Maakunnan pikkukylissä?

Saattavat olla ainoita joilla on yhteys maaseudun elämään ja samoin eläinten esiintymiseen . Jos olet korkeasti koulutettu ja kateellinen peukalonpyöritteliä, ehkäpä yhteiskunnan elättämä virkaa lusiva olet samassa veneessä.

Saattavat olla myös niitä maaseudun mamman helmoissa pyörijöitäkin.eivätkä irtaannu kotipihastaan ilman pyssyä ku työväentalolle ittiään kehumaan.??kommareita ei muuteen kukaan normaali ihminen haikaile eikä kaipailekkaan.rumia.haisevat ku ryssän kaali.

Kyllä ne metsästyksen valvojat ja suurpetoyhdistysheput ovat samoja reppanoita ja kommareita järestään.punakaartiin väkeä.muijineen.

Suomessa liikaa aseita esim. vasemmiston edustajilla kotonaan piilossa. mitä wittua ne niillä tekee.pyssyt paukkuu maakunnissa turhan usein??

Eikai aseissa ole mitään pahaa , niillä voi metsästää eläimiä tai ihmisiä tarpeen mukaan . Naapurikin vaikenee aivan pienestä neuvosta , ja lähi-itä mitä siellä pojat puuhastelisivat jos ei Gaasassa olisi askartelua . Kaikki tuo kehittää ihmistä ja uskon että useampikin neitsyt saa marttyyrinä kupsahtaneen karvanaaman . Siinä käyttämätön pipari pääsee oikeuksiinsa .

Suomessa ns. itseoppineet kalastuksenvalvojat suomen järvillä esim. päijänne.toimii niitä samoja hepparoita kalavalvojina ku sit suomen metsissä metästyksenvalvojinakin. kai opit ryssän maalta päin. valvojia.valvojien perään kattojia riittää. varmaankin paperityöläisiä tai sit sahalla.

"nilkitesiin26" kirjoitti erittäin hyvin.

Voin lisätä että juuri meillä pikkukylien vanhoilla ja vähän nuoremmillakin miehillä on erittäin hyvä kokemus ja tuntemus petoelöinten suhteen kuten myös muunkin metsän eläimistön suhteen.

Toki asiantuntevuutta tarvitaa tueksi myös ns. terävästä päästäkin, kuljemme metsissä melkeinpä päivittäin tai jotkut jopa joka-ikinen päivä ainakin loukkupyynnin aikana joka taas alkoi elokuun alussa ja näin ei voi olla näkemättä ja kokematta sitä mitä metsä näyttää.

Olemme lisäksi niitä metsän ja luonnon käyttäjiä jotka emme juurikaan luontoon jälkiämme jätä kuten esimerkiksi roskia. Poltamme ne joko nuotiossa tai kannamme ne mukanamme takaisin omaan jäte-astiaan, näin ei suinkaan kaikki kaupunkilaiset tee vaan jättävät jälkeensä tyhjiä pulloja ja muuta roskaa ja juri itse olen monet kerrat nuotiolta kerännyt roskat reppuuni metsästysreissun aikana.

Voimme vaikuttaa hieman peräkamarin miehiltä, vaatetus voi olla jo parhaat päivät nähneet ja emme ole ihan niin sulavakäytöksisiä kuten parkettien partaveitset ym metroseksuaalit. Meillä ei ole tarvetta vaatetuksen suhteen olla muodissa mukana kun astelemme maastossa eikä kumarrella ja pokkuroida koska enimmäkseen on näkemässä meidät päivittäin ehkä joku hirvi tai näätä. Jos muutamme kaupunkiin niin voi olla että joutuu tirskauttamaan kainaloon hieman jotain joka tuoksuu muulle kuin pihka, sammal ja hiki.

Sitten kun luonto hoitaa em. valvojat ja pyssy / asehullut kirkkomaahan. sitten alkaa suomen kalakannat ja suurpetoasiat paranemaan päin. aseet pois kommareilta.ovat 100% vääriä ihmisiä pitämään aseitaan salaa kotonaan piilossa,niillä on tehty paljon pahaa suomessakin.

