Pääsin Helsinkiin. Olenko liian vanha?
22-vuotiaana oikikseen
yhteispisteet
192770
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Oletko aivan tosissasi? Yliopisto on täysin eri asia kuin sitä aikaisemmat oppilaitokset, joissa kanssaopiskelijat ovat pääsääntöisesti pelkästään samanikäisiä kuin sinä itse. Yliopistoon on pelkästään haastan pääsykokeen takia usein vaikeaa päästä ensimmäisellä kerralla, ihmiset pitävät välivuosia, pojat käyvät armeijoita jne.
Itse olen 22-vuotias ja pääsin nyt sisään toisella yrittämällä, enkä koe itseäni todellakaan vanhaksi vaan edukseni sen, etten ole vasta kirjoittanut ylioppilas vaan saanut henkisesti kasvaa niistä ajoista. Takuulla tiedekunnassa tulet tapaamaan niin omalla kuin vanhemmilla vuosikursseilla itseäsi vanhempia ja nuorempia oikkareita, niin se vain menee. Ole onnellinen, että olet päässyt valehtelematta Suomen arvostetuimpaan ja kovatasoisimpaan kouluun!
ps. Tiedenpä yhden lääkäriksi opiskelevan yli 30-vuotiaan 4 lapsen yh-äidin :)
Omalla lääkiskurssillani taitaa vanhin olla yli 50-vuotias, tai ainakin lähellä kyseistä ikää. 22-vuotias liian vanha, pfft... taitaa olla sitä keskiarvoa oikeasti.
Tervehdys!
Tässä oikkislainen. Aloitin kun olin 27v. ja toista maisteria teen. Tervetuloa joukkoon!
Liian vanhako? Yliopistossa on kaiken ikäisiä! Suurin osa 20 ja 30 välillä, mutta ihan vanhempiesi ikäisiäkin löytyy runsaasti. Lienet hyvinkin lähellä tavallisinta aloitusikää.
Yliopisto ei ole mikään ikäluokkiin jaettu lastentarha vaan aikuisten ihmisten yhteisö.
Täällä aloittaja. Pääsin sisään ensimmäisellä yrityksellä. Tuntuu vaan, että yhtä aikaa aloittaa paljon juuri lakin saaneita, itseäni pari-kolme vuotta nuorempia. Onko työmarkkinoilla 28v maisteri yhtä haluttu kuin 24v maisteri?
Työmarkkinoilla ei neljä vuotta sinne tai tänne tuossa iässä merkitse juuri mitään. 24 tai 28, molemmat samanlaisia koheltajia vielä. Ottaisin töihin 32-vuotiaan, joka jo alkaa tasaantua.
Työmarkkinoilla ratkaisee se, kuka SINÄ olet. Ei se minkä ikäisenä valmistut vaan se miten käytät hyväksi sen ajan mikä sinulle annetaan ja miten markkinoit itseesi. Jos pelkästä iästä on kiinni, niin jo on hepposet paperit ja persona.
Työkokemus. Se on paljon tärkeämpää kuin paperi, myös oikeustieteessä.
Eli murhe pois. Tee työsi kunnolla ja keskity olennaiseen ja hanki mitä tahansa työkokemusta.
Ikä on vain numeroita ,ellet itse tee siitä isompaa numeroa.
Jep. Työkokemusta (vieläpä ihan hyödyllistä jatkon kannalta) on jo usealta kesältä. Ei taida siis olla syytä huoleen, vaikka muuta ajattelinkin...
Aloitin oikeustieteen opiskelun 30-vuotiaana. Tehtyäni vuosikymmenen raskasta ja heikosti arvostettua työtä koen vanhemmallakin iällä opiskelun kannattavaksi hankkeeksi.
