Miksi taivas ei ole mustavalkoinen, Saksa on kaunista näin keväisin. Perhoset lentävät, hyttyset inisevät ja jänikset juoksentelevat pelloilla. Katsoin Saksan maisemia kaikki oli niin kaunista, en aavistanut, että se tulisi muuttumaan. Fischlhamnin koulussa oli kivaa, opin juuri lukemaan ja nyt voin jo kirjoittaakkin. Kävelin eteenpäin tietä ja katsoin maailmaa, maailma oli niin kaunis. Kävelin eteenpäin ja katselin maisemia.
"Adolf tules syömään!", Äitini huusi.
Okei juoksin ja katsoin Siskoani Paulaa, menin syömään. Äiti laittoi aina niin hyvää ruokaa, sitä osasi arvostaa. Äitini, Klara oli tehny lempiruokaa pitihän sitä sitten syödä.
Muutaman vuoden jälkeen minut laitettiin luostarikouluun. Sielläkin oli ihan mukavaa, paitsi, että kivestäni särki. Minulla oli vain yksi kives, oli jo syntymästä asti ja häpesin sitä. Kivut olivat niin kovat, että aloin tupakoimaan. Miten tulinkaan riippuvaiseksi tupakasta, mutta eräänä päivänä jäin kiinni. Minut erotettiin luostarikoulusta, siellä ei tupakasta pidetty. Kävelin kirkon käytävää pois päin kunnes huomasin jotain kiinnostavaa. Edesmenneen apotti Theoderich Hagnin vaakuna, keskeinen piirre oli hakaristi. Tästä vaakunasta mieleeni jäi se hakaristi. Parin viikon päästä minulle kerrottiin uutisia, muutamme pois rakkastaa kodistamme. Olin tietenkin ihan kauhuissani, koska en halunnut luopua rakkaasta kodistani. Lädin juoksemaan pois kotoa metsään, juoksin ja juoksin kunnes olin tarpeeksi kaukana.
Mutta nyt huomasinkin, että olin metsässä. En tiennyt miten pääsisin täältä pois, kaikki näytti samalta. Voi miksi olinkaan lähtenyt kotoa? Olin metsässä yritin etsiä tiätä kotiin, mutta en löytänyt. Kävelin ja kävelin ja oli todella pimeää, en kohta nähnyt eteeni ja minua alkoi pelottaa. Näin meteoriitin, ihan kuin se olisi tippunut tähän metsään. Kyllä se oli tippunut ja siitä hohti valoa, juoksin meteoriittiä kohti siinä toivossa, että meteoriitti valaisisi tietänil.
Katsoin isoa hehkuvaa meteoriittia, mutta pelästyin viälä enemmän sen vieressä olevaa isoa örkkiä. Örkillä oli kolmion muotoinen pää ja sen silmät hohtivat kirkkaina. Se leijui ilmassa ja olin kauhusta jäykkänä. (Flatswoodin hirviö)
"Adolf", tuo avaruus olento sanoi.
Katsoin avaruusolentoa, jolla näytti olevan vihreä mekko.
"Älä satuta minua.", melkein itkin.
"En minä satuta, tulin vain kertomaan sinulle kohtalosi.", Avaruusolio sanoi.
"Mitä, mistä tiädät nimeni ja mitä?", yritin rauhoitella itseäni.
"Vakoilemme teitä aina silloin tällöin, maahan on soluttautunut kissojen näköisiä avaruusolentoja, ne vakoilevat teitä, mutta käyttäytyvät kuin normaalit kissat", Avaruusolento selitti.
"Sinun tulee tuhota juutalaiset, he ovat paholaisen lähettiläisiä", Avaruusolento selitti.
"Kauan sitten, paholainen saapui planeetallemme ja hänellä oli mukanaan Juutalaisia, he olivat hänen kätyreitänsä, Juutalaiset ovat sen paholaisen sukulaisia!", Olento selitti.
Katsoin häntä hämmentyneenä, mutta tuo saattoi olla totta, olihan avaruusoliokin totta. Olin hieman hämmentynyt ja lähdin kävelemään kotiin. Ei se voinut olla totta, oliko se vain unta. Mutta ehkäpä juutalaiset todella ovat pahoja.
