Amiksen alku jännittää

homo

Ajattele sitä uutena alkuna. Mahikset että törmäisit siellä joihinkin edellisistä luokkatovereista ovat melko minimaaliset.

Kyllä se siitä. Itseänikin jännitti aikoinaan kun amiksessa aloittelin.

Eikä sitä nyt mikään pakko ole heti ensimmäisenä päivänä kavereita hakea, vaikka ei pienestä sosiaalistumisesta haittaakaan ole.

Jokainen kasvaa omaa tahtii, mutta suurin osa peruskoulun jälkeen sen verran että lapsellinen käytös(mm. kiusaaminen) alkaa jäämään vähemmälle. Jotkut ei kasva ikinä aikuisiksi ja kiusaa vielä työelämässä, mutta kyllä se oma porukka löytyy. En tosin sulje pois sitä tosiasiaa, että tunnit ei ole vielä yhtä rauhallisia ja porukka motivoituneita, kuin aikuis koulutuksessa. Muista, että esim. 3. vuoden opiskelijat on jo täysi-ikäisiä ja amiksessa ei erotella kaveriporukoita luokka-asteiden mukaan. Kaikki samalla aaltopituudella iästä riippumatta on kavereita. Parhaiten tutustut muihin opiskelijoihin olemalla oma itsesi, mielistelemättä ja muut huomioon ottaen. Hauskoja lukuhetkiä tuleville lukuvuosille!

Minuakin jännittää paljon, menen uudelle paikkakunnalle, enkä tunne ketään. Jännittää myös se että kaikki luokkatoverini ovat poikia, itse olen tyttö. Olen netissä tutustunut moniin poikiin ja ihan mukava kuulemma olen. Haluaisin mukaan kaveriporukoihin, jolloin ei oikein voi vaan jutella netissä kahdestaan eri ihmisten kanssa. En ole tutustunut ihmisiin oikeassa elämässä lähes ollenkaan yläasteen aikana, pariin ihmiseen tutustuin seiskan alussa ja sillain, ne eivät kuitenkaan ollut kovin mukavia joten olin koko 9lk yksin. Riparilla olin tuntematta ketään, mutta siellä oli pari muutakin vastaavaa, joten kyllä se siitä meni. Mutta miten ihmeessä lähestytään 4-6 henkilön poikajengiä? Ne tuskin haluavat jotain "typerää naista" niitten mukaan.

Ainakin eräs kaverini luokkalainen(jotka opiskelevat samaa alaa kuin minä pian) niin se oli hirveän kusipäinen ja käski vaan lähteä vittuun/turpa kiinni.(tämä siis skype-chatissä)

okei antaa vaan tulla lisää kommentteja

Viime vuonna itellä alko opinnot amiskassa. Aamulla jännitti ihan hemmetisti, että ihan oksetti. Sitten kun pääsi istumaan saliin, helpotti olo ja opettajat huuteli oppilaita luokseen. Ensimmäiset viikot oli aikalailla hiljaista luokassa, oikeastaan kukaan ei puhunut kenellekkään. Sitten jollain tunnilla luokkalainen puheli jotain ja siitä se sitten lähti etenemään, ensin heiteltiin läppää ja tutustuttiin siinä samalla. Nopeasti tulee sellainen fiilis, ihankun olis tuntenu aina. Tsemppiä vaan ja et ole kyllä ainoa, jota jännittää!