"Joka ei ole mustasukkainen, ei rakasta”, sopiiko tämä sinuun?
Miten mustasukkaisuutesi ilmenee
4+10
23419
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Toki jollain tavalla joo. En voi sietää voimakasta mustasukkaisuutta. Siitä on kokemusta, (minua kohtaan oli tällaista kauan aikaa sitten) ja se oli aivan kamalaa...ahdistavaa.
Normaalissa määrin mustasukkaisuus kuuluu kuvioon kun on tunteita, mutta sairaalloinen sellainen yleensä kertoo kokijansa huonosta itsetunnosta, hylätyksi tulemisen pelosta tms omista möröistä. Voihan tietty olla niinkin, että voimakas mustasukkaisuus on herännyt jos toinen on "antanut aihetta" siihen.
Kun ihminen tunnistaa toisessa mustasukkaisuutta -mitä se kertoo hänestä itsestään?Ennenkaikkea, miten silloin toimii?
" huonosta itsetunnosta, hylätyksi tulemisen pelosta tms omista möröistä. Voihan tietty olla niinkin, että voimakas mustasukkaisuus on herännyt jos toinen on "antanut aihetta" siihen."
Jos osaa nimetä em. asioita toisesta, mikä on oman itsetuntemuksen tila? Paistatella toisen epätoivossa? Seisoo aina kun mahdollista toisen päällä? Elämä on peliä, jossa toisen epäonni on oma menestys? Syyttävä sormi osoittaa toisen käytöstä huonoksi ja ei itse näe omaa osuuttaan?
Minun käytöstä on nimetty mustasukkaisuudeksi, vaikka kyse on toisen pelkuruutta kohdata tosiasioita.
Nyt tiedän. Minun ei kaiken järjen mukaan tarvitse reagoida vihaisesti, suuttumalla eikä muutenkaan tunteita näyttämällä.
Minun tarvitsee vain nimetä hänelle, mitä tunnen. Eli olen vihainen. Olen pettynyt. Olen surullinen. Tunnen epäluottamusta nyt, koska.....
Ja kun teen kaiken tämän, hänen pitäisi osata reagoida oikein. Muuten hän luulee että olen mustasukkainen tai kateellinen -joka entisestään vahvistaa hänen käyttäytymismallia paeta muualle kuin minun eteeni! ts. hän ei keskustele vaan pitää minua hulluna :D
Eli minä nielen kiukkuni ja sanoitan hänelle jokaisen tunteen, joka minussa herää -vaikka sanakirjasta. Silloin hän ymmärtää. Näin riitelemme oikein. Koska hänen sanojensa mukaan riitelemme väärin. Eli ei tunnetta -vain sanoja! Hän pelkää riitaa!!
Hän on jo myöntänyt valehdelleensa lukuisat kerrat -pelkonsa vuoksi. Häntä hävetti.
Hän ei vaan osaa olla kuin järkevä.
Ja minusta tulee kuulkaa niin hyvä riitelijä ja tunteiden hallitsija ettei tosikaan.
Ps. Olen varma, että hän on The ultimate Asperger!
Kaikkein vaikeinta on siinä vaiheessa, kun vituttaa niin paljon että ei vaan enää kestä! On turhauttavaa mennä lenkille juoksemaan 15 kilometriä, ja tietää että toinen ottaa siitäkin pointsit itselleen!
Vitut menen. Mä opiskelen! ja puran vihani sitten niin.
Että Hänen puoliso pyöräilee 40 kilsaa /juoksee 15 kilsaa, kun lähtee "lenkille"
Kun mä puran mun raivoa!
Ja pieni pelko on kuitenkin siitä, että hän ei ole Asperger, vaan tekee mulle jollakin sairaalla tavalla kiusaa!
Mutta nyt, kun mä olen päättänyt elää järjen kanssa, niin aika näyttää!
Niin on siis sanattomalla viestinnällään ylpeä mun suorituksesta naapureille -tekee siitä tietoista suoritusta vaikka en itse ole kuin känyt prkl lenkillä!
Hän tekee sen, vaikka olisi kyseessä lapsi -tämä on asia, jonka vuoksi epäilen hänen aspergeria! Vaikka hän oikeasti on sellainen!!!!
EN VITTU TEE ENÄÄ YHTÄÄN LENKKIÄ! En halua olla kateuden kohde! Pidän suuni kiinni, ja hymyilen enkä ota kantaa mihinkään.
Vai jospa hän on pahantahtoinen asperger?Kun ei saa mitä haluaa? Se on mahdolilista. Ei siis se, että ei ymmärrä sosiaalisia tilanteita ja on siksi hölmö, vaan että tajuaa, mutta omaa jotakin ymmärtämättömyyttä empatiasta -näin nyt yleismaailmallisesti sanoitettuna!
Mä en kestä tätä ristiriitaisuutta. Siksikin, nyt mennään VAIN järjellä!
