yli 25v aviossa ja nyt tuntuu että yksi katse voisi muuttaa kaiken. Tuntuu että sattumalta tavatun ihmisen kanssa vasta ymmärrän mitä on kun oikeasti tunteet saa vallan ihmisessä. Nykyinen puolisoni täysin OK enkä ole tähän mennessä kokenut olevani onneton mutta puuttuuko silti se jokin mitä en edes kuvitellut olevan olemassakaan. Tuntuu kuin olisin tuntenut tämän uuden ihmisen aina, Muutaman tunnin tuttavuuden jälkeen tajusin vasta näin jälkeenpäin miten sisällä voi myllertää kun kenties tapasi sen oikean . Mitään suhdetta en ole ollut hakemassa vaan päinvastoin kuvitellut olevani onnellisesti naimisissa mutta nyt tuntuu että järki-ihmisestä on tunnepuoli ottamassa vallan. Järki-ihmisenä ajatteöin että tunne menee pian ohi mutta päinvastoin.
Sydämen vai järjen ääni
härkä
10420
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tunnelmat. Ja sitten arvon jatkaako toimivassa suhteessa mieheni kanssa kun tuntuu että kaikki on yhteistä, muistot, ystävät, lapset, omaisuus, haaveet vai pitäisikö erota, ja katsoa josko vielä kohdalle tulee toinen uusi ihminen jota kohtaan tuntee jotain niin voimakasta rakkautta ja tuttuutta vaikkei kunnolla edes tunne
Välillä tuntuu etten millään voi jatkaa nykyisessä suhteessani nyt kun tiedän mitä rakastuminen on ja välillä taas tuntuu naurettavalta ajatukselta rikkoa kaikki jonkin niin epämääräisen perusteella...
Tuttuuden tunne. Ja tuo kaikki muukin.
Onko se vain itsessä, vaiko myös siinä toisessa.
Järki ja tunne mittelöi. Aika pelasti.
Sydän haluaa :D Järki pelastaa.
Sen oikean kohtaaminen on kuin maanjäristys. Vuosien rakennettu sortuu. Sillat palaa takana. Kova hinta heräämisestä. Onko se sen arvoista? Vain sinä tiedät sen. Älä kuuntele ketään. Pelko ja toivo tuntemattoman edessä.
Voi kun tuntuu sille, että olet se ihminen, jonka tapasin juuri tuon päivän iltana, kun olet tänne kirjoitellut. Uskotko vielä tapaavasi tämän ihmisen? Valaise hieman tuota muutaman tunnin kohtaamista...Itselläni jäi aika samanlainen tunne.
Osa jatkaa vanhassa osa ei. Se riippuu niin kyseisistä ihmisistä. Jos avioliittosi on hyvällä mallilla, niin vähän ihmettelen ap:n kysymystä. Tai en mä taida nykyään ihmetellä paljon mitään.
Kun ihminen ihastuu, ei siinä auta järjen ääni, ei palstat. Päätä on lyötävä seinään ja toivottava ettei ota kovin kipeetä. Toivon, että teet elämässäsi oikeat valinnat, minä en uskaltanut onnekseni tehdä lopullista päätöstä erotakseni ja nyt olen eteenpäin nähneenä helpottunut ja onnellinen että näin kävi. En ole tuntenut ketään kohtaan niin suurta intohimoa kuin häntä kohtaan tunsin, kiitos siitä hänelle, mutta minulle oikea ihminen on nykyinen mieheni. En pettänyt, vaikka tunnepuolen suhteessa olinkin pitkän aikaa hänen kanssaan.
Hienoa Pirre, oma valintasi ei ole välttämättä kaikille se oikea valinta. Ja niille joille se ei ole, se voi kosahtaa ennenpitkää... Olen myös sitä mieltä, että tunnepuolella jos olet toisen kanssa pitkään suhteessa (enkä tarkoita näitä nettihöpinöitä täällä) on se paha juttu. Sehän on enemmän kuin fyysistä.
Tunnepuoli voi ilmetä nettihöpinöinä täällä. Ne tunteet on ihmisessä itsessä, kertoi niistä täällä netissä tai ei.
Tietysti ihmisellä voi tunteita olla, mutta sen pitäisi kertoa jo jotakin. Suhde ei kyllä monesti täysin ole kunnossa. Nettihöpinöillä tarkoitin ettei tiedä kenen kanssa keskustelee täällä vaan purkaa ajatuksiaan. Sitten tietty punnitaan kuinka vahvoja ne tunteet on? Onko yksipuolisia? Onko vanhassa suhteessa jotain pahasti vialla vai voisiko sitä vielä korjata?