Olen aina ollut hyvin ujo, mutta oon vaan ajatellu että tuun rohkeemmaks kun kasvan mutta nyt oon tajunnu että tilanne vaan huonontuu eikä voi jatkua näin..
En uskalla tervehtiä ihmisiä joita en tunne kunnolla. En edes naapureitani. Paljon mieluummin kävelisin vain ohi ja tuijottaisin maahan.. niin kuin usein teenkin. Jos he tervehtivät minua, saatan saada aikaan jonkin pienen "Hei" vinkaisun, josta he tuskin saavat selvää tai edes kuulevat sitä.
Koulussa. Minua pelottaa paljon enemmän terkkarille meneminen ja hänelle puhuminen kuin itse rokotuspiikit joita he kuvittelevat minun pelkäävän..
Jos opettaja kysyy jotain, tiedän vastauksen hyvin usein mutten lähes koskaan viittaa. Aina kun tiedän vastauksen, harkitsen viittaamista niin pitkään että joku toinen ehtii aina vastata ennen kuin olen päättänyt viittaanko vai enkö.
Luokkatovereilleni uskallan puhua vain ryhmässä jossa on vanhoja kavereitani. Enkä silloinkaan kaikille.
Jos minulla on jotakin ongelmia joista pitäisi puhua jonkun aikuisen kanssa, en uskalla puhua kenellekään. En edes vanhemmilleni. En mitenkään.
Olin kaverini luona yökylässä, hänen vanhempansa kyselevät aina kaikenlaista, minä vain mumisen jotain käsittämätöntä ja yritän hymyillä.
En osaa katsoa ihmisiä silmiin kun puhun heille. Katseeni harhailee aina jonnekkin muualle.
Ihmiset pitävät minua takuulla moukkana ja tyhmänä kuin saapas.
Mitä ihmettä voin tehdä asialle? Vai voinko tehdä mitään?
En uskalla tervehtiä ihmisiä joita en tunne kunnolla. En edes naapureitani. Paljon mieluummin kävelisin vain ohi ja tuijottaisin maahan.. niin kuin usein teenkin. Jos he tervehtivät minua, saatan saada aikaan jonkin pienen "Hei" vinkaisun, josta he tuskin saavat selvää tai edes kuulevat sitä.
Koulussa. Minua pelottaa paljon enemmän terkkarille meneminen ja hänelle puhuminen kuin itse rokotuspiikit joita he kuvittelevat minun pelkäävän..
Jos opettaja kysyy jotain, tiedän vastauksen hyvin usein mutten lähes koskaan viittaa. Aina kun tiedän vastauksen, harkitsen viittaamista niin pitkään että joku toinen ehtii aina vastata ennen kuin olen päättänyt viittaanko vai enkö.
Luokkatovereilleni uskallan puhua vain ryhmässä jossa on vanhoja kavereitani. Enkä silloinkaan kaikille.
Jos minulla on jotakin ongelmia joista pitäisi puhua jonkun aikuisen kanssa, en uskalla puhua kenellekään. En edes vanhemmilleni. En mitenkään.
Olin kaverini luona yökylässä, hänen vanhempansa kyselevät aina kaikenlaista, minä vain mumisen jotain käsittämätöntä ja yritän hymyillä.
En osaa katsoa ihmisiä silmiin kun puhun heille. Katseeni harhailee aina jonnekkin muualle.
Ihmiset pitävät minua takuulla moukkana ja tyhmänä kuin saapas.
Mitä ihmettä voin tehdä asialle? Vai voinko tehdä mitään?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Samanlaista minulla... Se on myös vaikeaa kaverustua muiden kanssa kun kaikki jo tietävät että se on se joka ei koskaan puhu kellekkään joten muut ovat niin kuin minua ei olisikaan. Jotkut myös härnää eri tavoin. Varmaan voisi tutustua muihin jos vähitellen sanoisi jotain johonkin väliin ja sellaista vaikka sitä aluksi ihmeteltäisiinkin...
Mulla oli sama tilanne 14-vuotiaana, nyt 30-vuotiaana en ole enää ujo. 20-vuotiaana olin vielä ujo, mutta en enää läheskään yhtä paljon kuin 14-vuotiaana. Eli tsemppiä, pääset vielä ujoudesta eroon, pieni askel kerrallaan! Suurin osa pääsee siitä eroon niin, ettei se enää haittaa elämää.
Jos olet ujo niin älä väkisin ala tulemaan rohkeaksi. Uskon että ujoudesta on hyvääkin sanomista. Ole oma itsesi, kontaktit syntyy luonnostaan jos ovat syntyäkseen. Voit myös välttyä monelta väärältä tuttavuudelta kun et ajaudu niihin liika vilkkauden tähden. Ujous myös suojelee kantajaansa. Riittää kun katsoo kohti hetken ja sanoo terve, ei tarvi tuntea tuntemattomia kohtaan suurempia empatioita. on vain perus kohtelias. Lopeta sellainen itsesi tarkkailu, se ei ole hyvästä. Jos luulee koko ajan että mitähän tuokin minusta ajattelee, niin pahenee oma tilanne. Sinä olet sinä ja täysin yhtä arvokas kuin kuka tahansa. Minä olin ujo todella, kun tapaa sellaisen ihmisen joka sinun pitikin tavata asia muuttuu hetkessä. Odota aikaasi tyttö pieni. Ei 14v. ole vielä aikuinen, anna aikaa itsellesi. Ei ole kiire mihinkään.
Osaatko kertoa miksi olet ujo, onko jokin syy miksi olet ujo??