Mukava viikonloppu

Tosi ikävä juttu tuo Seurasaaren nakurannan uimapukupakko sunnuntaisin. Viikko sitten olisi ollut tosi mukava mennä sinne paistattelemaan päivää, mutta en halua laitta kiristävää uimapukua päälle. Lauantai meni pyykkituvalla eli silloin en ehtinyt ja sunnuntaina pyykkitupaa ei saa käyttää. Otin pyykkituvalle puhtaat vaatteet mukaan ja kun latasin konetta, riisuin sinne myös päälläni olleet vaatteet. Jonkin aikaa oli ihanan vapautunut olo.



Viime lauantaina suuntasimme auton nokan Hankoon. Ei muuta kuin ajelua suoraan ja niin saavuimme Tulliniemeen. Hienoa hiekkarantaa useampi kilometri. Kun saimme makuualustamme levitettyä hietikolle, niin eikös siihen viereeni lössähtänyt yli seitsemänkymppinen ukko. Oli hilkulla, etten tokaissut jotain myrkyllistä, mutta ukko ehti ensin. Totesi, etteivät nuo vankilan tytöt tuolta tien toiselta puolelta päässeet tänne rannalle rentoutumaan.



Niin että mikä vankila? Ukkohan selitti, että tuolla oli venäläisten rakentama parakkikylä, mitä sitten saksalaiset laajensivat ja käyttivät majoitukseen, sitten sinne majoitettiin Inkeristä ja siltä suunnalta tulleet siirtolaiset, sitten palautetut sotavangin pidettiin siellä karanteenissa ja sen jälkeen parakit olivat naisvankilan käytössä. Mielenkiintoista!



Sitten ukko muisteli, kuinka hän kavereiden kanssa parikymppisenä seikkaili tuon työsiirtolan lähellä. Ulkovartioinnin hoitivat sotilaat ja heidän vartiokierrostaan seurattiin. Vankeina oli myös nuoria naisia ja heillä tietenkin normaalit himot. Asia oli saatu sovittua naisten kanssa ja kun vartiomies oli mennyt ohi, oli nainen ilmaantunut siihen piikkilanka-aidalle ja poika kanssa mukanaan palaset jotain pahvilevyä. Siinä oli sitten naitu, piikkilankojen välistä pahvin suojatessa piikeiltä. Jos vartiomies oli taas tulossa, olivat kaverit jotain mölynneet sivummalla, jolloin vartiomies oli mennyt sitä selvittämään. Noin ukko muisteli tapahtuneen ja ilmeestä päätellen noin oli todella tehty. Murehti sitä, että sitten 60-luvun alkupuoliskolla vankila oli siirretty Hämeenlinnaan. Sitten osoitti merelle ja kertoi, kuinka sinne oli ankkuroitunut 60-luvun lopulla venäläinen sotalaiva ja kuinka Kekkonen oli saanut myöhemmin Hangon satamassa pahan henkisen kolauksen. Vanhoilla ihmisillä on paljon hienoa tietoa!



Noita kuunnellessa menikin pari tuntia ketterästi. Vaikka olinkin paahtanut itseäni kummaltakin puolelta, piti pistää vaatetta päälle, sillä meri ja hiekka yhdessä saavat helposti ihon palamaan. Sitten vilvoittelemaan mereen. Eipä ollut mitään sinilevälauttaa.

Sitten satamaan Makasiiniin syömään ja yön vietimmekin putkassa. Seuraavana päivänä taas rannalle ja sitten auton nokka kotia kohti. Oli oikein mukava viikonloppu.

Ja nyt kotiin!