joko parinhakua tai riidanhaastoa, haastaa uusin Anna-lehden nro.! Olemmeko (-tteko) näin alkukantaisia?! Keskustelua siis haluaisin herättää "tästä puhutaan" -asiasta.
Itselleni jysähti mieleen / tajuntaan / tietoisuuteen melkoinen pommi. Näinkö sosiaalisesti ja kulttuurisesti "autistinen" olen ollut? Itse haen aina ihmisiin katsekontakia. Sellainen ihme pälyily on mielestäni vaivaannuttavaa. Mielestäni moukkamaista olla katsomasta ihmisiä silmiin PIENOINEN HETKI, varsinkin tervehtiessä. Vaikka sitten edes sen katseen kohdistamisen verran. Eikö tätä jo opeteta lapsillekin? Toinen juttu toki tarkoituksellinen toisen ihmisen välttely jostain syystä. Aina myöskään kohtaaminen ei vaan ole helppoa. Ymmärrettävää toki myöskin, ettei kaikkia aina haluakaan katsoa silmiin.
Toinen seikka, mikä artikkelista kävi ilmi, olis suomalaisten tervehtimättömyys. Eräs jenkkiperhe oli muuttanut 3 vkon Suomessa asumisen jälkeen takaisin kotimaahansa, kun naapurien tervehtimättömyys oli ollut niin suuri shokki. Artikkelista kävi myös ilmi, että usein kun suomalaiset tapaavat toisiaan, jättävät tervehtimättä. Eli ikään kuin hyppääväät tuon "muodollisuuden" yli.?
No, tuskin sentään autistinen olen. Heillä nimittäin juuri ongelmia juuri tuon katsekontaktin ottamisessa. Mutta miten sitten kukakin katseen kokee ja mitä merkityksiä niille sitten antaa, eri juttu vielä sinänsä. Huom. puntaroikaa asiaa siitä lähtökohdasta käsin, millä aloituksella toin tämän keskustelun tähän framille.
Viides keskutelun aloitukseni täällä, ja viiemiseksi jäännee - tämän myötä realisoidun liveen yhä suuremmissa määrin. Olo helpottunut siltä osin, mikä tarve ollut täällä itsetutkisteluun ja erinäisten asioiden selkityttämiseen myös toisille.
Mitä mieltä siis olette, suomalaiset, miten on tuon katsekontakin kanssa?
(Iltavuoro tänään töissä, voi harmin harmi. Enkä saanut vaihdettua sitä kenenkään kanssa. Muuten tulisin sinne, minne moni "teistä" illalla suuntaa - ?)
Itselleni jysähti mieleen / tajuntaan / tietoisuuteen melkoinen pommi. Näinkö sosiaalisesti ja kulttuurisesti "autistinen" olen ollut? Itse haen aina ihmisiin katsekontakia. Sellainen ihme pälyily on mielestäni vaivaannuttavaa. Mielestäni moukkamaista olla katsomasta ihmisiä silmiin PIENOINEN HETKI, varsinkin tervehtiessä. Vaikka sitten edes sen katseen kohdistamisen verran. Eikö tätä jo opeteta lapsillekin? Toinen juttu toki tarkoituksellinen toisen ihmisen välttely jostain syystä. Aina myöskään kohtaaminen ei vaan ole helppoa. Ymmärrettävää toki myöskin, ettei kaikkia aina haluakaan katsoa silmiin.
Toinen seikka, mikä artikkelista kävi ilmi, olis suomalaisten tervehtimättömyys. Eräs jenkkiperhe oli muuttanut 3 vkon Suomessa asumisen jälkeen takaisin kotimaahansa, kun naapurien tervehtimättömyys oli ollut niin suuri shokki. Artikkelista kävi myös ilmi, että usein kun suomalaiset tapaavat toisiaan, jättävät tervehtimättä. Eli ikään kuin hyppääväät tuon "muodollisuuden" yli.?
No, tuskin sentään autistinen olen. Heillä nimittäin juuri ongelmia juuri tuon katsekontaktin ottamisessa. Mutta miten sitten kukakin katseen kokee ja mitä merkityksiä niille sitten antaa, eri juttu vielä sinänsä. Huom. puntaroikaa asiaa siitä lähtökohdasta käsin, millä aloituksella toin tämän keskustelun tähän framille.
Viides keskutelun aloitukseni täällä, ja viiemiseksi jäännee - tämän myötä realisoidun liveen yhä suuremmissa määrin. Olo helpottunut siltä osin, mikä tarve ollut täällä itsetutkisteluun ja erinäisten asioiden selkityttämiseen myös toisille.
Mitä mieltä siis olette, suomalaiset, miten on tuon katsekontakin kanssa?
(Iltavuoro tänään töissä, voi harmin harmi. Enkä saanut vaihdettua sitä kenenkään kanssa. Muuten tulisin sinne, minne moni "teistä" illalla suuntaa - ?)