-Kertoja-
Sillä välin kaukana paholaisen planeetalla, jonne pahat ihmiset joutuvat kuoltuaan.
"Ärh, hän sai liika selville", Paholainen murisi omalla planeetallansa.
"Meidän pitää eliminoida hänet.", Paholainen katsoi orjaansa.
"Jeesus, se pelasta, suunnitelma olisi onnistunut ilman häntä!", Paholainen kirosi.
"No onhan tänne tullut muutamia ihmisiä.", Paholaisen kätyri lohdutti.
"Niin ja niillekkin olemme onnistuneet langettamaan pahuuden!", Paholainen ärisi.
"Olet vain surkea Narri!", Jeesus sanoi.
"Jeesus, mitä sinä teet täällä?", Paholainen ärähti.
"Minä tulin kertomaan, että Adolfista tulee vihattu, vaikka hän tekee vain hyvää", Jeesus selitti ja katsoi kirjaansa.
"Mutta sinä et tule, koskaan olemaan mitään muuta kuin paskiainen!", Jeesus katsoi paholaista.
"Mitä sanoit!", Paholainen otti Jeesuksesta kiinni, mutta Jeesus lähti takaisin taivaaseen.
- Kertojan osuus loppuu-
Matkalla kotio katsoin Trotski nimistä setää, hän oli suurta puhdasta aateliostoa, hänellä oli varaa mihin tahansa.
"Mitäs Hitler täällä tekee?", Trotski irvisti.
Voih, kunpa maailma joskus näkisi likaisen Venäjämielisen Trotskin, huokailin ja kävelin kotiin. Kun saavuin kotiin, kerroin tarinan vanhemmilleni, mutta he eivät uskoneet sinua.
"Voi, Adolf olet vain väsynyt, menes nyt nukkumaan", Iskä taputti minua päähän.
"Mutta minä puhun totta!", Yritin selittää.
"Niin varmasti.", Äiti lohdutti.
No jos he eivät halua uskoa, se on heidän ongelmansa. Lähdin kävelemään nukkumaan, tästä yöstä tulisi vielä pitkä yö. Näin itseni tuhoamasssa juutalaisia ja ylpeän kissan katselevan puuhaa. Voi, ehkä viälä jonain päivänä. Muutto oli siirretty huomiselle päivälle ja nukuin viimeistä päivää ihanassa kohdissani.
[Jatkuu]
"Adolf tules syömään!", Äitini huusi.
Okei juoksin ja katsoin Siskoani Paulaa, menin syömään. Äiti laittoi aina niin hyvää ruokaa, sitä osasi arvostaa. Äitini, Klara oli tehny lempiruokaa pitihän sitä sitten syödä.
Muutaman vuoden jälkeen minut laitettiin luostarikouluun. Sielläkin oli ihan mukavaa, paitsi, että kivestäni särki. Minulla oli vain yksi kives, oli jo syntymästä asti ja häpesin sitä. Kivut olivat niin kovat, että aloin tupakoimaan. Miten tulinkaan riippuvaiseksi tupakasta, mutta eräänä päivänä jäin kiinni. Minut erotettiin luostarikoulusta, siellä ei tupakasta pidetty. Kävelin kirkon käytävää pois päin kunnes huomasin jotain kiinnostavaa. Edesmenneen apotti Theoderich Hagnin vaakuna, keskeinen piirre oli hakaristi. Tästä vaakunasta mieleeni jäi se hakaristi. Parin viikon päästä minulle kerrottiin uutisia, muutamme pois rakkastaa kodistamme. Olin tietenkin ihan kauhuissani, koska en halunnut luopua rakkaasta kodistani. Lädin juoksemaan pois kotoa metsään, juoksin ja juoksin kunnes olin tarpeeksi kaukana.
Mutta nyt huomasinkin, että olin metsässä. En tiennyt miten pääsisin täältä pois, kaikki näytti samalta. Voi miksi olinkaan lähtenyt kotoa? Olin metsässä yritin etsiä tiätä kotiin, mutta en löytänyt. Kävelin ja kävelin ja oli todella pimeää, en kohta nähnyt eteeni ja minua alkoi pelottaa. Näin meteoriitin, ihan kuin se olisi tippunut tähän metsään. Kyllä se oli tippunut ja siitä hohti valoa, juoksin meteoriittiä kohti siinä toivossa, että meteoriitti valaisisi tietänil.
