Syön Zoloftia. Olen pitkäaikastyötön. Avoliitto on negatiivista turtaa. Lapsia on kolme. Rahat aina lopussa. Mitähän tekis että jaksas elää.
Masentaa tää elämä välillä niin että oksettaa. Olen jo niin kasvanut tähän etten jaksa muuta. Kaikki menettää hiljalleen merkityksensä. Koti on aika sekaisin. Mitä järkee siivota, päivä ja näyttää samalta. Mitä järkee yrittää saaha lapsia tekeen jotain, kun ne tekee sen kerran kun sanoo ja siihen se jää.
Katselen lehdettömiä puunoksia taivasta vasten ja mietin mitäköhän varten oikeen olen olemassa. Hengitän, siinä kaikki. Mä en usko mihinkään toivonkipinään. Olen luovuttanut, kuhan jotenkin täsä päivästä toiseen kuljen vaikkei tää kyllä oikeen kiinnosta. Ne viiti rueta kovin tarkkaan itsemurhaakaan miettiin kun on nuo lapset tullu tehtyä, niitten takia kai täytyy olla edes hengissä. Niille kuitenkin merkkaa sen verran.
Ukolle en merkkaa mitään. Se ois varmaan onnellinen tai vähintään tyytyväinen jos kuolisin. Näin oon ajatellut.
Olen käynyt psykiatrilla parikymmentä vuotta, tähän asti olen aina löytänyt elämänlangan, jostakin. Masennukseen helpotusta. viimeiset kuusi vuotta löytänyt toivon siitä että saisin työtä. Nyt olen sen toivon menettänyt. Hommia ois ku jaksas tehdä mutta ei kiinnosta ja siitä taas saan mielessäni aiheen miettiä kuinka huono ja saamaton olen.
Heippa vaan kaikille
Masentaa tää elämä välillä niin että oksettaa. Olen jo niin kasvanut tähän etten jaksa muuta. Kaikki menettää hiljalleen merkityksensä. Koti on aika sekaisin. Mitä järkee siivota, päivä ja näyttää samalta. Mitä järkee yrittää saaha lapsia tekeen jotain, kun ne tekee sen kerran kun sanoo ja siihen se jää.
Katselen lehdettömiä puunoksia taivasta vasten ja mietin mitäköhän varten oikeen olen olemassa. Hengitän, siinä kaikki. Mä en usko mihinkään toivonkipinään. Olen luovuttanut, kuhan jotenkin täsä päivästä toiseen kuljen vaikkei tää kyllä oikeen kiinnosta. Ne viiti rueta kovin tarkkaan itsemurhaakaan miettiin kun on nuo lapset tullu tehtyä, niitten takia kai täytyy olla edes hengissä. Niille kuitenkin merkkaa sen verran.
Ukolle en merkkaa mitään. Se ois varmaan onnellinen tai vähintään tyytyväinen jos kuolisin. Näin oon ajatellut.
Olen käynyt psykiatrilla parikymmentä vuotta, tähän asti olen aina löytänyt elämänlangan, jostakin. Masennukseen helpotusta. viimeiset kuusi vuotta löytänyt toivon siitä että saisin työtä. Nyt olen sen toivon menettänyt. Hommia ois ku jaksas tehdä mutta ei kiinnosta ja siitä taas saan mielessäni aiheen miettiä kuinka huono ja saamaton olen.
Heippa vaan kaikille
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oletteko perheenä yhdessä keskustelleet tilanteestasi ja oletko kertonut perheellesi miten turhautunut olet ja miten arvottomaksi koet itsesi. En tiedä minkä ikäisiä lapsesi ovat ja pystyvätkö ymmärtämään tilannettasi. Ennenkaikkea puolisosi tulisi ymmärtää tilanteesi. Voisiko perheneuvolasta olla apua. En varmasti käsitä miten vaikeaa sinulla on mutta haluan ainakin ymmärtää.Onko sinulla ystävää, jolle voisit purkaa kuormiasi.Kaikkea hyvää sinulle kuitenkin toivoen koko sydämestäni.
Kiitos vastauksesta. Ukko ei lähde enää perheneuvolaan. Vanhin lapsi ehkä ymmärtäs jo.
Olen kotona puhunut miehelle.Ei taida kuitenkaan itsekään olla parhaassa mahdollisessa psyykkisessä viereessä ymmärtään toista, enkä usko että resursseja riitäs muutenkaan. Lähimmille ystäville olen puhunut, auttaahan se sen aikaa, mutta kun tilanne on aina saman eikä muutu. Sekin turhauttaa kun aina vaan valittaa ihmisille joiden kans viihtyy. Tuntee ittensä taakaksi eikä haluu vuodesta toiseen pilata toisten elämää valittamalla.
Käytännön vinkkejä:
Katso silmiin, uskalla rohkeasti nostaa katseesi maasta silmien tasolle.
Vapauta niska jännityksestä, huomaa miten usein turhaan jännität niskaa.
Ajatteli asioita ylöspäin, ei alas.
Seiso tukevasti molemmilla jaloilla, ei vain toispuoleisesti nojaillen toisella jalalla.
