Minulla vilahtelee mieleen onnettomuuksia. Näen siis selvästi mielessäni, kuinka jokin onnettomuus tapahtuu ja ahdistun todella paljon. Mutta ne eivät ole ajatuksia jotka jumittaisivat päässäni, niin onko tässä nyt kyse pakkoajatuksistakaan? Nämä ovat vain tällaisia vilahduksia, jotka kestävät hetken aikaa.
Tänään isä moottorisahasi pihalla jotain, niin minun täytyi olla huoneessani silmät kiinni, kädet korvilla, etten kuulisi tai näkisi kun onnettomuus, jonka mielessäni selvästi näin, tapahtuu. Miten näistä pääsisi eroon? Mistä tämä johtuu?...
Tänään isä moottorisahasi pihalla jotain, niin minun täytyi olla huoneessani silmät kiinni, kädet korvilla, etten kuulisi tai näkisi kun onnettomuus, jonka mielessäni selvästi näin, tapahtuu. Miten näistä pääsisi eroon? Mistä tämä johtuu?...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sinun pitäisi päästä hyvin itsenäiseen ja rauhalliseen paikkaan työhön. Jossain oravanpyöräduunissa et pärjäisi.
Olen itse skitsotyyppi, mutta pystyn sulkemaan kaiken hälyn ympäriltäni ja ajatuksistani työssä, mutta vapaa-ajalla olen joskus ollut pahoissa vaikeuksissa intensiivisyyteni kanssa.
Näen olemattomia, kuulen ääniä jne.
Pakkoajatukset palaavat toistuvasti mieleen. Eli ei ehkä ole kyse pakkoajatuksista.
Rauhallinen työ minulle varmasti olisi paras. Tällä hetkellä olen kuitenkin työkyvyttömyyseläkkeellä niin ei tarvitse huolehtia työasioista.
Saakohan tällaisia tulevaisuuden ennustuksia pois millään lääkityksellä? Eikö kellään muulla ole ollut tällaista?
Minulla on sama "lahja".Ei ne ole ennustuksia eikä lääkitys auta.
Sinulla on ehkä juuttunut mieleen perusturvattomuus ja olet joutunut ehkä elämään uskossa, että et selviä, elämä ei kanna, joudut pulaan. Järjellä nyt ymmärrät, että kaikki järjestyy, mutta tunne-elämä sanoo ja alitauiset muistot yrittävät huijata muuta.
Parasta terapiaa on puhua ja jutella noista peloista ja jopa mielikuvista. Ajallaan niiltä voi mennä terä ja todellisuus alkaa kantaa, että asiat voivat suuremmalla todennäköisyydellä jatkua hyvin.
Oletkohan joutunut näkemään joskus jotain hirveää? Pelkäätkö kuolemaan, tulevaisuutta ym.
Mullaki on ollu aivan sairaalloinen turvattomuuden tunne ja kuoleman pelko. Jännää täs on se, ettei oikeesti mitään havaittavaa vaaraa ole, mutta se tunne on jääny päälle.
Pelottaa kaikki ihmis kontaktit ..En tiiä miksi. Oisko jotaki sosiaalista pelkoa/ahistusta?
Sit kans se että tiedostan kyllä kaikki nää mun pelot, mutta miksi vitussa pelkään ku samaan aikaa ajattelen, että no eihän järjellä ajateltuna mitään pahaa vois ees tapahtua. Eli kotonakin vaan pelottaa.
Ja siis tää kaikki sen jälkeen ku mun elämä koki sellasen alasvajouman ja mieli kävi melko alhaalla.
Oon siis ennen asunu yksin ja käyny koulua toisella paikkakunnalla ja mulla oli kavereita yms, elämä ja sit vaan kaikki meni plörinäks ja niin.
Toivoa kyllä on, mutta tuntuu että hajoilen tuon tuosta, mutta oon mie tosi paljo siitä pahimmast ajasta päässy yli, mutta nyt nää tunteet vaan heittelee laidasta laitaan.:) Voimia kaikille!:)
Mä olen ihan "normaali" reilu 3-kymppinen nainen ja stressitasosta riippuen koen erilaisia pakkoajatuksia. Hyvin stressaavina aikoina nämä ajatukset saavat minut todella väsyneeksi, mutta ne eivät ole vaarallisia ja johtuvat pitkälti vastuuntuntoisuudestani.
Oireet alkoivat joskus teini-ikäisenä yhdessä lievän masennuksen kanssa. Nuorempana kävin terapiassa ja olen ollut lyhyitä aikoja lääkityksellä.
Onnettomuudet (joita ei ole tapahtunut tai tule sillä hetkellä tapahtumaan) ovat vaikeimmat ajatukset mutta annan niiden vain tulla ja mennä. Joskus ne pitää ajatella pois ts. mitä tekisin, jos näin oikeasti kävisi ja käyn asian mielessäni niin monta kertaa, että loppu hyvin kaikki hyvin. Purkaa stressiä...
Toinen pakkoajatusteni kategoria on erilaiset sosiaalisiin tilanteisiin ja ihmissuhteisiin liittyvät ajatukset, jossa ajattelen olleeni todella typerä, minut on petetty (vaikka näin ei siis olisi tapahtunut) tms. Laukaisijana on usein jonkun ajattelemattomat sanat, joita suurentelen mielessäni.