Pahoittelen että laitan tämän "väärälle" palstalle(tai miten sen ottaa, täältä neuvoa haluan), mutta löytyisikö täältä neuvoa tai apua nuorelle kaksikymmentäkaksivuotiaalle, joka on tyhjän päällä tällä hetkellä. Koko viimevuosi on ollut yhtä alamäkeä vaikka kuinka yritän laittaa jarruja pohjaan. Tämän hetken elämän tilanteeni on se että kitkutelen osittain vanhempieni nurkissa, mutta he ovat muuttamassa pienempään asuntoon ja eivätkä enää halua "katsella" minua(ymmärrettävää), joten olen kohta kadulla. Virallisesti olen jo asunnoton, koska käytän poste restantea. Töitä minä yritän hakea, mutta vähän hankalaa tyhjällä cv:llä, joka on jäänyt sellaiseksi aikaisemman masennuksen vuoksi. Yritin jopa mennä kadulle kyltin kanssa jossa luki "Etsin töitä" :D. Vähän hiljainen ilta taisi olla tai olisi pitänyt mennä enemmän keskustaan.
Mitään erityistä ammattia minulla ei ole. Otan vastaan melkeinpä mitä tahansa työtä ja asuakin voin kimpassa. Sossua en enää viitsi häiritä - kaikelle on rajansa. Jos kiinnostaa niin s-posti on: [email protected] ,mutta mielellään näen keskustelua tälläkin palstalla :)
Kiitos
Mitään erityistä ammattia minulla ei ole. Otan vastaan melkeinpä mitä tahansa työtä ja asuakin voin kimpassa. Sossua en enää viitsi häiritä - kaikelle on rajansa. Jos kiinnostaa niin s-posti on: [email protected] ,mutta mielellään näen keskustelua tälläkin palstalla :)
Kiitos
Vastaukset 5
Vanhimmat
otat yhteyttä nyt vaa sinne sossuun, sanot että olet kadulle joutumassa. Sitten työkkäriin, siellä on esim työharjoitus/kokeilupaikkoja. On syrjäytyneille apua työnsaannissa jne. Sun pitää vain osata pyytää, sanoa että teet mitä vain että alat saamaan duunii ja ehkä se vaatii jonkun koulutuksen mutta siihenkin voi koittaa saada oppisopimuspaikkaa. Mieti mikä ala sua voisi kiinnostaa, hoitoalalla varmasti riittää hommia, siivoojia, jne. Joku alku sulle, myöhemmin sitten voi miettiä uusia suuntia.
Tärkeintä on nyt vain hakea kaikki apu mitä tämä yhteiskunta on valmis antamaan sulle. Et sä pärjää sillein että vain koitat säkällä saada jotain. Sun tarvii tehdä suunnitelma, ottaa kaikki irti sossusta ja työkkäristä. Et vain joojoo-sano siellä vaan etsit yhdessä heidän kanssaan ratkaisuita jotka alkavat heti eikä sitten joskus.
Ota selvää myös kirkon tarjoamasta avusta, heilläkin on asuntoja vuokrattavana.
Joten nyt vain reippaasti hommiin, apua Suomessa saa kun sitä osaa hakea. Miksi sulla olisi sossussa jo raja vastassa? Jos sä olet pulassa, kohta kadulla, silloin pitää vaan raivata itselleen mahdollisuus parempaan. Siinä ehkä joutuu vähän ottamaan lakkia käteen, mutta heittäytymällä sä päädyt sinne kadulle, sä et saa duunia, sä ensin pummaat rahaa, sitten varastat. Ehkä noin nuorella iällä pitäis keskittää kaikki tahto ja halu siihen että saa elämänsä alkuun. Jos ei ole alkua, on aika vaikea puistonpenkillä istuessa, koko omiasuus kassissa, ei tietoa mihin päänsä laskee, keskittää energiaa muuhun kuin selviämiseen. Jos siihen tilanteeseen päätyy, sun elämä tulee olemaan vain seliytymistä päivästä toiseen. Nyt sulla on mahdollisuus suunnata energia parempaan huomiseen.
