Joskus kuule mietin, mitä yhteistä meillä ois...luulin että oltiin sielunkumppaneita ns.mutta tais metsään mennä..enää en usko kyseiseen juttuun...ainakaan meidän osalta... Sulla on nimittäin asiaa aina muille, minulle ei koskaan... Olit alusta asti mua kohtaan kuin olisin ilmaa vain ja arvaas mitä....nyt en piittaa siitä yhtään, sillä nyt tiedän, mitä yhteistä meillä oli...
Et saanut sitä, jonka olisit halunnut alunperin mutta kas kas, tuo ihminen onkin Nyt Minun elämässäni - hän on todella hyvinvoiva ja sanotaanko suoraan, voi paksusti vielä hetken aikaa.
En tiedä, tunnenko sua kohtaan sääliä vai mitä, mutta olisit joskus voinut olla hieman ystävällisempi minua kohtaan, ollut edes ystävä. Mutta et voinut ja ihmettelen, miksi. Joka hemmetin kerta kun tapaamme toisemme, hyvä jos noteeraat mua lainkaan mutta muiden kanssa kyllä juttu luistaa! Jaa, ilmeisesti meillä ei sitten ole mitään puhuttavaa toisillemme, et pysty oleen ystävä mulle..mikä mättää..sen haluaisin tietää.. En taida olla ystävä ainesta, en ole tasoisesi tai jotain muuta vastaavaa...
Enkä tiedä, menetinkö jotain ja mitä mutta sen tiedän, että tunteitakin oli, ainakin mulla. Voi itku!
Et saanut sitä, jonka olisit halunnut alunperin mutta kas kas, tuo ihminen onkin Nyt Minun elämässäni - hän on todella hyvinvoiva ja sanotaanko suoraan, voi paksusti vielä hetken aikaa.
En tiedä, tunnenko sua kohtaan sääliä vai mitä, mutta olisit joskus voinut olla hieman ystävällisempi minua kohtaan, ollut edes ystävä. Mutta et voinut ja ihmettelen, miksi. Joka hemmetin kerta kun tapaamme toisemme, hyvä jos noteeraat mua lainkaan mutta muiden kanssa kyllä juttu luistaa! Jaa, ilmeisesti meillä ei sitten ole mitään puhuttavaa toisillemme, et pysty oleen ystävä mulle..mikä mättää..sen haluaisin tietää.. En taida olla ystävä ainesta, en ole tasoisesi tai jotain muuta vastaavaa...
Enkä tiedä, menetinkö jotain ja mitä mutta sen tiedän, että tunteitakin oli, ainakin mulla. Voi itku!
Vastaukset 53
Vanhimmat
Sekavaa tunteilua. Pyysitkö häntä ikinä edes treffeille?
Aloittaja puhuu jollekin ja joku muu on raskaana, kenet toi toinen olisi alunperin halunnut. Tai sitten tämä on jotain rivienvälihuttua taas jossa pitää osata lukea jonkun toisen vinkkelistä.
On, todella sekavaa... En pyytänyt, ei nääs asustele samoilla suunnillakaan...liian kaukana... Jos olisin jo ajat sitten tiennyt, kuka on kyseessä, siis koska meni vuosia ennen kuin tapasin hänet uudelleen...olisin ottanut yhteyksiä ja pyytänytkin mutta oli liian myöhäistä koska silloin olin jo varattu...enkä varattuna ryhtynyt pettämään, fyysisesti varsinkaan ja jos tunteilu koetaan pettämiseksi, olen pahoillani...siitä olen saanut kyllä kärsiä...
Sinäkö olet raskaana vai joku toinen?
Minäkö, en todellakaan!
Millä tavalla olit varattu? Eikö suhteita mitenkään voi lopettaa, kun on niin hemmetin "varattu"? Ajattele nyt päälläsi ja tee jotain.
Just tossa sanoin että olen vapaa, en oo suhteessa enää.
Ajattelitko sitten tehdä jotain?
Hah, olen vaan melko vanhanaikainen näissä asioissa...minussa sotii kaksi puolta:vanhanaikaisuus ja modernismi... Jätän miehelle aloitteen, mutta vastaan voin toki tulla ;)
En minäkään :(
Mulla ei tällä hetkellä oo minkäänlaista kuumetta, ei vauva eikä ramppi.