21 ja en ole vielä saanut edes ammattitutkintoa... et ole vanha! :)
Täällä yksi 23 -vuotiaana ekaa kertaa hakenut ja syksyllä Helsingin oikiksessa aloittava :) Mua myös vähän mietitytti, että oonko liian seniori verrattuna muihin. Lohdutukseksi tutuilta oikislaisilta kuulin, että olen hädin tuskin "keski-ikäinen" verrattuna oikiksen opiskelijaporukkaan. Oikeastaan nyt koenkin, että ikäni on todella hyvä: minun on helpompi tutustua muihin opiskelijoihin, sekä itseäni nuorempiin, että vanhempiin. Jos olisin aloittanut opinnot silloin 19 vuotiaana olisi kynnys tutustua esim. 25v. opiskelijoihin voinut olla suurempi.
30v ja tänä vuonna oikikseen. Koen olevani vanha, mutta se on vaan kestettävä!
Yliopistolla huomaat, että et ole vanha, mutta kylläkin jo monessa asiassa viisaampi kuin sinua kenties 10 vuotta nuoremmat.
Omasta asenteesta kiinni. Ihmiset voi olla tosi hyviä ja fiksuja tyyppejä iästä riippumatta. Avoimin mielin ja suvaitsevuutta, sillä pärjää hyvin oli miten nuori tai vanha tahansa. Sellaista "voi teitä lapsia" tai "jestas mikä kääkkä" -tyyppistä ajattelua ei pidä ottaa vaan kohdella ihmisiä ihmisinä, yksilöinä ja asiallisesti. Viimeistään yliopistossa pitäisi oppia tämä, jos ei siellä niin voi tulla työelämässä hankaluuksia. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa, itselläni ei ole ollut mitään ongelmia ikäasioiden kanssa vaikka olenkin Metusalem kanssaopiskelijoihin verrattuna. Vanhalla voi olla kokemusta enemmän, mutta nuorellakin voi olla jo eläänkokemusta, ainakin toisenlaista mitä vanhemmalla. Opitaan toisiltamme!
Ihan sopiva ikä. Itse aloitin yliopisto opinnot 19-vuotiaana enkä kokenut itseäni mitenkään liian nuoreksi... tiesin mitä halusin opiskella enkä halunnut viettää välivuosia. Pääsin vielä jopa kotipaikkakuntani yliopistoon joten kotoa pois muuttamista ei tarvinnut ensimmäisinä vuosina huolehtia.
Ei siellä yliopistossa ikä juuri mitään ratkaise.. enemmänkin motivaatio.
Alle 25-vuotias on suorastaan nuori aloittamaan oikiksen. Elämänkokemus on vain hyvä asia, sitä arvostetaan varsinkin valtion työpaikoissa. Ehkä yli 55v olisi jo vähän liian vanha aloittamaan opinnot. 22-vuotiaana aloittava voi vielä olla täysillä mukana opiskelijaelämässäkin.
Tosin, voi jösses sentään, saatat jo huomata joidenkin opiskelija-herranterttujen lapsellisuuden. Siis puutteet tiedossa ja elämänkokemuksessa korvataan iskän rahoilla ja Kokoomuksen puolueohjelmalla, joka on tietysti TOTUUS. Sitä ei kuitenkaan kannata alkaa korostamaan. Ne tyypit päätyvät onneksi yritysjuridiikaan alalle yleensä.
Itse aloitin amkk-opiskelut media-alalle 28-vuotiaana. Ennen opiskeluja koin tuskaa korkeasta iästäni, mutta opintojen alettua ahdistus laantui. Opiskelijoiden keski-ikä oli 23 vuotta ja koulusta löytyi minuakin iäkkäämpiä, samana lukuvuonna aloittaneita.
Eräissä toisen alan pääsykokeissa, opettaja totesi iän kuultuani(26), että tuo on lähes paras ikä aloittaa täällä.
Olin 23v kun valmistuin maisteriksi joten ole vain tyytyväinen jos aloitat 22v, saat paljon enemmän irti opinnoista kun minä keltanokka joskus 19 kesäsenä... arvaa muistanko sieltä mitään saati opeinko.