Illalla äijyin hassuttelemaan ilmeisesti vakavasti laadittuun aloitukseen, jossa kysyttiin hyväksyvättekö toiset ihmiset sellaisina kuin he ovat.
Vaikka emme hyväksyisikään erilaisuutta, eivät erilaiset hyväksymistämme tarvitse.
Yilyönnit ovat kuitenkin mielenkiintoista bongattavaa.
Mikä on ollut sinun paras ihmisbongauksesi tältä kesältä.
Vaikka emme hyväksyisikään erilaisuutta, eivät erilaiset hyväksymistämme tarvitse.
Yilyönnit ovat kuitenkin mielenkiintoista bongattavaa.
Mikä on ollut sinun paras ihmisbongauksesi tältä kesältä.
Vastaukset 103
Vanhimmat
Missä semmoinen aloitus on?
Olen jo reippaasti 60 joten V.Linna, W.H.Halsti, Ralli-kuskit pitävät pintansa
kohdallani vieläkin.
Ei niitä enää näin vanhana kannata muuttaa.
Erilaisuudesta puheen ollen, on mieleeni noussut YLE:on uusi linja:
Feikki-Äijä painia ja hinttejä kotimaisissa sarjoissa.
TUli mieleeni Rosa Meriläisen pinssi.
Saas nähdä ottaako YLE Motokseen:
Hintti haisee hyvältä, kun tulee syvältä...
Ehkäpä kuitenkaan heidän siveelliset arvonsa eivät anna kaikille samoja oikeuksia julkisuuteen.
Minusta tuntuu oudolta, että vanhoille ihmisille sanellaan moraalia.
Eihän moraalia ennenkään ole saneltu, se on aina kehittynyt suku-polviensa mukana.
H.
Hunkszi@
Suurin osa hinteistä jäänee bongauksen ulkopuolelle. Vai linssiluteet ne naismaisimmat, jotka hakemalla hakevat erilaisuutensa esiintuloa pääsevät ihmisten äimisteltäviksi.
Kuulin dokkarista, jonka on esitetty telkkarissa (pitänee etsiä käsiin).
Siinä kaksi keski-ikäistä homoa, maalla asuvaa elivät kuten nyt äijät elävät. Metsästivät, kalastivat, tekivät maahommia, saunoivat ja ottivat pari kaljaa lauantaisin ja tuumailivat saunakuistilla maailman menoa kuten Havukka-Ahon ajattelija.
.
Ai niin se aloitus on, Muuttuvatko elämänarvot iän myötä. Aloittaja kaipasi myös huumoria mukaan, joten tein kuten pyydettiin.
Paljon suudellusta Martti Katajistosta ainakin on dokumentti YLE:lla
Ranskassa hän juttelee sauna-puhtaana talo-rähjän rappusilla.
Varsinainen Prinsessa Ruusunen.
H.
"korppis"
Miksi et kommentoinut siihen?
H.
Tämä korppikselle.
Unohtui osoite.
H.
Ei kinosta pätkän eikä pitkän vertaa enää mitä muut ajattelevat minusta, en kärsi itsetunto-ongelmista.
Aina olen hyväksynyt jokaisen ihmisen ihmisenä.
LIntuja bongailen, en ihmisiä.
No minä en oikeastaan ajattele kenestäkään yhtikäsmitää.
Ylilyöntihän on joskus pinnan rapsutusta, kun halutaan tietä että onko tuo näkyvä totta vai onko se vanha vihtahousu siellä alla odottamassa että pääsee säikyttelemään.
Katselen kyllä ihmisiä ja kiinnitän joskus huomiota yksityiskohtiinkin, mutta 'ylilyöntejä' en oikein pysty näkemään.
Arvatenkin tarkoituksesi oli ilmaista helposti ja ymmärrettävästi tavallinen mutta vaikeasti muotoiltava asia, siksi tuo "ihmisbongaus"?
Parhaita ovat varmastikin tunteita herättävät, esim. napero tootoilemassa, yrittämässä mahdottomia tms., seuraavaksi ehkä joku tunnistaminen, sitten itsevarmasti katseensa kohdistavat miehet, ja onhan näitä. Viimeksi mainitut eivät yleensä mieleen, niitä tulee ja menee, mutta jonkun naisen minulle uudella ja mahdollisella tavalla kiinnitetyt hiukset taas jäävät.
Niin ja burkaa käyttävän harvinaisuuden bongaisin varmasti vaikka takasivusilmällä, taatusti myös kertoisin muillekin havainnostani.
Iltaa taas, on ollut kuuma päivä.
Olin multaamassa tomaatin taimia saunan kulmalla kun bongasin aidan toisella puolella kaksi komeaa puunkaatajaa. No, juoksin laiturille hakemaan jotain päälle pantavaa.
Mahto niitä miehiä huvittaa, vanha eukko pylly pystyssä vähissä vaatteissa aivan bongausetäisyydellä.
Koppeuvuin laiturin sohvalle ja aloin tirkistelemään miten se puiden kaatohomma naapurin pihalla pelitti.
Kaupungilla en nähnyt mitään äimisteltävää..
jotain hyötyä siitäkin
ettei aita oo pystyssä
ainakaan tähän vuodenaikaan
myllyllä ei käyny tänään kun yks julkkis
mutta kummasti sekin piristi
ja mietin kyllä että minkähänlainen
hän oikeesti on oikeen symppikseltä vaikutti :)
Nautin kun esikoinen siivosi saunan tausta ja kantoi puita vajan kupeesta samaan aikaan kun naapurin pariskunta pilkkoivat kaadettuja koivuja halkaisukoneella.