Taidat vaan pelätä sitä. :) Älä pelkää. Lopeta pelkääminen. Se onnistuu siten, että lakkaat pelkäämästä. Kokeile. Se parantaa elämänlaatua.
Totta kai pelkään, jollain tavalla hänessä kiteytyy samantapainen narsistisuus kuin isässänikin. Mutta se on toinen juttu, johtuisikohan siitä että ovat saman ammatin omaavia....
Täälläkin vaavikuume. Haave joka "jäi", mutta on yhä olemassa. Ehkä joskus vielä.. :,/
Tai jos se vaan on sitä, että ne on miehiä molemmat. Ei miehiä kannata pelätä. Jos mies vaistoaa pelon ja torjunnan, ja sen vihan ja ahdistuksen, jonka pelko aiheuttaa, mies ei lähesty, koska mies tietää että pelkäävän naisen lähestyminen olisi henkistä väkivaltaa. Tietysti pelko voi vähän lievittyä, jolloin jonkinlainen lähestyminen on mahdollista.
Sinun kannattaisi vähän käsitellä sitä pelkoa. Pelkoon liittyy se tunne, ettei ihminen usko kelpaavansa sellaisenaan. Pelkää nähdyksi tulemista.
Ei taida olla kuule kannattamisesta kiinni, sanoisinko että petetyksi tulleena kyllästyttää ... Ja jos kaikki ois joskus mennyt toisin niin ... En tiedä...
Se pelko voi olla jopa fobia. Ei vaan pysty lähestymään. En sano että sinulla on, mutta aika monet naiset pelkää jämeriä miehiä.
Noo, enpä tiedä...saattaa hyvin niin ollakin ... Mitäpä asialle voisi tehdä, ei niin mitään...
Mikä sen sitten aiheuttaa? Iso fyysinen koko, liika itsevarmuus (narsismi?), miehekkyys?
Itse luulen, että vain jokin fyysinen läheisyys, kuten syliin istahtaminen ja suukottelu lopullisesti poistaa sen fobian, mutta ennen sitä täytyisi uskaltaa lähentyä henkisesti.
No, kuulepa... Fysiikasta en taida nyt puhua mitään, se ei ole minulle olennaista.
Ja samaa mieltä olen tuossa henkisessä lähentymisessä, jokatapauksessa :)
Jos se vaikuttaa alitajuisesti? Kaikella on merkitystä.
Mulle ei merkkaa fyysinen koko, jos sitä tarkoitit... Ei mun isä mikään hobitti ole ;)
Itse olen kaikilla tavoilla kookas, vaikka en perustakaan mitään sen varaan.
Eikai siinä ole kuin kaksi vaihtoehtoa joko suuret tunteet jotka hankaloittavat keskustelua tai sitten ei noteeraa.
Millaisista suurista tunteista puhut.. Jaa, enpä tiedä...noteeraus ...niin, se on sitten se ja sama...mutta kuten alussa sanoin, olisi voinut olla joskus edes ystävä, mutta....
Voitais me olla kavereita mutku sä oot aina niin paiseissa ja vihaisen ja epävarman oloinen ja sen takia sulle on vaikea puhua :)
Mun mielestä mä yritin olla sulle ystävällinen mutta tulkitsit aina kaiken mahdollisimman negatiivisesti. Kyllä meillä on paljonkin yhteistä mutta ihan eri tavalla mitä sä kuvittelet.
Ihan rehellisesti, sulla on vaan huono itsetunto. Siks sä et kestä "pakkeja", ja syytät itseäsi ja sitten suhtaudut muhun vihamielisesti, vaikka mä näen ettei me oikeestaan edes sovita yhteen, eikä se tarkoita varsinaisesti että sä olet "vääränlainen". Tietty sun on vaikea tajuta sitä, koska juuri kukaan ei tiedä musta mitään, koska mä kerron itsestäni hyvin vähän. Mielikuvissa on helppo olla täydellinen.
