Mummon masennus

Voi hyvä ihme mikä tarina. Kaikki asiat on panostettu ja ladattu. Lähteekö kukaan mukaan? Hui-hai!

Kuka aloittaja on: mummon lapsi, naapuri, kirjailija.....? Sinänsä juttu on täysin mahdollinen.

Jos ihminen ei saa tarvittavia vitamiinejä niin kyllä se vikuttaa. B-vitamiinin puutos vaikututa mielentervyteen. Mutta jos mummollasi oli pitkä yhteinen elämä puolisonsa kanssa niin ei ole helppo lähteä elämään yksin. Ikävä ja suru se ei häviä koskaan. Et mainitse minkä ikäinen mummosi on. En halua pelotella mutta olen seurannut niin läheltä monta tapausta. Kun iäkkäämmistä toinen kuolee pois hiipuu pikkuhiljaa elämänhalu toiseltakin. Ja jos elämänhalu hiipuu suuruun ja ikävään niin on vaikea auttaa. Suru ei häviä koskaan sen kanssa vain on opittava elämään. Nyt on vain kysymys haluaako mumosi oppia elämään sen kanssa.

Hei.
On täysin totta, että korkea ikä tuo mukanaan väsymystä, masennustakin ja kurjaa oloa. Jotkut ottavat apua vastaan, toiset eivät tahdo myöntää olevansa avun tarpeessa eivätkä halua mistään hinnasta joutua mihinkään palvelutaloon tai vanhainkotiin asumaan, pois kotoaan. Kun muisti alkaa pätkimään eivät läheiset enää voi luottaa vanhuksen kykyyn asua yksinään ja huolehtia itsestään, lääkkeistään ja syömisistään. Vaikea tilanne, jos lapset asuvat kaukana. Kannattaa varmaankin ottaa yhteys mummin kunnan sosiaalityöntekijöihin ja kotihoitoon ja sopia heidän kanssa tapaaminen. Vanhukset myös alkavat kokea yksinäisyyttä eivätkä tosiaan välttämättä muista, että heillä onkin juuri edellisenä päivänä käynyt vieraita yms. Joskus käy niin, että vanhus suostuu ja pääsee kunnallisen avun, esim juuri kotihoito, piiriin vasta, kun tapahtunut joku fyysinen sairaus tai tapaturma ja hän on joutunut olemaan sairaalajaksolla.

Voimia ja viisautta,
Pirkko-pappi

Jos mummo syö noin huonosti, jo vitamiinien puutoskin voi aiheuttaa masennus- ja dementiaoireita. Omaisten voi olla vaikeaa vaikuttaa asioihin ja mummo varmaan uskoisi ulkopuolista paremmin. Jos ette saa häntä lääkäriin, voisi joku omainen mennä selittämään tilanteen lääkärille ja yrittäisitte saada sairaanhoitajan kotikäynnit edes kerran viikossa. Silloin tarkistettaisiin lääkkeet, ruokailu, ulkoilut jne. ja säännöllinen huolehtiminen myös auttaisi yksinäisyyteen. Tämän lisäksi tietysti omaisten yhteydenpito on tärkeää, vaikka mummo ei siitä tuntuisikaan välittävän.

Ainoa mitä voin sanoa, on että älkää jättäkö mummoa yksin. Vaikka vierailut tuntuisivat turhilta, niin toinen vaihtoehto - yksinolo - pahentaa takuulla masennusta. Kun mummo ei kuitenkaan usko teidän neuvojanne, tyytykää pitämään seuraa ja ehkä auttelemaan, ja antakaa hänen itse päättää asioistaan vaikka huonostikin. Ajatelkaa että olette ystäviä jotka pistäytyvät kylään, ottamatta hänestä vastuuta jota hän ei ota kuitenkaan vastaan.