Jep, samaa mieltä. Sossu on nyt aluksi sun ainoa vaihtoehto. Kannattaa hakea asuntoa kunnalta, koska he vuokraavat myös työttömille paljon helpommin kuin yksityiset vuokrantajat. Jos et tiedä, mikä firma välittää kaupungille kuuluvia asuntoja, googleta "(oman kaupunkisi nimi) vuokra-asunnot". Saat sossulta takuuvuokran ja mahd. myös muuttoavustusta.
Jos pääset työkkärin kautta työharjoitteluun, saat sen ajalta työmarkkinatukea ja ylläpitokorvausta. Muista myös hakea asumistukea asuntoon, kun/jos sellaisen saat.
Työnhaussa en voi auttaa, koska olen itse huomannut miten turha työttömänä ja kouluttamattomana on mitään työpaikkoja hakea. Ne vähät työt mitä tarjolla on, menee koulutetuille tai työkokemusta omaaville - tai sukulaisille/tuttaville. Ilman suhteita ei oikein minnekään kaupan kassallekaan pääse.
"Mitään erityistä ammattia minulla ei ole."
Tulevaisuudessa, sitten myöhemmin kun olet tärkeimmät asiat saanut järjestettyä, sinun kannattaa keskittyä ammatin ja koulutuksen hankkimiseen, mieluiten sellaiselle alalle mikä työllistää ja toisaalta itsekin jossain määrin pidät siitä ammatista ja koulutuksesta. Lähi&sairaanhoitajille varmasti löytyy töitä. Pelkällä peruskoulupohjalla olet melko heikoilla jäillä, työmarkkinoilta nimittäin löytyy paljon myös niitä, joilla on useampi ammatti ja koulutus takataskussa. Lisäksi kielitaidosta on apua työssä kuin työssä.
Jokainen jossain vaiheessa on aloittanut tyhjällä CV:llä, joten et ainut ole. Siivoustöitä voi myös hakea niin, että hakee kaikki mahdolliset siivousyritykset ja laittaa ihan kaikkiin niihin hakemuksen. Suomalainen, reipas ja motivoitunut siivooja on varmasti tervetullut moneen yritykseen. Tärkeintä on, että et ole liian nirso, olet joustava etkä vähättele alaa.
Asuntoa on aika vaikea saada jos ei ole työpaikkaa. Kannattaa hankkia vaikka jokin siivous/hampurilais tms. työpaikka ja sitten asunnon saaminenkin on helpompaa. Tiedän, ilman kokemusta ja ilman suhteita on hankalaa päästä töihin, mutta ei kuitenkaan missään nimessä mahdotonta.
Kannattaa ne tuet olla ensin kunnossa vanhempien tai sossun puolelta.
Itse pienen vitkuttelun ja työkkärin ravaamisen jälkeen suostuin lopulta pajalle minkä katsoin sopivammaksi. Siitä sai samalla pientä päivärahaa ja työttömyyskorvausta. Sitä kautta pääsin muutamaksi vuodeksi opiskelemaan ja sen aikana pääsin jo varsinaiseen palkkatyöhön. Ellen silloin olisi päässyt, niin varmasti heti opiskeluiden jälkeen.
Oli tosiaan ensimmäinen työ, eikä ennen sitä mitään kokemusta edes kesätöistä, saatika ollut mitään ceeveitä valmiina.
Lisäksi olin suunnilleen samanikäinen kuin sinä, 21-23 hujakoilla, opiskeluiden lomassa. Joo, ja tietenkin vanhempien nurkilla pyörimässä tyytyväisenä. Mutta pitihän sitä lopulta itsenäistyä kunnolla.
Että kesti se minullakin, eli sinulla on vielä hyvin mahdollisuuksia.
Samaa mieltä kuin edelläkirjottanut. itsehän olin masentunut vähänaikaa kun huomasin että vittuako sitä masentelee. Otin itseä niskasta kiinni ja nykyään opiskelen (toivottavasti pysyvää ammattia :D