Ero tuli 1/2 vuotta sitten, osituksessa jäi minulle talo ja sen tuomat velat. Lapsesta sain luojan kiitos puolet, joten puoli-yh-isänä porskutetaan. Suurimmaksi ongelmaksi näyttää tulevan yksinäisyys, kun asun exän kotipaikkakunnalla keskisuomessa. Paikkakuntaa entiseen, jossa nykyiset kaverini ovat, en voi pojan takia vaihtaa. Suhteessa ollessani pidin pojastamme huolta ja annoin juurikin kaikkeni hänelle (poika oli läheisempi minulle kuin äidilleen), jopa niin paljon, että muu sosiaalinen elämäni kärsi huomattavasti. S###anan raskas taakka, kun koko baletti meni sekaisin eräänä helmikuun iltapäivänä, vaimon sanoessa, että ohi on. Itse voin suhteessa enemmän ja vähemmän huonosti n.3 vuotta. Ei ollut miestä laittamaan poikki, kun kersaa tuli ajateltua, Nyt kun poikakin oireilee eron jälkeen, tuntuu tiilivuoren hartioilla vain kasvavan. Väsymys painaa, ei niinkän masennus vaan ahdistus miten kaikki kääntyy ja mihin suuntaan.
Päivä kerrallaan
niemi81
4143
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jaksamista. On mahtava nähdä että sinä jaksat kaikesta huolimatta ajatella pojan parasta. Se on raskas taakka mutta on mentävä eteenpäin päivä kerrallaan ja kaipa se joskus aurinko vielä paistaa risukasaan. Kaikkea hyvää tulevaan.
Yritä käydä pojan kanssa mahdollisuuksien mukaan lasten tapahtumissa yms. jossa tapaat ihmisiä ja sitä kautta saat vaihtaa ajatuksia ja saat uusia tuttavuuksia. Saat hetkeksi unohtaa murheet ja saat muuta ajateltavaa. Ei ole helppoa jos ei ole lähellä tukiverkkoa. Hae apua älä jää yksin murehtimaan. Olet siitä onnellisessa asemassa että saat tavata poikaa kun kaikilla ei ole mahdollisuuksia. Tsemppiä ja voimia.
Ero on aina raskas niin lapselle kuin itsellekkin. On vain mentävä eteenpäin vaikka harmaan kiven. Aika parantaa haavat mutta ajatele ja mieti mikä on itsesi ja pojan parasta. Älä jää yksin murehtimaan vaan hakeudu ihmisten ilmoille.
Heippa ja tsemppausta täältäkin
Minunkin mielestäni on hienoa, kun jaksat ajatella poikasi parasta. Lapsissa on tulevaisuus! Vaikka toki on niin, että jostain pitää voimavaroja saada myös omaan elämäänsä, jotta jaksaisi olla isänä pojalleen. Avioero on iso kriisi ja ei ole ihme, että ottaa koville.
Mistä saat elämääsi voimia? Kaverit ja läheiset ihmiset ovat tärkeitä. Olisiko mahdollista löytää kavereita asuinpaikkakunnalta? Mitä teet yhdessä poikasi kanssa? Minkähän ikäinen hän on, mitä teette yhdessä, onko mahdollista löytää yhteistä harrastusta teille, niin että löytäisit myös sosiaalisia suhteita itsellesi…
Toivon, että poikasi oireilu häviää – lapsen kanssa kannattaa puhua avoimesti kaikesta mistä lapsi haluaa puhua. Jos oireilu jatkuu, voi olla hyvä etsiä ammattiapua pojalle.
Voimia sinulle, uskon, että elämällä on sinulle paljon annettavaa!
Päivi-pappi Hämeestä