Minä makoilin kaatuneen aidan takana ja luin kirjaa ; )
Aika monenlaista olen nähnyt ja kummasti siihen vain silmä tottuu niin, että ei paljon jää enää kummastelemaan. Joskus osuu kuitenkin silmiin sellaista, mikä saa vilkaisemaan kahdesti ja hieraisemaan silmiään.
Pari viikkoa sitten eteeni pyörähti rullaportaissa mies, jolla oli lyhyt vaaleanpunainen läpinäkyvä keijukaishame ja vihreät stringit alla. Lämmintähän tuo pitää ja varmasti mukavan viileä asu. Ja pahus, kun oli hyvänmalliset pakarat. Ihan ilokseen sitä tämänikäinen täti katseli alaviistosta. Oikein siinä silmä lepäsi. Kai siihenkin aikaa myöten silmä tottuu, kunhan se yleistyy enemmän. Nyt kun on taas se Pridehössötysviikko, niin varmaan näkee kummallisempiakin, jos lähtee kaupungille.
ihan jokaisesta tapaamastani
ihmisestä ajattelen minkälainen hän oikeesti mahtaa olla
tänä kesänä olen kokenut kaksi positiivista
en nyt niinkään yllätystä mutta tutustunut kahteen
uuteen tyyppiin joista ennen vaan ajattelin
minkähän laisia mahtavat olla
ja ovat kyllä aivan mahtavia
mutta myös yhden ihmisen kohdalla on käynyt niin
että pidin häntä erittäin sympaattisena
mutta paremmin tutustuessa todellinen luonne tuli esiin
elämä on ollut tarpeeksi hankalaa
viime vuosina
joten en halua enää yhtään hankalaa ihmistä
sitä hankaloittamaan
ja jos nyt osaisin linkittää voisin linkittää tähän perään
erinin kappaleen vapaa...
On pakko tunnustaa että poikkean joskus katsomaan teitä nuoria. Ja huomasin että sinä tiinainen kirjoitat sen mitä kirjoitan --niin se on kun lukis nykyrunoa , oli hyvä kun pongasin sinut Tänään on täällä ollut viileempää vaan 28 astetta .
tiinainen
Mitä väliä sillä, mitä joku minusta ajattelee, kun vain ei tule uhkailemaan, herjaamaan tai muuten päälle, sillä sellaistakin on kohdallani tapahtunut.
Annan toisten elää ja toivon toisten ajattelevan samoin itsestäni. Minulla on joskus melkoisen rajuja mielipiteitä, mutta yritän usein silti pitää ne omana tietonani. Joskus kuitenkin tulee laukaistua totuuksia, jotka ei kenties kuulijan mieleen ole, kun sellainen makea tilanne eteen sattuu.
Menetin juuri kaksi hyvää ystävääni. Tai siis kuvittelin heidän olevan hyviä ystäviäni jo nuoruuden ajoilta. Luulin meidän olevan sympaattisia puolin ja toisin, mutta asia ei ollutkaan niin.
Toista ystävääni tuin hänen vaikean elämänmuutoksensa vuoksi, ollen aina tavoitettavissa, jos hän tarvitsi minua. Tilanteen mentyä ohi, aloin saada kummallisia huomautuksia väärintekemisistäni. Olin todella yllättynyt, mutta ei siitä sen enempää.
Joskus kaipaan erästä hyvää ystävääni, jonka kanssa yhdessä nauroimme niin, että metsä kaikui lenkilläkin ollessamme.
Naurua kaipaan ja iloa. Milloinkahan olen viimeksi nauranut oikein sydämen pohjasta vapaasti ja aidosti? En muista!
Salaperäisen kaunis kuva sinusta sissinen ; )
"korppis"
Olen tuossa kuvassa rakkaan harrastukseni parissa, josta piti tulla työ. Kohtalo määräsi toisin. Netissä on kyllä itse tekemääni ja muutakin esittämääni musaa. Olkoon ne siellä muistoksi, mitä joskus olen osannut tehdä tuolla alueella. En kuitenkaan paljasta linkkejä, sillä en nyt täällä sitä varten kirjoittele esitelläkseni itseäni sen kummemmin.
Ehkä ystävilleni!
Heräsin varhain tänä aamuna ukkosen jyrinään. Nyt on kuitenkin jo hiljaista. Vain pehmeä sade kostuttaa lähes liikkumatonta luontoa.
Se on ilta taas ja takana hikinen ja märkä päivä. Emme saaneet rantaamme itse ukkoa kivireellä ajelemaan, vähän vain kopsutteli kengän kantojaan pilven raossa, mutta puhalsi piruuttaan kovan tuulen ja lopuksi kaatoi isolla kastelukannulla vettä päälleemme. Sitten meni menojaan jätti viileähkön ilmanalan jälkeensä.
Poika kirjoitti aamupäivän laulun sanoja ja istui iltapäivän saunakamarissa ja örisi (huusi) runojaan mikrofoniin. Lähetti tuotoksen kaverilleen, joka miksaa musiikin örinän sekaan. Mahtoiko huuto kuulua naapurimökkiin ja jos kuului niin mitähän naapurit mahtoivat pojasta ajatella. Musiikkia teki niin innoissaan, että ääni oli mennyt kun palasi pirttiin.
Pojat linkittävät You tubeen hullun hassuja kappaleitaan.
Mikäpä hänessä kiva harrastus. Minä tykkään kirjoittaa runoja liekö pojalla geeniperimä riimityksestä ; )
Ajattelen ja paljon,arvioin ihmisiä ja toiset osuu silmään enemmän.Ihailen hyväkroppaisia ihmisiä ja ajattelen kuinka onnekkaita he ovat kun ovat saaneet sellaiset geenit.
