Aloin miettimään..

..että onkohan mullakin kakssuuntainen mielialairiö? Monet oireet vastaavat muhun paremmin ku hyvin. Mulla on itellä pieni vauvakin kotona joka tarvis mua mut nykyään aamut on iha helvettiä. Tuntuu ettei jaksa nosta ylös kun ei vaan jaksa. Ja ei , vauva ei valvota. Nukkuu kun unelma. Päivät odotan et mies tulis kotiin et saisin olla rauhas. Saan välillä aivan ihme inspiksiä mitä alan "remppaan" tai vastaavaa ja hirvee suunnittelu ja toteutus. Ja mikä pahinta oon nyt kk sisään käynyt panemassa kahesti mun eksää. Ja oli se nyt viikonloppunakin käymäs mut ei edetty sänkyyn asti. En tunne ees syyllisyyttä. Oon ennen aina sanonu et kerrasta poikki, niin paskan vitut. Oon menettäny lyhyen ajan sisään läheisiäkin. Mm. Oman isäni. Mieheni jatkuvasti haukkuu mut hulluksi ja käskemään hoitoon. Olenkohan oikeasti avun tarpeessa ?