ADD vai mikä, mistä apua?

Hei!
Olen 25-vuotias yh-äiti. Tyttäreni kohtausten pohjalta aloin etsimään tietoa ADHDstä ja ADDstä. Eksyin sivulle, jolla listattiin aikuisen ADD-oireita. Hämmennyin, kun huomasin oireiden sopivan minuun erittäin hyvin.

Mistä olette hakeneet apua ja diagnoosia? Mihin otitte ensin yhteyttä? Kestikö kauan saada diagnoosi? Onko sairauteen olemassa lääkkeetöntä hoitoa, tai vähemmän pelottavan kuuloisia lääkkeitä? Tuleeko perheellisen ihmisen ottaa yhteys MTT:hen, tk:hon, perheneuvolaan vai jonnekkin muualle? Onko helpompaa (kuinka kallista?) käydä yksityisellä?
Olen kerran ottanut yhteyttä lääkäriin fyysisten oireiden vuoksi, minulla on ärtyneen suoliston oireyhtymä (luultavasti). Silloin testattiin kilpirauhasarvot, jotka olivat normaalit.

Kykenen toistaiseksi pitämään elämäni jokseenkin kasassa, mutta pelkään että jossain vaiheessa romahdan.

Pahin oireeni on "sumuverho". Tuntuu kuin päässäni olisi sumua, joka estää minua ajattelemasta kunnolla. Toimin puoliteholla suurimman osan ajasta. Jatkuvat ja kovat äänet ärsyttävät minua suunnattomasti. Elämä ei pysy hallinnassani (vaikka yritän suunnattoman paljon). Tällä hetkellä olen kokopäivätyössä, työpisteeni vaihtelee viikottain. Kotona olen lapseni kanssa. Pyrin minimoimaan kaiken liian kuormittavan,kaiken turhan,mutta siltikään en saa asioitani pysymään kasassa. Pidän yhteyttä ihmisiin vain väkisin, yleensä kun joku soittaa minulle, en vastaa. Soittelen takaisin viikonloppuna,kun jaksan taas.Jos esim. puhelu on pitkä, havahdun siihen etten ole pitkään aikaan kuunnellut, mitä toinen puhuu.Olen jopa unohtanut pankkikorttini tunnusluvun, vaikka se on ollut sama viisi vuotta. En muistanut sitä viikkoon.Puhelin voi löytyä jääkaapista.
Yksinkertaiset asiat, kuten siivous ja ulkoilu, pyykin pesu.. Kaikki jää ja unohtuu, vaikka kyse olisi tärkeistä raha-asioista. (Vie verokortti, täytä hakemus etc.)Muuten talouteni on niin kunnossa kuin yksin asuvalla voi olla.
Töissä muut ihmiset häiritsevät keskittymistäni,tai sitten keskityn niin hyvin etten huomaa muita ihmisiä ollenkaan. Minua luullaan tylyksi.Minulle huomautellaan toistuvasti unohtamistani asioista.
nukun 8-10 tuntia yössä. Silti joudun töiden jälkeen ottamaan päiväunet, että jaksan illalla. Päiväunien jälkeen makaan noin tunnin paikallani.Jos saisin itse valita, makaisin aina vain paikallani,tekemättä mitään.Voisin tehdä niin päiväkausia.

Jalkani ovat täynnä mustelmia. En yleensä muista mistä ne ovat tulleet, vaikka ne olisivat suuria.Kotona saatan juosta ympäriinsä,huomaamattani,ajattelematta asiaa. Jos ajattelen sitä,voin lopettaa sen, mutta pian huomaan juoksevani taas.Tärisytän toista jalkaani huomaamattani jatkuvasti, kun istun aloillani.Joskus taas pyörittelen hiuksiani,tai pyöritän jtn esinettä suussani. Ihmisten mielestä flirttailen usein, itse sitä huomaamattani, sillä minun täytyy katsoa silmiin ihmistä, jota kuuntelen, tai muuten en pysy jutussa mukana.

Sanon äkkipikaisesti inhottavia tai noloja asioita niitä ajattelematta. Suhteeni miehiin eivät kestä, sillä ahdistun heidän jatkuvasta läsnäolostaan.Ahdistuessani raivo iskee, enkä monesti edes muista mitä olen sanonut raivokohtauksen kourissa.Saatan myös rikkoa silloin esineitä, varsinkin nuorempana. Nykyään kykenen jokseenkin hillitsemään itseni. Raivari päättyy lohduttomaan itkuun ja itsesyytöksiin. KAIKKI vika on aina minussa.Mies-suhteeni saavat minut vihaamaan itseäni,enkä halua niitä enää.
Ainoa henkilö,jonka jatkuvan läsnäolon siedän, on lapseni.Hän katsoo paljon lastenohjelmia,kun tarvitsen aikaa yksin.

En ole masentunut.Tiedän sen,sillä olen ollut masentunut aiemmin elämässäni. Kykyni hakea apua on heikko, enkä hakenut apua silloinkaan. Selvisin tilanteesta totaalisella elämänmuutoksella ja läheisten tuella.En käytä alkoa,mutta jos käytän, oireet tuntuvat pahenevan..

Olen kävellyt aina unissani,sekä puhunut unissani. Murrosiän jälkeen minulle tuli "eläviä painajaisia". Näin vartaloni oranssien hämähäkkien peittämänä, edelleen kun olin herännyt. Meni joku hetki että tajusin sen olevan unta. Näitä näen usein, kun stressaan. Stressaan todella paljon. Pari vuotta sitten sain ensimmäisen unihalvauksen. Olen usein peloissani iltaisin ja väsyneenä.
Miesystäväni sanovat minun nukkuvan erittäin sikeästi,en esim herää heidän herätyskelloonsa tai yöllisiin liikkumisiin.

kuulostaako tutulta vai olenko vain seinähullu?