Ja ikävä kyllä,on parempi ettei ajatukseni näy kun näen jonkun yli-lihavan vyöryvän ja hyllyvän ihmisen vyörymässä esim.bussiin ja yrittää mahtua penkkiin.
Ajattelen myös niitä mahdollisia työntekijöitä hoitopaikoissa jotka joutuvat näitä norsuja kääntämään ja hoitamaan sitten kun jalat pettää ja vanhuus valtaa.
On sitten aivan sama mitä muut itsestäni ajattelee.En ole täydellisyys mutta aika hyvä ihmiseksi.
Kyllä norsut peinennetään laitoksissa, älä huoli.
Toivottavasti jälkipolvistasi ei tule norsulaumaa.
Eipä ole jälkipolvia eikä suvussani ole myöskään yhtään yli-lihavaa.
Liikkuvaisia ihmisiä kaikki sydänleikkauksista huolimatta puhumattakaan lonkista.
Isänikin osasi vanhoilla päivillään olla tarkkana ruokailun suhteen ettei vaan mussuttanut liikaa,samoin vielä elossa oleva äitini.
Mikä saa ihmisen tunkemaan ruokaa suuhunsa enemmän kun on tarpeellista,lohtuako haetaan,niinhän ne sanoo.
Ole onnellinen geeneistäsi.
Jos tuohon loppukysymykseesi olisi jokin yksiselitteinen syy, sen keksijä saisi Nobel-palkinnon.
Hyvässä lihassa olevat yleensä kuihtuu vanhemmiten ja varsinkin laitosruuasta. Siellä lasketaan tarkkaan kalorit. Ruokahalut vähenevät eikä pääse kauppaan herkkuja valitsemaan elleivät omaiset tuo. Ihme jos laitoksessa pysyy samassa lihassa kuin kotona eläessä.
Bussin penkeissä vika kun ne ovat liian pieniä.
Jos osaa tehdä liian hyvää ruokaa kuten minä niin ei sitä voi vastustaa. Huonoilla kokkitaidoilla pysyisi hoikempana mutta kun jaksaa itse kilonsa kantaa niin ketä se haittaa?
En mie ole huomannut ketään pongattavaa, tavallisia taapertajia vaan tälläkin sityllä näkee..no se ehkä pistää silmään että väki alkaa olla täälläkin tätä yli ikäistä keski-ikäiseksi (60 ), kunei täälläkään ole niitä työpaikkoja enää, - mummut ja vaarit taapertavat katukuvassa.
Onneksi pian alkaa koulut ja ainakin tuohon kansanopistoon tulee yleensä kansainvälistä väriä, ja uskontokuntaakin, naisten vaatetuksesta päätellen, vaan ei haittaa..ainakaan minua. :)
Nojoo. Eipä mitään huomioita epätavallisuuksista ympäristössäni. Viikko mennyt kivasti tyttären ja pikkupoikien kanssa täällä "maalla"; heillä kylppäriremontti menossa ja olen saanut tyttären joka on edelleen kesälomalla pitemmäksi ajaksi kylään. Olemme käyneet uimassa ja grillaileet ja lapset leikkineet ulkona meidän ihan tavallisen näköisten naapureiden kanssa. Tänään kävimme kylillä ja näin komean keskiyönvärisen rouvashenkilön ajavan fillarilla ylväsryhtisenä ja kiharat tuulessa liehuen ohi. Leikkautin tukkani ja kampaaja oli todennäkösesti pohjoisafrikkalainen, puhelias ja moderni nuori neitonen, ei mitään hijabeita tai burkhaa.
Joten, ei mitään eksotiikkaa näkyvissä. Tavallisia svenssoneita vaan ja enemmän tai vähemmän sopeutuneita ensimmäisen ja toisen polven siirtolaisia.
Kyllä paras bongaus on ollut thaimaalaiset marjanpoimijat, kun pipot päässään markettiin ostoksille astelivat.
Tähän ei muuta rohkene kirjoittaakaan, vaikka mieleen tuli kaikenlaista.
Tien laidalle oli pysäköity suomalaisin kilvin varustettu auto ja thaipoimijan näköinen marjastaja veteli marjaharavalla puoliraakoja mustikoita saaviin. Voivottelimme että miksi ulkomaalaiset poimijat pitää kuljettaa suomeen liian aikaisin kun ei marjatkaan ole ehtineet kunnolla kypsyä. Thaipoimija osoittautuikin suomalaiseksi, oli vaan laittanut kasvoilleen hyttyssuojan, ja muutenkin pukeutunut saman näköiseksi.
Ai että mikä on paras ihmisbongaus tältä kesältä ?
Eipä ole jäänyt mieleen mitään erityistä. Ehkä en katsele ihmisiä sillä silmällä.
Minut bongasi bussissa väsähtänyt matkamies, joka halusi tulla istumaan varjon puolelle ja tuli tietysti minun viereeni, kuten hullut ja humalaiset aina tekevät..))
Ihan fiksusti pukeutunut ja mukavannäköinen mies, mutta viina haisi kauas.
Arvasin, että hän jäisi pois tietyllä pysäkillä - lähellä oli alkoholistien asuintalo.
Heti bussista päästyään hän korkkasi pullonsa ja jatkoi matkaansa horjuvin askelin...
Mikä mahtoi olla hänen tarinansa ? Saattoi olla hyvinkin korkealta pudonnut.
Meissä on sitten samoja viehättäviä piirteitä, jotka vetävät huono onnisia ihmisiä puoleensa.
Koppavan näköiset ja fiinitksi pyntätyt ihmiset karttavat meikäläistä, mutta auta varjele kun tulee hieman hussakon näköinen ja humalainen niin heti oitis tulevat naama messingillä jututtamaan meikäläistä.