Vastaukset 28
Vanhimmat
Se on vaan jotenkin juurtunut Suomeen tuollainen tapa. Itse en valitettavasti ole riittävän itsevarma, että voisin reippaasti vasten tapoja katsoa reilusti silmiin ja tervehtiä puolituntemattomia. Ulkomailla asuessani sen sijaan kaikki oli niin luontevaa, kun ei tarvinnut käydä sisäistä kamppailua, että uskaltaisiko tervehtiä tuotakin ihmistä, jota Suomessa ei varmasti tervehtisi. Suomalaisille tekisi varmasti hyvää asua vuosi vaikka Italiassa ja ottaa sieltä varmuutta sosiaaliseen kanssakäymiseen. En usko että suomalaiset oikeasti ihmisinä ovat niin kylmiä, mutta tänne on vain jostain syystä pesiytynyt sellainen kulttuuri. Vaatii rohkeutta ja itsevarmuutta Suomessa katsoa silmiin.
Eikös meille jo lapsena opeteta että ei saa ihmisiä tuijottaa,lähtislkö se siitä että välttelemme katsekontaktia.Kyllä itsekin yleensä haen ihmisestä katsekontaktin varsinkin tervehtiessä ja yleensä puhuessani.Tiesitkö että yleensä joissain Aasian maissa ei ole soveliasta katsoa ihmistä suoraan silmiin?Etsi vaan jatkossaakin katsekontaktia,mitä väliä ,mitä kukin ajattelee.Itse en pidä katsekontaktia huonona asiana.Kyllä,tervehtiä pitäisi enemmän,myönnän.
toki eri asia. Joskus myöskin haluaa viestiä ihmisille jotain katseellaan, painokkaasti, milloin tuikeasti ym. Itse näytän myös loukkaantumiseni johonkin pitkällä tietynlaisella katsella jollekin, jos en välttämättä uskalla / kykene / pysty tulemaan siitä sanomaan.
Eli hyvin tulkinnanavaraisia nämä! Paljon on myös katseen vastaanottajien pääkopasta kiinni, miten toisen katseen tulkitsee - haluaako jopa tahallaan tulkita väärin. Tai se "vääräkin" tulkinta voi ehkä sitten just tulla siitä, jos ihminen ei itse katso ketään silmiin muista kuin tietyistä takoituksista ja merkitysperistä käsin -
Ajatuksia kuin omasta kynästä ;-)
Itselle on opetettu jo puhumaan oppimisen yhteydessä, että katsotaan silmiin kun puhutaan tai sinulle puhutaan. Vanhemmiten on huomannut, että joltain se silmiin katsominen tulee vaikeaksi elämisen myötä?
Silmiin katsominen, edustaa minulle sitten muuta, kuin suomalaisille yleensä :-O
Pidän sitä vilpittömyyden, avoimuuden, rehellisyyden ja hyvän tavan peruselementtinä ;-)
Anteeksi kaikki te, joille olen haastamista tai flirttiä edustanut..
kun ihmisille puhutaan, jos vaikea olla katsekontaktissa, voi toki johtua ainakin itselläin siitä, että jos toisen katse on jotekin epämiellyttävä tai epämääriäinen, liian läpitunkeva tms. Tai jos liikaa hälinää puhetta meteliä ympärillä, keskittymiskyky herpaantuu helposti. Näin ainakin HSP:llä.
Totta, tiedän tuon epämiellyttävän tunteen ja tilanteesta pyrkii spontaanisti pois, muualle katsoen, vaikka olisi yleensä suoraan silmiin katsoja.
Tilanne, jossa keskustelukumppani puhuu yhtä ja silmät kertoo toista - on myös sellainen, että minun katse kääntyy luontevasti pois ja liukenen paikalta asappina ;D
Muistan joskus lapsena olleeni ärsyttävä, kun aina vaadin äitiä katsomaan silmiin kun puhuu mulle. Välillä nykyäänkin tuijotan liikaa, saaden kanssaihmisen vaivautuneeksi. Katsekontakti on tärkeä, mutta täytyy osata sen tietyn ajan vain. Silmien välttely tuntuu, ettei välitä tuon taivaallista toisesta.
Hämähäkeille on myös kiva irvistellä jos ei niistä tykkää, miksei myös muurahaisillekin sitten .... kaikki ötökät samalla.
Epärehellinen huumeista päihtynyt ADHD-ihminen yleensä tuijottelee pupillit laajentuneina mitä sattuu.
ja alentuva kommentti, sivuutan. Ei tuosta keskusteluksi.
Ja sehännon sun ongelmas? Tuijotanbtasan mitä lystään.
