Olen 27v. mies ja päivät menee töissä. Pari kaveria ja työkavereita löytyy, mutta se ei enää riitä. Joo joo, tiedän että pitäisi olla tyytyväinen, kun on vakituinen työpaikka tässä taloustilanteessa ja niin olenkin. Mutta elämä on niin tyhjää.. Raha ei tuo onnea. Lopetin viikonloppujuomisen, koska en saa enää samanlaista hyvää oloa kun ennen. Luulen että olen vähintään lievästi masentunut. En voisi enää käydä töissä ilman nukahtamislääkettä.
Nuoruus meni arkaillessa ja huonossa itsetunnossa. Luulen, että sairastuin perheeni takia, jossa oli väkivaltaa ja alkoholismia. Sain turpaani, henkisesti ja fyysisesti milloin mistäkin syystä. Perheen ongelmat heijastuivat minuun, ja lopulta kukaan ei halunnut olla kanssani. Minusta tuli jotenkin arka ja eristäydyin kun muut kävi juhlimassa. Lopulta aloin turruttaa itseäni alkoholilla. Etsin nuorempana tyttöystävää netistä, kouluista, jopa työpaikalta, turhaan. Luovutin. Viime vuonna romahdin erään tapahtuman seurauksena ja olin psykoosin rajamailla.
Puoli vuotta on mennyt siitä toipuessa. Yritän välttää alkoholia ja elää terveellisesti. Silti, en jotenkin ole enää oma itseni. Olin ennen tunneherkempi, nykyään teen asioita kuin robotti. Ilman tunnetta. Töissä minusta pidetään, mutta tuskin kukaan arvaa siellä millaista paskaa elämäni on vapaa-ajalla. En halua näyttää muille että mulla ei ole muuta elämää ja esitän muuta mitä olen.
Mitä ihmettä pitäisi tehdä, kun elämässä ei ole sisältöä? Ainoa asia joka pitää jotenkin raiteilla, on työni. Siihenkin olen läpeeni kyllästynyt. Nyt tajuan miksi moni tekee itsemurhan...
Nuoruus meni arkaillessa ja huonossa itsetunnossa. Luulen, että sairastuin perheeni takia, jossa oli väkivaltaa ja alkoholismia. Sain turpaani, henkisesti ja fyysisesti milloin mistäkin syystä. Perheen ongelmat heijastuivat minuun, ja lopulta kukaan ei halunnut olla kanssani. Minusta tuli jotenkin arka ja eristäydyin kun muut kävi juhlimassa. Lopulta aloin turruttaa itseäni alkoholilla. Etsin nuorempana tyttöystävää netistä, kouluista, jopa työpaikalta, turhaan. Luovutin. Viime vuonna romahdin erään tapahtuman seurauksena ja olin psykoosin rajamailla.
Puoli vuotta on mennyt siitä toipuessa. Yritän välttää alkoholia ja elää terveellisesti. Silti, en jotenkin ole enää oma itseni. Olin ennen tunneherkempi, nykyään teen asioita kuin robotti. Ilman tunnetta. Töissä minusta pidetään, mutta tuskin kukaan arvaa siellä millaista paskaa elämäni on vapaa-ajalla. En halua näyttää muille että mulla ei ole muuta elämää ja esitän muuta mitä olen.
Mitä ihmettä pitäisi tehdä, kun elämässä ei ole sisältöä? Ainoa asia joka pitää jotenkin raiteilla, on työni. Siihenkin olen läpeeni kyllästynyt. Nyt tajuan miksi moni tekee itsemurhan...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.