Anna käsiesi riippua sivuilla vapaina, jos et juuri tarvitse niitä.
Kiinnittämällä huomiota vain näihinkin seikkoihin elämäsi selkeytyy.
Tilanteesi kuulostaa joltain osin samanlaiselta kuin mulla.Umpikuja edessä aina vaan,kun en jaksa.Mä olen tosin eronnut,mikä selvensi tilannettani jonkin verran.Ei enää toista huomauttelemassa laiskuudestani ja tyhmyydestäni.
Lapset olen saanut hoidettua hyvin, mutta itseni kanssa mättää.Mulla on myös sosiaalisia pelkoja,mikä pahentaa asioitten hoitoa ja työn hakua.
Kauanko olet ottanut lääkettä?Joskus masennuslääkkeen teho loppuu.Minä saan kahta lääkettä, mutta silti ongelmat vaan painaa päälle.Työnhaku on vaikeaa, en uskalla,enkä jaksa.Raha-asiat on huonosti ja talo on usein mullinmallin.Joskus tulee parempi olo,että innostuu suunnittelemaan ja aloittamaan jotain uutta.Siihen se sitten jääkin.
Toivon kuitenkin tilanteen paranevan.Olen jo nyt saanut lasten asiat ok ja verrattuna aikaan pari vuotta sitten niin hyvin menee.Mutta ilo on kadonnut.Lasten kanssa vielä nauran,mutta muuten vain olen.Muut ihmissuhteet jää vähemmälle kun en jaksa tehdä mitään,tai en uskalla.Tahdon pois tästä umpikujasta,siksi käyn psykoterapiassa ja yritän ottaa päivän kerrallaan.Koita sinäkin ottaa päivä kerrallaan.Parasta vain koittaa jaksaa.Vihaan väsymystäni.Olen aina niin saamaton.
Mutta yritä sinäkin,niin minäkin yritän saada hitaasti jotain muutosta!
Joo.samat on oireet. olen syönyt lääkkeitä noin kuusi vuotta. Nyt zoloftia puolitoista vuotta. Oma terapiani on käytännössä ohi. kävin sillä tosi pitkään. tuo jännittäminen ja pelko on minullekin tuttu asia. on se jännä kun sitä rupee toista siis minä nyt sinua auttaan ja neuvoon vaikka oma elämä on ihan, en jaksa asteella.
aina kun jään yksin tai ukon kans olen ihan down, en jaksa mitään.
Omat muut lääkkeeni, jos niistä ois sullekin apua:
Olen käynyt rose-terapiassa. sieltä sain vinkin. siirrän sen pirun tuolta sisältä mua mollaamasta ja pelkoa ja jännistystä lisäämästä olkapäälleni kuuntelen miten se mua haukkuu ja ajan sen tiehensä. Yritän olla kelaamatta sosiaalisia tapahtumia pääsääni. Sillä sitä tapahtuu. Aina kun olen sosiaalisessa kanssakäymisessä pidempään se kulkee ihan kuin nauhana pääsääni jälkeen päin, ja piru olkapäälläni sanoo kato nyt kuinka nolo olit, töppäsit taas, ei susta oo mihinkään. Tää nauha on saatava katkeemaan.
Jatkan aina uudesta sosiaalisesta tilanteesta kuin se olisi ensimmäiseni, yritän olla niin oma itseni kuin mahdollista. Karistan niskastani kaikki entiset roolini tai kuvitelmani mitä minun pitäisi olla. Juuri tuo pitäisi on niin paha, kun ei pitäs oikeesti mitään. Minä olen oma itseni ja hyvä sellaisena. Olen vailinainen niin kuin me kaikki jokainen sarallaan. Olen ehkä ongemaisempi kuin moni muu mutta ihmisarvoinen kuitenkin.
Yhdistystoiminta on ihan kivaa. Itse kuuluun yhteen yhdistykseen. Innostun niistä asioista kun porukalla tehdään, ja kun se ei ole niin viikottaista niin voi huilata välillä. sit kun tulee yhdistyksen kokoukseta niin jaksaa vaikka imuroida. ei täällä kotona tarvii niin siistiä olla. parempi ainainen sekasotku kuin puhdas helvetti. Parempi olla rehellinen itseleen ja olla masentunut ku yrittää jotain muuta.
voi sua vitun pientä sulla on sentään vaimo ja lapsia voi sua raukkaa yhyyyyy, EI SAATANA! en ole todellakaan nyt mollaamassa sinua mutta luulis jo että saisit edes lapsistasi elämän iloa pimeyteesi jossa he ovat valosi itselläni ei ole koskaan ollu ketään eikä varmaan tule olemaankaan olet ilmeisesti keskiverto perheestä millä ei ole ollut ongelmia olet pumpulissa kasvatettu ihminen jos noin kulkee ajatusmaailmasi ei saatana vituttaa jo etten voi muuta sanoa ....
Pahoittelen kohtia jossa sanon "vaimo" tarkoitan miestäsi anteeksi väärin käsitys en ole mollaamassa sinua "kutsu on jo rinnekodin suljetulle osastolla"