Olisiko meissä sellaista karismaa, että laitapuolenkin kulkija uskaltaa ottaa meihon kontaktin torjumiseksi tulemista pelkäämättä.
I suppose ;)
Taidan liittyä teidän karismaattiseen porukkaanne, vaikka en ehkä yhtä karismaattinen olekaan.
Naurattaa vieläkin se viime keväinen vappuaaton metromatka, kun sain iloisen alan miehen seuraani välille Mellunkylästä Kontulaan.
Kirjoitin siitä silloin palstallekin.
Muutama vuosi sitten Helsingissä seikkaillessani, jossain Ullanlinnan liepeillä, seuraani lyöttäytyi pienessä laitamyötäisessä oleva herra. Käveltiin jonkin matkaa rinnakkain, hän ehti kertomaan pitkän pätkän elämäntarinaansa ja kuinka tyttärensä on huolissaan isästään.
Mukavia, iloisia miehiä useimmat näistä tapaamistani, yleensä miehiä, kenenkähän kanssa alan naiset juttelevat.
Tervetuloa jengiin Anceli. Kyllä sulla karisimaa piisaa, älä yhtään vähättele.
Ja pakko se on vähän itseään kehua, kun muut vaan haukkuu..))
Miten multa on mennytkin ohi tuo metroseikkailusi, kerro sitten kun nähdään.
Hyvä havainto muuten: alkoholistinaiset taitavat olla ihan tyhjän päällä: ei myötätuntoa, ei kavereita... Syrjintää ja häpeää vain.
Kiitos kiitos, kiva jos mahdun porukkaanne :)
Vaikka sanotaan, että oma kehu haiskahtaa, niin joskus on kiva vähän nostaa häntäänsä.
Kerron toki, oli se niin hauska tapaaminen.
Niin, naisilla taitaa olla lyhyempi historia noissa puuhissa, tai ainakin heidän on täytynyt hävetä niitä ja pysytellä jopa piilossa. Miehiin on jo totuttu, kun ovat "aina" julkisemmin harrastaneet.
Sen verran täytyy vielä aiheesta jatkaa, Anceli, että kerron näin isostikin mielestäni hauskan jutun meidän nuorista tutuista, joilla on tämä uusi alkoholikulttuuri hanskassa.
Vaikka tietävät, etten juuri mitään nappaile, he tarjoavat minulle aina jotakin uutta juomaa kokeiltavaksi. Saatan maistaa puoli lasillista ja istun sen päälle pitkän illan.
Puoliso on kuskina ja kun lähdemme kotiin, hän toteaa: "siitä talosta sinun ei tarvitse koskaan selvin päin lähteä."
Niin, että turha tässä on ketään osoitella...
"Anceli"
Kai sitten minäkin, karismaa kun on.
Minua eivät holistiset naiset ole koskaan ahdistelleet.
Känniset kylläkin.
Vähän se harmittaa, kyllä minä laittaisin kaikkenlaiset kukat kukkimaan.
Ulkoinen komeus taitaa olla ylittämätön este ihan ali-kuntoisille.
Kuten demeterkin kerran kirjoitti, minulla on silmää nuorellekin naiselle, vaikka hän näyttäisi kuinkakin vanhalta.
Saa haista alkoholiltakin.
Vaan ei aamuiselta.
YH.
Mitenkähän hunksin kanssa on, Anceli & kumppanit?
Karismaa saattaa olla, mutta kun on valitettu siitä myötätunnon puutteesta ja avoimuuden lisäksi se taitaa olla ominaisuus, jotka kutsuu työtätekevät ja raskautetut luoksemme...))
"demeter"
Voiko olla sen suurempaa myötä-tunnon-osoitusta, kun se että kertoo ihastuneensa vanhaan naiseen.
Ja muutenkin kehuu ikääntymisen loveen langenneita.
Yrittäen pitää heitä parhain päin.
Levottomine jalkoineen.
Lois-elämöityneenä on minullakin raskas ikeeni kannettavana.
Tässä iässä saa kiintymystään jankuttaa enemmän kuin nuorena.
Ei tahdo upota aatoksenikaan, ei sitten millään.
"Minä käänyn rakas odota hiukan
älä suotta nouse olet kaunis noin.
Minun tahtoni voittaa voimani puutteen
jos sun jätän, jään mieleesi kaunein muistoin"
Omistettu nimim. Demeter 1...9
yH.
Tulihan sieltä tunnustuskin.. :)
Minäkin tunnustan, että pämppäykseni keskittyy äitienpäivään, kun äiti kaivaa kätköistään milloin minkäkin näköisen putelin.
Ja sitten me tytöt maistellaan.
Ja joskus Lapin reissulla siiderin tai kaksi juon, voi kauhia paikka.
H.
Uskon oikein hyvin, että sinulla on silmää kaikenlaisille naisille, nuorista vähän enemmänkin varttuneisiin.
Ja saa siis haistakin, iltapuolella sitten enemmän kuin aamulla. Minulle ainakin käy noin, lähes joka päivä.
Jatkahan kiintymyksiesi jankuttamista, kyllä miekin tykkäisin jos runon omistuskirjoituksella saisin.
:)
YP.
No mutta kun sitä tasapuolisuutta pitäisi kuulemma osoittaa (hunksi).
Pitäisi muistaa niitä muitakin pelilaudan nappuloita..,))
Niin, pitäisi muistaa pieniäkin, just runoa kerjäsin, ikävää tuollainen yhden suosiminen.. :)
Nimim. Myötätuntoa kaipaava
Sullekin YP.
