Päättyy tämä. Joko tästä tulee jotain tai sitten ei. Aika käy vähiin ja aika näyttää. Uskallanko minä, uskaltaako hän? Minä pidän. Pitääkö hän? Toivoisin ainakin omalla kohdallani niin olevan, että halu voittaa pelon. Toivottavasti tunne on minulla tarpeeksi suuri ja jos hänkin jotain tuntee, se olisi kyllin kantavaa. Tämä on niin sumuista...tai enemmänkin kuin aavikolla kävelisi ja näkisi kangastuksia. Välillä ajattelee, että on hän ehkä ihastunut ja jo seuravassa hetkessä ajattelenkin toisin. Varmuuden kuitenkin haluan. En valitettavasti vielä tiedä miten. Haluan tietää, voisiko meidän välillä olla jotain. Sillä jos molemmat tuntee, meitä ei estä mikään. Ei oikeasti mikään, elämä on liian lyhyt ja kaunis otettavaksi liian vakavasti.
Lopulta pian
kuinka vahvaa...?
5170
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Elämä on myös liian arvokas turhien sekoilujen tekemiseen ,jossa kärsii lapset/perhe !
Aloituksessa ei ole mainintaa perheestä.
rouva äxälle tunteet toista kohtaan = turhien sekoilujen tekemistä
Höh. Siirsit ajatukseni ja aivoitukseni tuohon tekstiin. Aivan samoin ajattelen asioita
erään ja minun kohdalla, totta tosiaan.
Aivan, kuin minun suustani suolletut ajatukset...