Perivätkö sisarukset tai heidän lapsensa?
Miksi tädin jo kuolleen sisaren lasten henkilötietoja haetaan, kun täti on jo tehnyt
testamentin yhdelle sisarusten lapsista?
Miksi tädin jo kuolleen sisaren lasten henkilötietoja haetaan, kun täti on jo tehnyt
testamentin yhdelle sisarusten lapsista?
Vastaukset 12
Vanhimmat
>>Perivätkö sisarukset tai heidän lapsensa?>Miksi tädin jo kuolleen sisaren lasten henkilötietoja haetaan, kun täti on jo tehnyt
testamentin yhdelle sisarusten lapsista?
Ketkä on lapsettoman perillisiä, mihin asti perimys ulottuu ?
Keille kaikille pitää ilmoittaa, vanhemmat (jos elossa), sisarukset (ja heidän lapsensa?) luonnollisesti, mutta vieläkö laajemmin pitää ilmoittaa ?
Perimys ei ulotu serkkuihin. En nyt jaksa kirjoittaa tarkkaa vastausta, katso googlesta.
Lähimmille perillisille, jotka perisivät ilman testamenttia. Katso tästä: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L2
Fiksuinta on antaa edesmenneen perukirjoitus hänen pankkinsa tehtäväksi, niin itse pääsee kaikista helpoimmalla.
Eikä maltaita maksa.
Tuskin on fiksuinta - ainakaan edullisuuden kannalta. Pankkia halvempia vaihtoehtoja löytyy, kun viitsii kysellä.
Ei ole aina paras, halpa voi saada paljon harmia aikaan.
Pahin tapaus oli että perukirjan tekijä teki sutaisemalla perukirjan jota korjasi sitten myöhemmin (korjasi väärin) joka johti siihen että perukirja jouduttiin käytännossä tekemään uusiksi siinä olleiden lukuisten virheiden takia.
Ei viitsinyt tarkistaa kiinteistöjen omistus-suhteita, pankkitilin saldoja, yms. kun nopeus ja halpuus olivat ainoat kriteerit.
Halpuus ei aina ole paras johtotähti. Monet muut kriteerit voivat olla tärkeämmät.
Surun keskellä harvoin on kiinnostusta kilpailuttaa mahdollisia perunkirjoituksen tekijöitä.
Toki tekijöitä on monen tasoisia. Mutta se on harhaluulo, että pankki olisi "fiksuin" tekijä. Kallein se hyvinkin voi olla. Siksi ei kannata suoraa päätä pankille toimeksiantoa antaa. Lakitoimistoissa kyllä pätevyyttä yleensä riittää.
Tämän takia hautaustoimistot voivat hinnoitella palveluihinsa surulisän. Kukapa sitä kehtaa ruveta tinkimään, kun rakas mummo on kuollut. Ei vaikka pitopalvelu hoitaisi tarjoilut puolella hinnalla hautaustoimiston pyynnöstä.
Pankin veloitus on perustapauksessa noin 5-700€, joten ei ole hinnalla pilattu.
Halvalla harvoin saa hyvää.
Perunkirjoituksessa ja kuolinpesän asioiden hoitamisessa (ositus ja perinnönjako ym.) on yleensä kyse ihmisen elämän suurimmista ja tärkeimmistä oikeustoimista. Niissä kannattaa yleensä käyttää asiantuntijaa, sillä harva maallikko osaa edes perusasioita.
Ihanteellisinta on jos löyää sellaisen perunkirjoituksen toimittajan, joka myös avaa asiaan liittyvää juridiikkaa ja kertoo, mitä perunkirjoituksen jälkeen on järkevintä tehdä. Samalla voidaan miettiä verojakin.
Jos perunkirjoituksen lisäksi saa hyvät neuvot ja ehkä ohjeita jatkotoimiinkin, niin 1000-2000 euroa on vielä aika pieni hinta (varsinkin jos omaisuutta on enemmän kuin pelkkä asunto ja muutama tonni tilillä).
Juristeissa kuten kaikissa muissakin ammattiryhmissä on toki tekijöitä laidasta laitaan. Hyvä neuvo on kuitenkin se, ettei perheoikeudellisiin asioihin kannata valita liikejuridiikkaan erikoistunutta isoa asianajotoimistoa eikä eläkkeellä olevaa poliisimiestä. Pankeista löytyy hyvää asiantuntemusta samoin kuin laki- ja asianajotoimistoista. Harva kuitenkaan jaksaa surun kohdatessa lähteä kovin paljon etsiskelemään ja kilpailuttamaan, ja silloin pankki on ehkä se helpoin valinta.