"demeter"
Musta kyllä tuntuu että Anceli alkaa olla jo runoilla pois-pilattu.
Enkä minä ainoa syyllinen ole.
Varmaan läheskään.
Minulla on ollut onni ja autuus laittaa naisia riviin, komennellenkin.
Eivät ne ole tasa-puolisia läheskään.
Lähinnä sanoisin että silmien seka-kuoro.
Pitäsköhän Palomalle ja Korppikselle ehdottaa vartalon-mukaista design-laituria?
Niin näyttäviä naisia kun ovat...
Korppis tietysti kiirehtisi heti jotain korjaamaan.
Laiturissa.
yH.
Ottaakohan joku tuon lässytyksen tosissaan.
Ei yksikään fiksu, saahan sitä leikkiä sedän mukana.
"riviin järjesty"
Setien mukana ovat täditkin leikkineet.
Ihan pienestä asti.
Miksi siis antaa vuosien muuttaa muuta kuin muotoamme.
Tunnetko jäänesi jostain paitsi?
H.
Yleensä ihminen kehittyy, ainakin älyllisesti.
Voi rakas hupsuliini,sinun kanssasi en leikkejä kaipaa. D ja A saakoot huomiosi.
Demeter@
Kirjoitit..... alkoholistinaiset taitavat olla ihan tyhjän päällä: ei myötätuntoa, ei kavereita... Syrjintää ja häpeää vain.
Enimmäkseen ne ovat laitapuolen naisia, jotka meikään tarraa ja huoliaan kertoilee, miehet tyytyvät hymyilemään tai iskemään silmää ; )
Ihan totta, korppis ?. Että alkkisnaisetkin tulevat tuo? No minä kun en kulje "piireissä", terasseilla tai muualla, niin on tuo avautuminen jäänyt kokematta...
Oikeat kassialmat eivät hienoilla terasseilla käy, sinne menevät vain alkoholisoituneet hienostofrouvat.
Eipä ole silmiin sattunut yhtään hienostorouvaa eikä herraa, kun olen terassin ohi ajanut.
Ihan ovat tavallista "tuulipukukansaa".
Terassejakin on monentasoisia.
En ole koskaan käynyt. Onhan siellä joutilailla aikaa istuksia.
Ei ollut tarkoitus halveksia terasseja mitenkään. Jos yleensä jossakin ravintolassa istuisin, niin ilman muuta terassilla.
Ainakin kerran olen istunutkin. Sieltä muuten tuli bongattua sellainen tapaus, että nuori äiti pudotti vauvansa vaunuista. Vahinko se oli, eikä äiti ollut mitenkään humalassa, mutta muiden asiakkaitten paheksuvista katseista päättelin, että kohta kutsuvat median paikalle - tai poliisin.
Ei terassi tietenkään ole hyvä paikka lapselle, mutta mietin, että juuri tuollaisista ikävistä vahingoista vedetään helposti pitkälle meneviä johtopäätöksiä - kun pahaa tahtoa löytyy...
Miten ihmisen promillet tietää, jos ei ole ihan konttauskunnossa?
Keväällä sairaalan päivystyksessä odotellessani sain viereeni naisen. Hän kertoi minulle osan elämäntarinaansa. Naisen toinen silmä oli mustana, hän vaikutti ns. epänormaalilta ei hän alkoholille haissut, mutta punertavat poskipäät ilmaisivat, että viinatkin maistuu.. Hän oli suunnattoman onnellinen kun kuuntelin häntä, tein kysymyksiä ja vastailin, annoin hänelle aikaa. Ei alkkikset istu suosituilla terasseilla kuten jo tuolla alenpana joku mainitsi. Tilittäjiä löytyy juna- ja linja-asemien auloista ja laitureilta. Epätoivoiset kulkijat etsivät pakopaikkoja päästä pois ja siksi asemat ovat heidän pysäkkejään.
Eilen kun istuimme terassilla suurin osa istujista oli ihan hyvin toimeentulevan näköisiä tai turisteja.
En muista, että olisin ollut sielunhoitotyössä ravintoloissa ; ) Ihan muissa paikoissa avautujat liikkuvat.
Heh, heh, ja punertavat poskipäät.
Niin, alkoholin suurkuluttajilla on punainen, usein läikikäs iho. Poskipäät hehkuvat muuta isoa voimakkaammin ja poskipäissä on tummemmanpunaisia spotteja.
Plussaa vain itseäsi ; )
Ihanko lapsellista plussaakin kadehdit??
Varmasti noin korppis. Odottajat avautuvat herkästi. Sen sijaan näissä ns kohtaamispaikoissa, joita seurakunnat ja jotkut järjestöt ylläpitävät, juttu ei välttämättä luista. Kelataan enempi omaa arkea, luetaan Iltistä ja muuta.
Näin ainakin niissä paikoissa, joissa olen tehnyt vapaaehtoistyötä.
Avautuminen on kai aina kahdenkeskistä ja enempi spontaani tapahtuma...
Ja voin kuvitella, että ravintoiloissa on eri meininki. Ollaan vähän kuin tyrkyllä, tarjotaan parasta. Ei sinne itkijämiehet ja -naiset sovi...
Sitten meitä humalais/hullunmagneetteja on useampiakin :) Mä en voi mennä yksinäni edes leffaan saamatta jotain varjopuolen vaeltajaa viereeni.
Jos sä näytät kassialmalta.
Äläs nyt (pyrkii osille). Korppis ja Paloma ovat näyttäviä hahmoja - kuvat todistavat.
Minä olen tietysti jo hiukka ränsistynyt, mutta aika sporttinen on minunkin lookini.
