Halusin kirjoittaa sulle, kertoa vähän enemmän siitä mitä eilen kerroin. Nii ku oon sanonu, nii aika kauan tää olo on jatkunu. Ensimmäisen kerran muistan tunteneeni tän tunteen vuonna 2005 ku pyöräilin kesällä töihin. Ihmettelin mikä se tunne on ja mistä se johtuu. Samana vuonna kävin lääkärintarkastuksessa ajokorttia varten, kysyin lääkäriltä siinä yhteydessä mistä hengenahdistus olisi voinu johtua. Se kuunteli mun keuhkoja ja sanoi ettei keuhkoissa ole mitään vikaa. Aika meni eteenpäin ja hengenahdistus jatkui. En muista koska tajusin ettei vaiva ole fyysinen vaan psyykkinen oire. Koko ajan olen ajatellu et se loppuu aikanaan, ku saan asiat hoidettua ja elämä muuttuu helpommaksi. Alussa hengenahdistusta ei ollu päivittäin, aika harvoin oli. Hiljalleen se lisääntyi, lopulta aloin tuntea sitä joka päivä. Mä olen kyllästynyt siihen, kyllästyny siihen et se vaivaa joka päivä. Se vaikuttaa muhun ja siihen minkälainen mä olen ja siitä joutuu kärsimään muutkin ku minä, sinäkin hyvin usein. Koska se ei ole pelkästään hengenahdistusta. Tunnen et olen koko ajan huolissani jostakin, se vie paljon energiaa, se vie paljon energiaa myös siitä minkälainen olen sun kanssa. Haluaisin nauttia täysillä susta ja ihan kaikesta mut musta tuntuu etten nyt pysty siihen. Töissäkin huomaan sen vaivaavan mua, esimerkiksi kahvihuoneessa joku kertoo jonkun hauskan vitsin, kaikki nauraa mut mä en edes huomaa mitä ympärilläni tapahtuu ku oon nii uppoutunut mun ajatuksiini. Mä oon ärsyyntyny ja turhautunu ja haluan päästä tästä tunteesta eroon. Varmaan suuri syy siihen miksi ahdistus ilmaantuu, on se et jos joku asia on mikä mua vaivaa, en puhu asiasta. En sano sanaakaan. Mietin sitä vaan omassa mielessäni ja nielaisen sen. En tiedä voisiko ratkaisu olla niin helppo, että alkaisin vaan puhumaan. Mut sitten taas, joskus ahdistun enemmän siitä että puhun kuin etten sano mitään. Siinä vaiheessa ku oon kovin ahdistunu, en saa sanaakaan sanottua mut jos saankin sanottua, mua rupeaa inhottamaan mun oma puhe. Mua inhottaa se mitä sanon ja se miten sen sanon. Eikä pelkästään mitä sanon, nyt mua inhottaa myös se mitä kirjoitan. Musta tuntuu että oon vastenmielinen. Haluatko todella olla tällaisen kanssa?
Sinulle
hathi
282
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
On hyvä että kirjoitat. Se selkeyttää ajatuksia ja vapauttaa toimintaenergiaa ja töissäjaksamista. Tosiasia on se että suomalaisia elää iso osa melko ahdistavissa tunnelmissa elämäänsä.
Minulla ei ollut aikaa eikä tietotaitoa hankkia tietokonetta. Eräs niitä käyttökursseja kaverini alkoi opettamaan kirjoittamista ja hommasi käytetyn tiekkarin melko halvalla.
En ole se jolle kirjoitat, mutta haluaisin tsempata tuntemattomana, että jaksaisit pysyä mukana yhteiskunnan osa rattaana.
Jospa unohtaisit nyt kokonaan pohdiskelun ahdistuksestasi ja keskittyisit vain elämään. Eiköhän ole ihan normaalia ja luonnollista, että pulssi kiihtyy, ja kokee hämminkiä ja ahdistusta välillä jostain. Niin on mdeillä useimmilla. Eläimetkin ovat välillä valppaana kun jokin ärsyke laukaisee pako- ja puollustusreaktion. Se on osa itsesuojeluvaistoa.
Älä pyöri liikaa tuon asian ympärillä.