Ihastuminen -> tunteiden kertominen -> herkänoloiset kohtaamiset -> etääntyminen -> tilanne lukkiutunut -> tilanne menee takalukkoon.
Tähän on tultu, hän on toisen...
Tähän on tultu, hän on toisen...
Mikä on suunta
senpä kerron
18483
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Niin.
Hän on toisen.
Hän haluaa myös olla toisen, muuten tilanne olisi nyt erilainen.
Molemmat haluaa olla toisen.
Niinhän se varmaan on kun tuollain etääntyy, ehkä se oli hänenpuoleltaan joku hetkellinen ihastus jossain suhteen huonossa hetkessä.
Mistäpä näistä tietää, helpompihan se olis jatkaa eteenpäin kun tulis selväksi miksi näin kävi.
Niin, pitäis se takalukko saada avattua ja asioita käsiteltyä... :)
vaan puhu ja selvitä hänen kanssaan, toi kuulostaa ilkeältä.
et syy on harvemmin vaan toisessa, eiköös sitä löydy molemmista.
oikeessa oot, ihminen ihmiselle siitähän tässä kyse.
Niinpä niin, mitäs sitte enää jankkaamaan :D
"aavistuksen kaltainen" minulle olet:
Olen ujo. Ja arka. Johtuen viime kokemuksistani. Rohkeasti reippaasti vaan juttusille, viimekerralla se melkein oli jo onnistua!
Mikset kysyisi häneltä suoraan mikä mättää.? ehkäpä hän odottaa sulta jotain.Vahvistusta.
Hän on tullut järkiinsä! No ei hän sua ole unohtanut, hyvällä muistelee, mutta ei voi muuta kuin olla takalukossa.
Tunteet ei valehtele jos ihmiset olis rohkeempia enempi oikeat toisilleen olis yhdessä
Kyllä siinä rohkeutta tarvittiin jos kerran toisen sai :))
Mulla tapahtumaketju kulkee näköjään väärään suuntaan. Itseni tuntien en ihmettele.
Vailla karttaa tai kompassia, eksyneenä oman elämänsä labyrinttiin, ilmestyi hänen rinnalleen valon kantaja. Nosti ylös, näytti polun, kulki rinnalla johtaen pois tutulta tieltä. Antoi lämpöä, toi ilon, löysi turvallisen sataman. Ristiaallokosta nousi myrsky, kun tutun tarinan kuuli hän toisesta suusta. Katosi luottamus, murskaantui toiveet. Pelästyneenä, lähes alastomana perääntyi tilanteesta. Ei riittänyt rohkeus vaatia, ei ollut oikeutta udella. Ei syytä syyttää. Hauras sydän, joka hetken uskoi unelmiin, vuotaa verta. Katkeroituu ja lukittuu. Takalukkoon ei ole avainta kummallakaan.
Suhde, jossa ei tunne, on parempi kuin suhde, joka sattuttaa.
"tutun tarinan kuuli hän toisesta suusta"
Mutta en ymmärrä tuota kohtaa ollenkaan. Muun kyllä.
Suunta on aina eteenpäin, mutta miten? Hiljaa hyvä tulee.
Oikessa olet ap.. näin se on..