sanottua (no joo en saa muutenkaan..) Fyysiset oireet on aika kimurantteja, hikoiluttaa, vapisuttaa, tulee levoton olo ja toisinaan tuntuu että tajun lähtö on lähellä. Järki meni jo omia menojaan, eli psyykkisestä puolesta on turha puhua. :) Ihastumisen tunne on kyllä ihana, mutta kyllä se sekoittaa aika pahasti, kaikelle on kuitenkin tarkoitus, uskoisin näin.
Tuskinpa rakastit.
ap sä oot idiootti