Kuinka se nyt kalakantaan vaikuttaa jos on pyssy/asehullu? Ainakin tällä meillä päin kalastus suoritetaan katiskalla, verkolla eikä haulikolla tai kiväärillä saati sitten käsi-aseella.

Lisäksi ei minun ainakaan tarvitse aseitani salaa pitää kotonani, aseisiin minulla on poliisiviranomaisen lupa ja säilytyspaikalle myös.

Milloinkas sinun mielestä suurpetokannat olisivat hyvät? Emme me maaseudun pyssyhullut, kuten asian ilmaisit, ammu huviksemme suurpetoja vaan siihen tulee lupa ylemmältä taholta ja joskus jopa oikein vaaditaan kaatamaan karhu tai susi ja syynä tähän on ne henkilöt jotka "pelkäävät" suurpetoja ja tietysti huolissaan on myös perheiden isät ja äidit joiden lapset joutuvat kulkemaan kävellen koulumatkansa ja voivat joutua alttiiksi suden tai karhun hyökkäykselle.

Eiköhän noita ampumistapauksia satu kuitenkin eniten kaupungeissa, mutta mutta..

Jos alkais tuo iso itänaapuri tänne työntymään kuten teki ukrainan kanssa niin kyllä sitten aseet on se pop. Nyt vain on niin että suurin osa ihmisistä elää ja olla möllöttää omassa lintukodossaan ja kaikki on niin vaaleenpunaista ja ihanaa.

Arki äkkiä voi muuttua, nyt on jo kiristynyt maailman tilanne kun suurta valtioita yritetään pistää ruotuun, pienestä ne sodat on ennenkin alkaneet ja silloin kun joku päättää että nyt riittää niin ei siinä maailmaan rauhaa ajatella. Mitäs sitten nämä aseiden vastustajat tekee?? Joku kun tappaa läheisiä niin kyllä siinä kostontunne ja viha leimahtaa kukkahattutädilläkin aivan varmasti, niin se on käynyt toisen maailmansodankin aikana.

Suomi on saanut olla rauhassa liian kauan ja ihmisiltä on uhohtunut asiat siitä että aseitakin tarvitaan, kädet ristissä puhuminen ei auta kun esim itänaapurin setä hermostuu, silloin on yksi kukkahattutäti tai setä hyvin pieni nappula kaiken joukossa jonka mielipiteellä ei ole mitään sijaa..silloin menee iso remmi päälle ja ilman ruumiita ei asia ratkea, ei ratkennut ukrainassakaan. Kyllä sielläkin kättä pidempää on moni viereensä varannut vaikka varmaan tietää että toivotonta on mutta ihminen vaan on sellainen luonteeltaan. Elämänhalu saa tarttumaan aseeseen vaikka rauhaa rakastavan perheen äidin.

Minä, 51 vuotias ...no olkoon vaikka peräkamarin poika vaikka nyt vaimokin minulla on..klo. oli noin 1530 kun komensin kaksi koiraani auton takapenkille ja peräkontiin laiton kiikarin, patruunavyön ja haulikon suojuksessaan.

Ajoin viitisen kilometriä kapealle metsäautotielle ja laskin koirat autosta ja otin peräkontista patruunavyön vyötäisilleni ja haulikon ollalle sekä kiikarin takin poveen, sillä se pysyi hyvin sateelta suojassa patruunavyön kannattelemana.

Lähdin nousemaan hakkuu-aukean reunaa mäntykankaalle, välittömästi rymisteli edestä lentoon musta teeri, sai vielä mennä, syyskuussa sitten tavataan seuraavan kerran..kompuroidessani harvennushakkuun lävitse viitisensataa metriä tulin laajan suon reunaan ja koirat seurasi, vanhempi koira uskollisesti takana ja nuorempi paineli välillä edessä tehden korkeita loikkia nähdäkseen mitä edessä oli.

otin suunnan oletettua lammen pohjukkaa kohden josta lähti pieni puro seuraavaan lampeen joten ohi lammesta en voisi mennä vaikka suunta hieman heittäisi sillä törmäisin tähän puroon.