Katsoin isoa hehkuvaa meteoriittia, mutta pelästyin viälä enemmän sen vieressä olevaa isoa örkkiä. Örkillä oli kolmion muotoinen pää ja sen silmät hohtivat kirkkaina. Se leijui ilmassa ja olin kauhusta jäykkänä. (Flatswoodin hirviö)
"Adolf", tuo avaruus olento sanoi.
Katsoin avaruusolentoa, jolla näytti olevan vihreä mekko.
"Älä satuta minua.", melkein itkin.
"En minä satuta, tulin vain kertomaan sinulle kohtalosi.", Avaruusolio sanoi.
"Mitä, mistä tiädät nimeni ja mitä?", yritin rauhoitella itseäni.
"Vakoilemme teitä aina silloin tällöin, maahan on soluttautunut kissojen näköisiä avaruusolentoja, ne vakoilevat teitä, mutta käyttäytyvät kuin normaalit kissat", Avaruusolento selitti.
"Sinun tulee tuhota juutalaiset, he ovat paholaisen lähettiläisiä", Avaruusolento selitti.
"Kauan sitten, paholainen saapui planeetallemme ja hänellä oli mukanaan Juutalaisia, he olivat hänen kätyreitänsä, Juutalaiset ovat sen paholaisen sukulaisia!", Olento selitti.
Katsoin häntä hämmentyneenä, mutta tuo saattoi olla totta, olihan avaruusoliokin totta. Olin hieman hämmentynyt ja lähdin kävelemään kotiin. Ei se voinut olla totta, oliko se vain unta. Mutta ehkäpä juutalaiset todella ovat pahoja.
-Kertoja-
Sillä välin kaukana paholaisen planeetalla, jonne pahat ihmiset joutuvat kuoltuaan.
"Ärh, hän sai liika selville", Paholainen murisi omalla planeetallansa.
"Meidän pitää eliminoida hänet.", Paholainen katsoi orjaansa.
"Jeesus, se pelasta, suunnitelma olisi onnistunut ilman häntä!", Paholainen kirosi.
"No onhan tänne tullut muutamia ihmisiä.", Paholaisen kätyri lohdutti.
"Niin ja niillekkin olemme onnistuneet langettamaan pahuuden!", Paholainen ärisi.
"Olet vain surkea Narri!", Jeesus sanoi.
"Jeesus, mitä sinä teet täällä?", Paholainen ärähti.
"Minä tulin kertomaan, että Adolfista tulee vihattu, vaikka hän tekee vain hyvää", Jeesus selitti ja katsoi kirjaansa.
"Mutta sinä et tule, koskaan olemaan mitään muuta kuin paskiainen!", Jeesus katsoi paholaista.
"Mitä sanoit!", Paholainen otti Jeesuksesta kiinni, mutta Jeesus lähti takaisin taivaaseen.
- Kertojan osuus loppuu-
Matkalla kotio katsoin Trotski nimistä setää, hän oli suurta puhdasta aateliostoa, hänellä oli varaa mihin tahansa.
"Mitäs Hitler täällä tekee?", Trotski irvisti.
Voih, kunpa maailma joskus näkisi likaisen Venäjämielisen Trotskin, huokailin ja kävelin kotiin. Kun saavuin kotiin, kerroin tarinan vanhemmilleni, mutta he eivät uskoneet sinua.
"Voi, Adolf olet vain väsynyt, menes nyt nukkumaan", Iskä taputti minua päähän.
"Mutta minä puhun totta!", Yritin selittää.
"Niin varmasti.", Äiti lohdutti.
No jos he eivät halua uskoa, se on heidän ongelmansa. Lähdin kävelemään nukkumaan, tästä yöstä tulisi vielä pitkä yö. Näin itseni tuhoamasssa juutalaisia ja ylpeän kissan katselevan puuhaa. Voi, ehkä viälä jonain päivänä. Muutto oli siirretty huomiselle päivälle ja nukuin viimeistä päivää ihanassa kohdissani.
[Jatkuu]
Vastaukset 2
Vanhimmat
en jaksanu lukee iha hyvä varmaa
Teit sentään osan tutkimuksesta. Jee.