Joo. Se on tämä meidän karisma ja avarasydämisyys, joka vaistotaan ja uskalletaan tulla luo..))
Ainahan nuo laitapuolen kulkijat toisensa tunnistavat.
Mahtaa olla ulkomaanreissut yhtä ainoata kärsimystä ja ihmisten välttelyä.
Juupa juu kaltaistensa seuraan spurgut hakeutuu, niin täälläkin näkyy käyvän.
Ja keskustelu käy tuoreena ja vilkkaana. Osille pyritään jakaus vinossa ja kolinaa kassissa...
Tutuille naljaillaan ja rapaa roiskitaan umpimähkään. Ja aplodeja (plussia) suorastaan sataa niskaan näistä osuvista repliikeistä.
Täytyy sanoa, että mieluummin olisin spurgu kuin ilkeilystä iloni saava, kovasydäminen ja ahdasmielinen ihminen, joka ei voi sietää sitä, että
kaikki eivät näytä kivettyneen yhtä pahasti.
Minä taas en osaa edes muuta kuin nauraa. Olin sitten varmaan kassialman näkönen jo koulutyttönä, kun nää jututu in sen verran vanhoja. Nykysin kuljen harvoin yksin missään, paitsi satunnaisesti kaupassa tai tohtorilla .
Demeter, meitä jotka uskallamme pitää kuvallista profiilia rangaistaan joka lähdössä, mutta kyllä se pilkka taitaa osua pahemmin omaan nilkkaan. Eli siis kuten on todettu moneen kertaan jo aikaisemmin: nää inhorepliikit kertovat enemmän sanojastaan kuin sanomisen kohteesta. Kukaan ei tosissaan luule eikä usko että olen spurgu tai kassialma tai edes sen näkönen. Mutta kaikki tietävät nyt millasia P....I.Ä täällä kirjottelee ja purkaa omaa pahaa oloaan niihin joilla luulee olevan parempi itsetunto.
Aika pitkälle minunkin huumorintajuni riittää, mutta joskus on sellaisella päällä, että tulee sanottua, mitä ajattelee..)) (Paloma).
Näin se on, täällä onni ei suosi rohkeaa. Heitä yritetään kampittaa kaikin keinoin.
Mun on vähän vaikea hyväksyä tuota selitystä pahan olon purkamisesta, ikään kuin .kaikilla ei olisi pahaa oloa joskus. Ja että se jotenkin oikeuttaisi nälvimään muita.
Se, että puskasta nälvitään on minusta vastuun väistämistä, ei mitään tasa-arvoista kohtaamista, mikä nyt olisi minusta paikallaan tälläkin foorumilla...
Pitäs kai omaksua Nykäsen elämänfilosofia: ei väliä, mitä puhutaan, kunhan puhutaan...
Jaa, kun oppisi ilmaisemaan itseään kiertoilmaisuja vaan aina tahtoo olla liian suoraa tekstiä mitä koneeltani naputtelen tai sitten minut käsitetään vääriin joko tahallaan tai tahattomasti.
Nytkin odotan rinki p... ympärillä miten eräs henkilö reakoi lähettämääni palautteeseen sähköpostin välityksellä.
Kun kirjoittamme molemmat toisillemme englanniksi tulee myös väärinkäsityksiä.
Esim. kun kirjoitin hänelle...You can not be so selfish, hän tulkitsi tekstini.... you are selfish ja se riitti konfliktiin..
Tuosta pahanolon purkamisesta. Ei se todellakaan oikeuta nälvimiseen.
Kun havaitsen sellaista, minulle syntyy mielikuva avuttomasta ihmisestä, jolla ei ole kykyä eikä keinoja käsitellä pahaa olon tunteitaan.
olenkohan rasitinen, jos olen nähnyt murijaanin
Ethän vain katsonut peiliin? Ja alkanut vihata itseäsi? Oletan että ei ole näin käynyt, joten olet turvassa. Itseltäsi ;)
Pihalla penkillä istui pitkänhuiskea tummanruskea mies.
Oli sukulaiseni uusi naapuri.
Ovessa luki Mohammed.
Ihmisillä on omissa asioissaan tarpeeksi, en usko että heitä kiinnostaa muu kuin se, mitä muut HEISTÄ ajattelee.
En ole tänä kesänä tavannut kuin melko tavallisia tallaajia.
Kuinkahan moni *ihmisbongari - minut nähneenä - kirjoittaisi tänne jonkinlaisen kommentin. Toivoisin että yksi viidestä edes olisi positiivinen.
Tämä kirjoittelupaikkani on olohuoneen ikkunan edessä ja tuossa kadulla näen monenmoisia koiranuulkoiluttajia.
Äsken siinä jälleen kerran meni nuori neitonen - tällä kertaa yksin - koira on ison rotan kokoinen ruskea pikku otus. Tyttö pukeutuu aina mustaan. Hänellä oli nytkiin tiukat farkut, lievuva t-paita ja se sama musta tupsullinen pipo joka oli koko talvenkin päässä. Yleensä heita on kaksi en erota kumpi nyt oli kyseessä vai lienevätkö kaksosia, tismalleen sama habitus. Ovat nyt musta vaiheessa.
Olisi kiva jututtaa hetki, .............
Voi, kun olisi meilläkin vielä pikkuinen rottakoira. Terveisiä koirien taivaaseen.
Kawe@
Kuopus kertoi minulle, että eräs tyttö (naama täynnä lävistyksiä) vääntäytyi hänen viereensä yökerhossa ja kysyi miksi sinulla on pipo päässä. Esikoinen katsoi tyttöä ja kysyi miksi sinulla on naama täynnä romurautaa.
