Raskauden jälkeinen masennus

Öö...no miten sä luulet että puhjennut masennus ihan yhtäkkiä puff vaan katoaa?? Ei se raskauden jälkeinen masennut sen erilaisempi ole kuin ns. tavallinen masennus.

Kannattaisi ottaa asioista selvää ennen kuin käy morkkamaan toisia.

Niin äitinä en voi ymmärtää,mutta et ilmeisesti ole masentunut? Ne on kaksi eriasiaa.

Niin ja tämä äiti lähti siis ensin toisen miehen matkaan ja jätti lapset isälle hoidettavaksi ja sitten totesivat raskauden jälkeisen hoitamattoman masennuksen. Ja kuulemma tämä uusi mies haluaa rauhassa nukkua puolille päiville eli toisin sanoen nämä lapset häiritsisivät tätä uutta miestä ja hänen tapaansa elää. Ei millään pahalla, mutta joskus vaikuttaa että masennus=laiskuus. Miten ennen näitä masentuneita äitejä oli todella harvassa. Tiedän yhdenkin vanhan naisen joka aikoinaan jäi leskeksi ja hänelle jäi kuusi lasta hoidettavaksi. Vesi ei tullut eikä mennyt mökkiin, ei ollut sähköä ja hän hoiti lapset ja kodin. Ja hän on mitä lempein ihminen. Kysyinkin hänen yhdeltä lapseltaan, että onko hänen äitinsä koskaan huutanut tai suuttunut lapsille ja hän vastasi, että ei ole. Äitinsä sanoi ettei siihen ollut tarvetta. Siinä on kyllä itsellekin tavoitetta. Silloin kun tuntuu ettei itse joskus jaksa niin mietin tuota vanhaa naista ja ajattelen, että asiat voisivat olla TODELLAKIN huonommin ja se auttaa jaksamaan.

Milloin tämä vinkuminen jaksamisesta loppuu?

Milloinkaan suomalaisilla ei ole ollut yhtä helppoa kuin nyt. Kuuden hengen perhe ei asu enää hellahuoneessa, vettä ei tarvitse kantaa ulkoa ja vessakin on sisällä. Ruokaa on tarjolla joka päivä.

Silti ei jakseta - töissä, koulussa, kotona eikä oikein missään.

Tarkoitin jaksamisella lähinnä sitä, että joskus kun lapset vain kiukuttelevat ja saavat uhmakohtauksia kotona, kaupassa tai leikkipuistossa niin joskus tuntuu et tätäkö tää on yhtä itkua ja kiukuttelua, mutta onneksi ilon ja onnenhetkiäkin lapset ovat myös paljon tuoneet elämääni. Sulle menkää ulos, meillä ulkoillaan joka päivä, paitsi ei paukkupakkasella tai kaatosateella ja onnittelut ja iso kädenpuristus jos et koskaan ole tuntenut väsyneesi kun lapsi saa uhmakohtauksen kaupassa ja kaikki tuijottavat kun lapsi vain karjuu ostoskärryissä. Vai oletkohan lapseton?

Ruokavalio kuntoon ja ulos liikkumaan, niin masennus katoaa.

Lääkkeet ei paranna mitään masennusta.

En tiedä onko topikki vielä hengissä, mutta kokeillaan. Meille syntyi huhtikuussa lapsi, ja avovaimollani oli raskauden jälkeen pientä herkistymistä ja itkua. Luulin silloin että se on sitä "baby bluesia", mutta vaistot heräsi. Ensin se alkoi huutamisella ja keuhkoomisella ja jatkuvalla syyllistämisellä, mitään mitä tein en osannut tehdä oikein ja huuto oli kauhea. Välillä puhuttiin ja sovittiin asiat, no kesti sitä pari päivää ja taas sama rulianssi.... Eilen sattuin avaamaan suuni, koska itsellä on jo todella paha olla. Kerroin että hänet on saatava hoitoon vaikka väkisin "aikaisemmin kärsinyt masennuksesta ja lääkitys oli mutta lopetti ennen raskautta". Sanoi ettei todellakaan aio mennä ja pelkää nyt että menettää minut ja lapsen. Nyt se itkee kun lapsi ei enää hymyile hänelle ollenkaan, johtuisiko vaikka siitä ettei itsekkään hymyile lapselle... No anyway kertokaa joku miten voisin voittaa sen että hän hakisi hoitoa. Sanoi että saan yksin käydä lapsen kanssa neuvolassa, koska tietää nyt että otan siellä puheeksi tämän aiheen.