Maahanmuuttajielle katsekontakti tarkoittaa oikeutta raiskata.
oppikaa maassa maan tavoille! hmm. hetkinen, ei katseenvälttelyksikö se sittenkin menee? :O
Täytyy muistaa että näillä ahmeteilla on se "laajempi käsitys seksuaalisuudesta" eli jos kaupan kassa on vaikka ystävllinen ja katsoo silmiin, niin se pitää raiskata sitten.
Mikäs siinä on ahmetin raiskatessa kun suojavärin ansiosta ei tuomiotakaan tule.
Sehän kuuluu vain hänen kyltyyriinsä ja meidän pitää syväitä
Itselläni ei ole koskaan ollut ongelmaa maahanmuuttajien suhteen, joskin tiedostan kulttuurierot toki ja pidän sen vuoksi varani miesten suhteen. Vaikka periaatteessa feministinä (oikeammin: egilitaarina) kohtaan ihmiset tasa-arvoisesti, miehet siinä missä naisetkin katsekontaktilla jos kohdataan. Esim. työkaverien suhteen ei ole ollut mitään ongelmaa. Toki vältän yksin liikkumista paikoissa, kuten yöaikaan puistoissa, missä raiskausriski suuri. Naiivi en tällaisessa sentään ole.
Mutta eivätkö maahanmuuttajat suurimmilta osin ole muslimeja, joilla luulisi jo uskonsa puolesta olevan moraali / etiikka paikallaan. Koraani tuskin oikeuttaa raiskaamaan ketään - missään tilanteessa.
Rasisti en tahdo olla.
"Mutta eivätkö maahanmuuttajat suurimmilta osin ole muslimeja, joilla luulisi jo uskonsa puolesta olevan moraali / etiikka paikallaan. Koraani tuskin oikeuttaa raiskaamaan ketään - missään tilanteessa."
Oletko hieman naiivi??!
Muslimaissahan nainen se saa raiskauksesta syyn niskoilleen. Syyksi riittää, että huppu on sentin verran väärässä asennossa eli kutsuu miestä seksuaalisesti.
Totta. Ja näissä maissahan ei ole naisella mitään arvoa, muuta kuin omaisuutena.
Silvotaan sukuelimet ym. mukavaa.
Näitähän tänne suomeenkin halutaan kovaa tahtia.
Tehdään muutoksia lakeihin heidän takiaan (esim. ympärileikkauksen saakin nyt tehdä kotona myös tytöille), raiskauksia poliisi sanoo että ei ole resursseja tutkia (tekijän suojaväri).
mutta tässä jos missä maahanmuttajat pistetään meillä ruotuun jos niikseen tulee.
Pistäisin minäkin! Eipä ole tullut uhkaavia tilanteita kohdalleni, ja tarvittaessa pistäisin nuo miehet ojennukseen. Mulle ei pokkuroida!
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288718167765.html
http://www.hs.fi/mielipide/Hyvät tavat ovat kulttuurisidonnaisia Suomessa on kohteliasta jättää toinen ihminen rauhaan/a1406088746411
Ihan normaalia käytöstä.
Jos täällä joku kassatäti narisee vaihda työpaikkaa. Helpottuu sinunkin elämäsi huomattavan paljon. Se vaan on semmoista että bisnestä tehdessä KATSOTAAN SILMIIN!
No mikä sua nyt kiukuttaa? Asiallisia mielipidekirjoituksia. Meillä on oma kulttuuri ja minunkin mielestäni on kohteliasta antaa ihmisille omaa rauhaa eikä ängetä aina juttuineen. :)
Lisäksi oli hyvin kirjoitettu kaupunkinkulttuurista yleensä, koskee ihan yhtä lailla New Yorkia kuin Helsinkiä, ei kaupungissa kaikkia tervehditä eikä ole tarvetta.
Hei. Olet varmastikin huonolla itsetunnolla varustettu suomilaisnainen, ja mamupatja.
Ja sinä olet läskiperseinen idiootti.
Katsekontakti voi tarkoittaa montakin asiaa..
Maahanmuuttajalle se tarkoittaa "raiskaa minut".
Ja suomalainen itsetunnoton läskipersehän suostuu.
Komppaan
neitsyt edelleen, ja tulen olemaan maailman tappiin asti, jos niikseen tulee (jos tällaisista kii) -
Itsekunnioitusta täytyy ihmisellä olla siinä missä toistenkin.
Ja ala-arvoiset kommentit jätetään (suuremmitta) huomioitta jatkossakin.
Minun M nainen ei oo neitsyt kauaa. N.2viikkoo
edes miettineeksi tuota silmiinkatsomisasiaa jokapäiväisessä kanssakäymisessä. Minusta on normaalia, että keskustelukumppanin kanssa ollaan myös katsekontaktissa. Myös tervehtiminen on normaaliin kanssakäymiseen kuuluva rutiini. Näin tänään ensimmäistä kertaa naapurini ja sanallisen esittelyn lisäksi uskaltauduimme jopa kättelemään. :-)