Nuoriso valtasi mökkini, ei siinä sinänsä mitään pahaa, naapuri voisi jo nostaa tontilleen kaatuneen aidan suojakseen jos teknomusiikki ei miellytä tai pahuus ei tarttuisi kävin juuri kommentoimassa faceboookissa illan bileitä. Kivaa tuntu olevan.
Olimme papan kanssa terassikierroksella ja kivaa oli olla välillä muuallakin kuin metsän kätköissä. Istuimme iltaa ihanassa taiteilijoiden suosimassa Viiniravintola Maria P:ssä.
Jess
Viikon lukukatkon jälkeen takerruin tähän ketjuun, kun tämä on niin monimuotoinen.
Puheenä oli burkhan käyttö Suomessa tai muut herätteet, mm. laitapuolen naispuoliset ja loppujen lopuksi riitaisaa torailua.
Kaikkihan me tiedämme, että suomalaiset naiset saivat eurooppalaisista ensimmäiseninä äänioikeuden, kolmantena koko maailmassa, eikä siitä ole kuin vähän yli satavuotta (108). Paljon on edeltävien sukupolviemme naiset saaneet aikaan hyväksemme.
Jossain ketjussa kysyttiin miksi nainen alistuu, tuli mieleen ihanan Minna Canthin; Työmiehen vaimo. Ei ole paljon siitä aikaa kun naista tituleerattiin miehen ammatin/arvon mukaan. PAH...
Siis kannatko nainen ylpeänä naiseutesi, annatko arvon muille naisille?
(Jossain ketjussa soimattiin 86v. äitiä, toisessa isä nostettiin jalustalle...)
"Siis kannatko nainen ylpeänä naiseutesi, annatko arvon muille naisille?"
En näe mitään syytä ylpeillä, kiitollinen olen monesta ja monelle. Jos on syntynyt Suomeen ja saanut nauttia hyvinvointipalveluista, joista terveydenhoito ja koulutus on lähes ilmaista, niin miksi olisin niistä ylpeä, minähän olen ollut saamapuolella ja olen edelleen?
Totta kai arvostan sitä työtä, mitä naisen aseman parantamiseen on tehty, mutta kun kuviteltiin ja kai edelleen kuvitellaan, että jos naiset pääsevät valtaan, maailma muuttuu jotenkin paremmaksi, niin eipä tuosta paljon näyttöä ole. Kovalla kädellä naisjohtajat ovat työnsä hoitaneet niin politiikassa kuin yrityselämässäkin, jos muistetaan vaikka Margaret Thatcheria tai Norjan Brundtlandia. Rautarouvalta vaikuttaa myös Angela Merkell Eli valta näyttää "turmelevan" naisen siinä missä miehenkin.
Entä seuraava naissukupolvi ? Ovatko he tyytyväisiä ? Ponnistelevatko he paremman maailman puolesta ? En sano omaa näkemystäni, etten taas "yleistä".
Jos joku vaikuttajanainen pitäisi mainita niin mainitsisin Yrsa
Steniuksen, menestyneen journalistin ja kirjailijan, joka sairastui masennukseen ollessaan Svenska Dagbladetin päätoimittaja. Jos mitään hänen tilityksistään olen ymmärtänyt niin sen, että hän suri syvästi esim. omaa lapsettomuuttaan, sitä naiseuden osaa, joka piti sysätä syrjään oman urakehityksen vuoksi. Simone Beauvoirilla otaksuttiin olevan samansuuntaista mielialaa vanhetessaan.
Niin, että en kovasti itkisi - enkä hehkuttaisi - suomalaisen naisen osaa tänä päivänä ja katson, että ihminen, nainenkaan, ei voi saada kaikkea.
Edelleen näyttää myös siltä, että uran ja perheen yhteensovittaminen ei kaikilta onnistu, silloinkaan, kun perheessä on kaksi äitiä, eikä yhtään isää (vrt Kari Suomalainen)...
Mitäpä sitä muuta kuin kantaa oma naiseutensa niillä resuseilla mitä luoja on kullekin naiselle antanut.
Jotku alistuu, jotkut ei ikinä.
Jos väität itse antavasi arvon kaikille naisille, mutta käytännössä epäilen sillä ihminen on ihmiselle susi ja nainenkin on ihminen ; ).
Voi demeter1, toivottavasti et käsittänyt tuota ylpeä sanaa väärin. Tarkoitin aikalailla tuolla tavoin kun kirjoitit. Katsoin Yrsa Steniuksesta elämästä kertovan dokumentin joitakin vuosia sitten ja juuri noin on.
Vedin yhteen noita täällä viikon aikana käytyjä keskusteluja.
En ehdi tarkentamaan kömpelöä ajatusmaailmaani ja kirjoitustani koska lapseni tulee ihan just hakemaan minua.
Anna arvo itsellesi (olet sitten nainen tai mies ;) ja anna arvo muillekin.
Voi en anna arvoa kaikille naisille, en ainakaan puskasta ilkeilijöille ;)
Mutta, kyllä kassi-alma saa minulta kuulevat korvat niin tarvitessaan, ja rilluttelija-reiskakin :)
No minulla on aina vaikeuksia tuon "ylpeyden" kanssa, nöyrä ihminen kun olen..))
Minulla on myös paha tapa nähdä hyvinä pidetyissä asioissa myös se huonompi puoli - ja ilmeisesti myös päinvastoin.
Mutta ihan oivan aiheen nostit esille tästä rönsyilevästä ketjusta.
Itse olen kova rönsyilemään ja tyytyväinen siihen, jos se sallitaan.
Mukavaa, että olet tullut kirjoittajajoukkoomme ja osallistut aktiivisesti.