Toki siinä oli omaakin lehmää ojassa, koska suojelin vähän itteäni, koska osoitit olevas arvaamaton. Kun sä löydät jonkun sulle sopivan ja löydät mielenharmonian niin ehkä voidaan tehdä sovinto ja nauraa tälle sopalle. Älä itke, kyllä sä tästä selviät :)
Just joo...mitenpä me oltais toisillemme sovittu kun ei edes koskaan otettu selvää ja siks kaiken tän vuoksi mulla on ollu syömishäiriö, siis tunteiden vuoksi... Mut toivon että kaikki korjaantuu ja tapaat uuden ihmisen... Kaikenlisäks pääsin kierosta suhteesta eroon ja nyt oon vapaa ja tyytyväisempi.
Voi jumaliste kuinka sekoa, itsesäälin ja vitu..ksen sekasta tekstiä. Ei muuta :)
Ettei vaan kalikka kolahtanut omaan nilkkaan, just sulle?
Jaa niin nooo jooo.
Mä puhuin ihan oikeasti raskaana olemisesta!
Ollaan me kyllä sielunkumppaneita. Se sun isän sama ammatti vaikuttaa siihen.
Jaa, mielenkiintoista mutta voitko tarkentaa... Alkoi naurattaa, itseasiassa.... :D
Kyllä sillä vaan on vaikutusta, jos isä ja ihastuksen kohde on samanlaisia jämeriä miehiä ja sama ammatti. Vaikuttaahan se naisen sisäiseen maailmaan.
Ja mikähän tämä jämerä ammatti mahtanee olla? Jos saa kysymykseen vastauksenkin?
Ei täällä voi sanoa. Mutta aika vahvoja ovat sellaiset miehet.
Alkoi naurattaa :D
No, siis ei ne mitään haudankaivajia ole, mutta että jämeriä....isäni ainakin, tästä toisesta ei voi niin varmaksi sanoa ;)
Ai ei ole riittävän jämerä? Hehe, no hänpä ei sitä puolta näytäkään herkille tytöille. :)
Jaa-a, voisihan sitä noinkin sanoa.... Joskus kaipaisinkin kovia otteita koskapa olen melko liukasliikkeinen... :D en puhu hämärähommista :D
Liukasliikkeinen lirpakka.
Hah...
Jos juttu luistaa niiden muiden kanssa, se johtuu siitä että ne muut ovat olleet aloitteellisia. Sinä et tiedä sitä, mutta he ovat tehneet jopa aloitteita. Ovelasti sillä tavalla, kun et ole ollut läsnä. Suoria sellaisia. Kaikenlaista tapahtuu, kun sopiva tilaisuus tulee. Useita aloitteita, eri ihmiset. Kun varottavia tyyppejä ei ole paikalla. Itse en ole ollut aloitteellinen.
Mitäs hämärää tässä, muuta kuin että vuorokausi vaihtuu ja on todella hämärää :D
Sellaista se on tytsy. Jopa kaverisi voivat näitä aloitteita tehdä. Etkä saa tietää. Mutta minä ja kaverisi tiedämme koko draaman kaaren, tuskan... Sitten joku toinen läheinen kaverisi, sydänkäpysesi, voi tehdä oikein suoran aloitteen, kun olemme huoneessa kahden. Kukaan ei saa koskaan tietää. Joku kolmas, kiva tyttö, iloinen natiainen, tekee sen jossain toisessa paikassa, kun olemme kahden. Niin että älä ihmettele mitään. Ja sinä et tee, tai teet, mutta tilanne on huono... Epävarmuutta... Pelkoa...
Mitäs sä oikein sävellät, painu pehkuihin siitä...menee sun jutut ihan kuutamolle...
Ei mene. Syytät mua kun on läheistä, mutta aloite ei ole minun. Etkä edes usko mitä sanon. Ne on rohkeita tyttöjä. Kyllä ne uskaltaa. Ja ovelia. Älä loukkaannu. Sun sydänkäpy kunnioittaa sua selvästi eikä yritä sabotoida mitään. Kun ne jutut tapahtuu eri aikoina. Vähänpä sinä tiedät, vähän...
Mikä hemmetin sydänkäpy....
Niin, tavallaan ehkä ei kuitenkaan. Voi teitä...
Älä syyllistä ketään. Ne on myös sosiaalisesti todella aloitteellisia. Et vaan ole ollut paikalla. Kaikki. Tulee jutskaamaan, kun olemme tien päällä. Monet... Jne...
Hyvää yötä.
Olipa tuossa tarinaa.. Jaa Jospa mä sitten yritän sitä nukkumista!
Ihan koko ketjulle ;D