Mistäs minä tiedän milloin juon liikaa, mutta joka hemmetin kerta minulta kysytään sitä käydessäni lääkärin vastaanotolla kerran vuodessa. Kysytään, vaikka on otettu verikoekin josta asia pitäisi ilmetä.
Ihmeellinen tapa yrittää ensimmäiseksi syyllistää jostakin.
Sattuipa sellainenkin, että moottoripyörällä ajoin pihasta eteen tulleen auton kylkeen enkä ehtinyt jarruttaa lainkaan. Lääkäri kysyi, että olenko juonut alkoholia. Kirosin ja totesin, että olen, mutta lienee muutama viikko sitten, jospa ihmeteltäisiin sitä vaihteeksi, miksi mulla ei tunnu olevan jalkoja ollenkaan.
Ja tuo Auliksen kommentin kohta 1. on kohillaan, sillä siitäkin on kokemusta. Työkaverilla alkoi olla päissään työaikanakin. Hän hoiti silti hommansa asiakkaiden nähden aina mallikkaasti ja toi rahaa taloon niin, että johtokin sai aina runsaat bonuksensa täsmällisesti. Reissumiehen ammattitauti. Hönöttely.
Vaan sitten tuli työkaverille kiintiö täyteen ja ennen niin mukava kaveri muuttui saarnamieheksi. Kaikki hommat kulminoitui siihen, että vaimo lähti ja vei mukulat mukanaan.
Vaimonsa soitti minullekin ja kertoi, että kännissä se oli aivan mukava ja huomaavainen, mutta nyt se ei tee muuta kuin nuuskii hänen vissypullonsakin, kaataa löytämänsä siiderit viemäriin ja nojaa puhelimeen tuntikausia iltaisin raitistuneiden tukihenkilönä. Ei sellaista kukaan katsele. Tyranni, egoisti ja suorastaan hullu, hän kuvaili.
Samasta syystä lähti sitten duunikin. Ne tukihenkilöhommat lopettivat kassavirran.
Kaveristani oli tullut ärsyttävä paasaja, joka sekaantui kaikkien elämään ja väitti näillä olevan alkoholiongelmaisia, jolle pitäisi tehdä jotakin.
Olin 26 vuotta samoissa hommissa ja nyt en sitä kaveria enää näe. Hän sai sydärin. syytä en tiedä, mutta kaiketi hänen elämänsä muuttui liian rajusti, kun tissuttelu ja kaupparatsun laukka loppui. Puhumatta siitä, että vaimo haki lähestymiskieltoa itselleen ja lapsille ja sai sen.
Ei duunia, ei kotia, ei kavereita, ei vaimoa eikä lapsia ja kaikki piti miestä täytenä ääliönä ja yritti välttää kaikin tavoin hänen kanssaan tekemisiin joutumista.
Ihmeellinen tapa yrittää ensimmäiseksi syyllistää jostakin.
Sattuipa sellainenkin, että moottoripyörällä ajoin pihasta eteen tulleen auton kylkeen enkä ehtinyt jarruttaa lainkaan. Lääkäri kysyi, että olenko juonut alkoholia. Kirosin ja totesin, että olen, mutta lienee muutama viikko sitten, jospa ihmeteltäisiin sitä vaihteeksi, miksi mulla ei tunnu olevan jalkoja ollenkaan.
Ja tuo Auliksen kommentin kohta 1. on kohillaan, sillä siitäkin on kokemusta. Työkaverilla alkoi olla päissään työaikanakin. Hän hoiti silti hommansa asiakkaiden nähden aina mallikkaasti ja toi rahaa taloon niin, että johtokin sai aina runsaat bonuksensa täsmällisesti. Reissumiehen ammattitauti. Hönöttely.
Vaan sitten tuli työkaverille kiintiö täyteen ja ennen niin mukava kaveri muuttui saarnamieheksi. Kaikki hommat kulminoitui siihen, että vaimo lähti ja vei mukulat mukanaan.
Vaimonsa soitti minullekin ja kertoi, että kännissä se oli aivan mukava ja huomaavainen, mutta nyt se ei tee muuta kuin nuuskii hänen vissypullonsakin, kaataa löytämänsä siiderit viemäriin ja nojaa puhelimeen tuntikausia iltaisin raitistuneiden tukihenkilönä. Ei sellaista kukaan katsele. Tyranni, egoisti ja suorastaan hullu, hän kuvaili.
Samasta syystä lähti sitten duunikin. Ne tukihenkilöhommat lopettivat kassavirran.
Kaveristani oli tullut ärsyttävä paasaja, joka sekaantui kaikkien elämään ja väitti näillä olevan alkoholiongelmaisia, jolle pitäisi tehdä jotakin.
Olin 26 vuotta samoissa hommissa ja nyt en sitä kaveria enää näe. Hän sai sydärin. syytä en tiedä, mutta kaiketi hänen elämänsä muuttui liian rajusti, kun tissuttelu ja kaupparatsun laukka loppui. Puhumatta siitä, että vaimo haki lähestymiskieltoa itselleen ja lapsille ja sai sen.
Ei duunia, ei kotia, ei kavereita, ei vaimoa eikä lapsia ja kaikki piti miestä täytenä ääliönä ja yritti välttää kaikin tavoin hänen kanssaan tekemisiin joutumista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ja tämäkö koskee vl:iä?