No minulla on hyvä tahto, mutta huono ulosanti. Ja näköjään niputan näitä ketjujen ajatuksia. Ehkä pitäis harjoitella palstalle kirjoittamista eikä syöstä sanoja solkenaan, mutta kun en malta :(
Ei mitenkään huono ulosanti, mollamaija. Ja viestinnässä on aina kaksi osapuolta, "vika" voi myös olla lukijassa...
Ja innostus nyt on aina arvokas asia. Sen menettää, jos alkaa punnita joka sanaa...
Naiset ovat nousussa monessa maassa.
Sodatkin loppuvat vasta sitten, kun naiset ovat valloittaneet maailman johtopaikat.
Turkissakin jo nauroivat miesministerin höpinöille.
Paljon on lasikattoja rikottu, paljon on vielä rikottava.
Muistui mieleen, kun Tarja Halonen valittiin presidentiksi, niin silloin mediassa pähkäiltiin miten hänen puolisoaan kutsuttaisiin. Taidettiin päätyä tohtori Arajärveen. PAH taas, miksei presidentin puoliso, kuten aiempien pressojen.
Nyt puhutellaan presidentin puoliso rouva Haukio.
Taidan rikkoa jääpaloja lasiin, alkaa omat ajatukset kuumentaa ;)
Tuskinpa.
Päästäkseen valtaan, on naisen oltava yhtä kova kuin kymmenen miestä yhteensä.
Niinpä, on vielä liian paljon hyväveli-ukkoja jotka vähättelevät naisten tekoja/ansioita "ne on niitä akkojen kotkotuksia".
Onneksi meillä on ollut vahvoja naisia Minna C:n lisäksi mustuu nyt mieleen Lucina Hagman, Helvi Sipilä, Helvi Hämäläinen....
Naiset ovat kulkeneet pitkän tien kohti tasa-arvoa.
Monessa maassa on taisto vasta nupullaan ja missään ei ole täydellistä.
Etujoukoissa kulkijat aina isoimman taakan kantavat.
Täällä voimme hattua nostaa esiäideillemme.
Hyvä kommentti Eppu. Sotien aikana suomalaiset naiset hoitivat kotirintaman työt. Maalaistaloissa heinätöistä potunnostoon jne. Sotien jälkeen naisemme siirtyivät työelämään, hoitivat työn, perheen ja jotkut naiset sodassa traumaantuneen aviomiehenkin.
Suomalaisia naisia arvostetaan ulkomailla, olemme huomattavasti tasa-arvoisempia kuin monessa muussa maassa.
Niin ja kun asiat alkavat muuttua arkipäiväksi niitä aletaan pitää itsestään selvyyksinä.
Unohdetaan, miten paljon on työtä tehty.
Tämä näkyy tällä hetkellä selkeästi siinä, miten suuria ikäluokkia mollataan.
Niin, eppu2, aika itseriittoisen sukupolven olemme kasvattaneet.
Kiitos, eppu2. Tuota juuri tarkoitin, ettei kaikki ole langennut kuin manulle illallinen.
Demeter@
En minä mutta muista en tiedä ; ) Esikoinen lähti, ikävä jäi, elämä on. Mutta tulen sinne isolle kirkolle joskus puolen kuun jälkeen.
Häh ? Luulin jo vastanneeni, korppis, vaan viestiä ei näy missään...
Mutta otan osaa, sellainen on äidin osa.
Puolen kuun jälkeen - siis elo- vai syyskuun ?
Panen rivattipostia kun tiedän milloin tulen, elokuussa joka tapauksessa. Syyskuussa matkaamme Hollantiin.
Minä tuosta vai tuo minusta?
Etnisillä tunnusmerkeillä ei ole juurikaan merkitystä omaan asennoitumiseeni mutta muita "oireita" kyllä on.
Rautaa naamassa, jätkillä hattu päässä sisällä ja jopa ruokapöydässä, nenän kaivelu yms. ilmiöt leimaavat ko. yksilön minun silmissäni omaan luokkaansa.
Mitä muut minusta? Riippuu täysin suhteen luonteesta ja läheisyydestä.
Vaimoni mielipide on tietenkin tärkein. Sitten tulevat lapsemme.
Tuttaviemme suhteen pyrimme tietyn tason diplomatiaan mutta emme yritä muuttaa käytöstämme.
Muiden suhteen olen melko välinpitämätön. En provosoi ja jos sukset näyttävät menevän ristiin niin usein vaikenen mutta kyllä minusta riitakaverinkin saa.
Kateelliset ja vahingoniloiset ihmiset houkuttelevat minusta esiin ilkeän puoleni.
Härnään herkästi.
Suuret ikäluokat ovat nähneet öljykriisin, kaksi lamaa ja nousuvaiheetkin. Me olimme pieniä silloin kun elettiin pula-aikaa ja vanhemmat tekivät pohjatyötä teollistuvalle Suomelle, suuri rakennemuutos.
Meidän työikä osui siihen kohtaan, kun Suomesta tuli hyvinvointivaltio ja saavutettiin maailman taso sosiaaliturvassa ja esim. teknologiassa ja koulutuksessa.
Suurten ikäluokkien - meidän - virhe on se että meitä on paljon ja työ meidän hyväksi on paljon kalliimpaa kuin ennen. Rassaavaa on myös se, että työttömyys on nousussa maailman poliittisen.- ja taloustilanteen taantuman jatkumisen takia.
Telakka uutinen, Nokian ja Koneen hyvät uutiset, toivon mukaan, nostavat asenneilmapiiriä syksyn alkaessa ja esim. budjettineuvotteluissa.
http://vartiopaikka.blogspot.fi/2013/02/hohoo.html