http://www.focusonability.com.au/FOA/films/Sacrificing_Dignity_553.html
Elokuva KELA:n harjoittamasta väkivallasta on mukana australialaisessa lyhytelokuvakilpailussa.
"On myytävä yksityisyys vastikkeeksi toimeentulosta ja palveluista. On kerrottava, tarvitseeko apua pyllyn pyyhkimisessä vai pitääkö syöttää, juottaa vai taluttaa. Vahvuuksien tunnistamisen sijaan oppii määrittelemään itsensä puutelistojen kautta. Säädyllisyydestä ja häveliäisyydestä on tehty luksusta." (Pirkko Justander)
Tekstiili- ja käsitetaiteilija Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimosen ja sosiaaliohjaaja Pirkko Justanderin yhteisö- ja videoteos Sacrificing dignity kertoo siitä, miten jatkuva omien ruumiintoimintojen kuvaaminen KELA:n lomakkeille vaikuttaa vammaisten naisten minäkuvaan.
Parantumattomista vammoista tuotetaan KELA:n ja sosiaalityöntekijöiden tarpeisiin pahimmillaan pari kertaa vuodessa tuoreita lääketieteellisiä tutkimuksia ja lausuntoja. Ylioppilastutkintoa tai ajokorttia ei tarvitse uusia vähän väliä, mutta vammaisen on todistettava, ettei geenivirhe ole parantunut, näkö palannut tai amputoitu raaja kasvanut takaisin. Säästöpaineissa karsitaan palveluita, mutta itsestäänselvyyksien syynäämistä ei kyseenalaista kukaan.
Vammaiset tytöt ja naiset kohtaavat väkivaltaa ja sen uhkaa 2-4 kertaa vammattomia useammin. Iso osa vammaisen ihmisen kohtaamasta väkivallasta alkaa rakenteista. Rakenteiden alistama ja järjestelmän nöyryyttämä vammainen ihminen on helppo kohde kaikenlaiselle fyysiselle, psyykkiselle, seksuaaliselle ja taloudelliselle väkivallalle.
Elokuva KELA:n harjoittamasta väkivallasta on mukana australialaisessa lyhytelokuvakilpailussa.
"On myytävä yksityisyys vastikkeeksi toimeentulosta ja palveluista. On kerrottava, tarvitseeko apua pyllyn pyyhkimisessä vai pitääkö syöttää, juottaa vai taluttaa. Vahvuuksien tunnistamisen sijaan oppii määrittelemään itsensä puutelistojen kautta. Säädyllisyydestä ja häveliäisyydestä on tehty luksusta." (Pirkko Justander)
Tekstiili- ja käsitetaiteilija Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimosen ja sosiaaliohjaaja Pirkko Justanderin yhteisö- ja videoteos Sacrificing dignity kertoo siitä, miten jatkuva omien ruumiintoimintojen kuvaaminen KELA:n lomakkeille vaikuttaa vammaisten naisten minäkuvaan.
Parantumattomista vammoista tuotetaan KELA:n ja sosiaalityöntekijöiden tarpeisiin pahimmillaan pari kertaa vuodessa tuoreita lääketieteellisiä tutkimuksia ja lausuntoja. Ylioppilastutkintoa tai ajokorttia ei tarvitse uusia vähän väliä, mutta vammaisen on todistettava, ettei geenivirhe ole parantunut, näkö palannut tai amputoitu raaja kasvanut takaisin. Säästöpaineissa karsitaan palveluita, mutta itsestäänselvyyksien syynäämistä ei kyseenalaista kukaan.
Vammaiset tytöt ja naiset kohtaavat väkivaltaa ja sen uhkaa 2-4 kertaa vammattomia useammin. Iso osa vammaisen ihmisen kohtaamasta väkivallasta alkaa rakenteista. Rakenteiden alistama ja järjestelmän nöyryyttämä vammainen ihminen on helppo kohde kaikenlaiselle fyysiselle, psyykkiselle, seksuaaliselle ja taloudelliselle väkivallalle.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onko todellakin vaikea muuttaa tämä systeemi?
Hyi häpeä KELA!