Miksi ajattelet, että mustasukkaisuuden tunnistaminen toisessa on jotenkin vaikeaa? Puhun ajasta, jolloin olimme alkaneet seurustella puolisoni kanssa, kauan kauan sitten nuorena. Ensimmäiset puoli vuotta hän oli minusta silloin TODELLA mustasukkainen. Usko pois, kyllä sen huomaa, jos joku on mustasukkainen. En kerro tarkemmin miten se ilmeni, mutta hän kyllä myönsi itsekin olevansa mustasukkainen. Ajan kanssa se lieveni onneksi.
Niin mitä se kertoo omasta itsetuntemuksesta.. en tiedä. Ei minusta elämä ole peliä, jossa toisen epäonni on oma menestys. En ole niin sanonut ed. viestissäni. Aika ihme tulkitaa sulla..
Minä ilmeisesti olen mustasukkaista tyyppiä, ikävä kyllä :(
En haluaisi olla...
Kännissä mustasukkaisuus nosti päätään vitutuksena, selvinpäin ties minä mutta ulkoisesti en sitä näytä. Paitsi näköjään kännissä.
Saatan olla rasittava känkkäränkkä hetken aikaa. Ei ole sairaalloista vaan lähinnä lapsellista kiukuttelua.
Minkäs mä sille voin että tykkään niin paljon.
Jonkin verran olen mustasukkainen, onhan se luonnollista ja kuuluu mielestäni jonkin asteisena rakkaussuhteeseen. Olen mieheni kanssa tottunut liian hyvälle tuossa asiassa, hän ei anna aihetta mustasukkaisuuteen ja on uskollinen. Voin luottaa häneen täysin. On vain tiettyjä muita asioita suhteessamme, jotka ei ole kohdallaan ja ero käynyt välillä mielessäni. Ja siksi olikin mahdollista että rakastuin toiseen. Tuosta toisesta vain en ole varma, voisinko luottaa häneen kunnolla. Minusta luottamus on niin tärkeä asia, että en tiedä olisinko valmis jättämään puolisoani jos tuo toinen minut tosissaan haluaisi, jollen voisi olla täysin varma hänen luotettavuudestaan.
Mustasuikkaisuus, sehän on suhteen kannalta varjeleva ominaisuus. Miten sen luokittelee on neri asia, mikä on sairasta ja mikä ns. normaalia.
Jos kumppani ole lainkaan sitä, kai se jotain kertoo.
Normaalia mustasukkaisuutta ei olekaan. Mustasukkaisuus on omistamista. Ja toista ei voi omistaa.
Kun tuntee oman arvonsa, ei tarvi kaikkeen reagoida.
katsoa saa mutta ei koskea.
olen hyvinkin mustasukkainen, mutta en mielestäni liikaa. Hän on saanutkin jo vähän esimakua miten se ilmenee ;)
Olen ollut mustasukkainen. Joka kerta kun olen ollut tosissani toisen suhteen. Minusta on oltu mustasukkaisia, ihan syyttä. Täysin syyttä. Pahinta oli viimeistä edellinen suhde joka päättyi jo pari vuotta sitten. Sitä on vaikea määritellä, mutta hyvin tosissani olin. Senkin jälkeen olin mustasukkainen. Epäilin. En voinut luottaa, mutta toisaalta minulle valehdeltiin. Nyt ajattelen niin, että pieni mustasukkaisuus on varmaan hyvästä, sellainen joka lähentää. Sellaistakin on.
Seuraavassa suhteessa teen päätöksen luottaa. Ja sen pitää pitää. Voi olla, että en helposti suhteeseen ryhdy, mutta kun sen teen, minä luotan. Ilman sitä ei ole mitään. Vähän niinkuin siinä Jannan biisissä todetaan. Niin minä teen.
sopii kyllä, kun tulee mustis olo poistun paikalta jotten näyttäisi sitä.
Itse ajattelen näin - Jos toinen viihtyy kolmannen seurassa olen itse siinä vain turhaa.
Joten siirryn pois koska kukaan ei voi omistaa toista.
Omassa tapauksessani siirryin pois ja lähdin pysyvästi pois.
Päätin etten mene hänen luokseen ikinä enää.
Jos hän haluaa jotain minusta saa kyllä ensin antaa ja näyttää mitä hän oikeasti haluaa ..
Ei sovi minuun. Mustasukkaisuus on luottamuksen puutetta. Joko itseluottamuksen tai siihen toiseen. Olen itse satavarmasti siinä vain sille ihmiselle ja jos itse koen mustasukkaisuutta se herättää heti hälytyskellot soimaan, siihen on aina painavat syyt
Ei ole itseluottamuksen puutetta vaan asiat on jotenkin solmussa kahden välillä silloin, epäselvyyttä. Asioista pitää puhua.
Mustasukkaisuuttakin on niin monenlaista, monista eri syistä johtuvaa. Ei voi yleistää ollenkaan.
Oot hakoteillä.
Mustasukkaisuus ON nimenomaan itseluottamuksen puutetta, josta toinen joutuu sit kärsimään nahoissaan.
Ei sovi minuun. Eiköhän ole niin että joskus jokainen hajoaa, veitsi rinnsssa ja suolaa haavoihin on tunne, jonka kokee. Mustasukkaisuudella ymmärrän tekoja ja ulkoisia reaktioita, sellaiseen en lähde, sellaiseen ei musta ole.