Lapsi ihan kiinni

Meillä tytöllä samanlainen vaihe, nyt alkaa vähän helpottaa kun on tarhaan mennyt niin antaa viikonloppuna siivota rauhassa niin, että leikkii sen aikaan yksin. Ja meillää toimi välillä se, että alotin leikin lapsen kanssa 15-20min. Leikin ja sanoin sitten, että äiti menee nyt tekemään ruokaa yms. Tämä toimi aina välillä.. eli tämäkin on ohimenevä vaihe (raskas kylläkin)

Meillä sama juttu. Mutta jos on isänsä kanssa niin silloin ei tunge vessaan mukaan ja leikki itsekseen, kun isänsä suffaa netissä tai tekee jotain hommia. Mutta jos minä olen lapsen kanssa kaksin tai olemme kolmisteen niin lapsi roikkuu minussa. Jos hetkeksikin katoan johkin niin kauhea huuto. Ja aina pitäisi olla leikkimässä. Ehkä vika on itsessänikin, ehkä olen liikaa viihdyttänyt lasta jo vauvasta lähtien. Nyt kun isä on työpaikan vaihdoksen johdosta enemmän kotona, niin tuo äidissä kiinni oleminen on vähän vähentynyt ja isäkin kelpaa joihin juttuihin.

Aloittajan kirjoitus on kuin meidän arjesta kirjoitettu. MEillä siis kohta 1v11kk oleva ihana neiti. Kotona kylläkin saa tehtyä kotityöt ja ruokaa vaihtelevalla menestyksellä. :D Se ei niinkään harmita siis minua.. Mutta ulkona..välillä menee hyvin ja jaksaa leikkiä hyvin puistossa. Mutta usein on sitä, että jos on paljon lapsia niin tyttö haluaa olla vain sylissä, jos en ota alkaa kiukuttelu. Minun pitää olla metrin etäisyydellä kun hän leikkii. Ja yleensä jaksankin sen hyvin, mutta sitten kun haluaa olla vain sylissä..Se on rankkaa! Minulle tulee useinkin sellainen olo, että mikä on vialla? :/ Harmittaa kun ne hyvät hetket puistossa unohtuu niin pian ja kuten tänään tällaiset sylipäivät/kiukuttelut jää kaivamaana aivan liian pitkäksi aikaa takaraivoon. Miksi meillä ei jakseta leikkiä ulkona muiden lasten kanssa? Niin ja viikon päästä akaa päiväkoti, veikkaan että siitä tulee niin kaameaa. Onneksi ollaan käyty tutustumassa ja äitin pitää olla sielläkin vieressä. Huuto varmasti tulee kun sinne jää, mutta kaipa ne kaikkeen tottuu vielä.