Eteeni tuli pieni metsä saareke jonka reunasta, kanervikosta pilkisti jokin pyöreä reuna..menin lähemäs ja huomasin että se on vanha ruostunut metallisäilö, tynnyri, käänsin kumollaan olevan tynnyrin pystyyn, pohja oli jo ruostunut pois ja osa kyljestäkin, tynnyrin yläosa supistyi yli puolet tynnyrin halkaisijasta ja keskellä oli pyöreä aukko, vanha pontikkapannu, tuumasin mielessäni, ajattelin että kukahan on joskus täällä pontikkaa tiputellut, mieleen nousi Mikko Niskasen elokuva kahdeksan surmanluotia ja elokuvan pontikankeittokohtaukset.

Jätin pontikkapannun pystyyn männyn juurelle kanervikkoon ja tarkistin hieman suunta ja lähdin etenemään hitaasti mutta jokseenkin varmasti, hiki alkoi tulla pintaan ja vettä satoi, lahkeet olivat jo märät yli polvien.

Pian alkoikin lammen vesi pilkottamaan puiden välistä, suuntavaisto toimi.

Vielä muutaman suo-ojan ylitys, etsin kapeimmat kohdat että vanha koira suoriutuu ylityksestä putoamatta pehmeään suo-ojaan.

Lammen rannassa kaivoin kiikarin povestani ja aloin kiikaroimaan lammen vastarantoja, taas rymisteli musta teeri lentoon lammen takaa, lammen pohjukka oli tästä kohden vain 50 metriä leveä, hienot oli maisemat ja näkymät, aivan tyyni lammen pinta, rahkasammalmättäät rannoilla ja pieni vesisade. Tämä se vasta elämää..elämys.

Kuljin koirien kanssa hetken lammen rantaa pieneen niemeen ja nuorempi koira pulahti lampeen uimaan. Vierähti toinenkin tovi ja sitten suunta takaisin autolle, hieman koukaten suon laitoja jossa oli hieman helpompi kulkea, kuljin taas liki entistä pontikkatehdasta ja näin kuivuneen katajan oksassa vanhan viinapullon, liekö ollut herbalikööriä ja ehkä sittemmin korven jaloa ja kipakkaa ponua. Siirsin pullon vahvempaan oksaan. Sade hieman yltyi kun nousin koirien kanssa suolta mantykankaalle ja samaisen hakkuu-aukean reunaan, kaatuneesta koivusta luonto oli taiteillut hienoja tuohitötteröitä, laiton muutaman tuohitötterön katkenneen puun kannon sälöihin pystyyn, muistoksi että tästäkin olen kulkenut.. kävely helpottui kankaalla ja aurinkokin pilkahti esiin ja samalla kuitenkin satoi hieman vielä vettä, enää muutama sata metriä niin olimme jälleen autolla, ajattelin mielessäni karttaa ja arvioin että matkaa tuli noin 4 kilometriä, osa kangasta ja loppu suota.

Koirat takapenkille ja varusteet peräkonttiin, käänsin auton kohti kotia, kotona ensin koirille suihku, ruskea suovesi valui molempien turkista, turkin kuivaus ja tassujen tarkistus, sitten koirille ruoka ja sen jälkeen omien varusteiden pikainen huolto ja itse suihkuun mutta sitä ennen kirjoitin tämän ja koirat jo kuorsaa unessa, toinen sohvalla ja toinen sohvatuolissa :)

Näin me "peräkamarin pojat" luonnossa liikumme ja teemme havaintoja. Tämän reissun tarkoitus oli tarkistaa suolammen elämää, oliko mahdollisesti vesilinturiistaa ja samalla tuli kartoitettua suon sen hetkinen teerikanta, ehkä ensi keskiviikkona 20.08 klo. 11.00 olen eväsreppuni ja koirien kanssa taas samaisen lammen rannalla odottaen H-hetkeä.Tärkeintä silloin on luonnossa oleminen ja se että koirat saa liikuntaa ja ehkä myös myöhemmin uunissa kypsyy sorsapaisti josta saa osansa vaimo sekä koirat, itse sitten otan lautaselleni sen mitä paistista enää jäljelle jää, jospa nyt ainakin paistin lientä perunoiden kanssa.

Kuka tykkää mistäkin. Ymmärrän kyllä sinua että olet mieltynyt moiseen touhuun, et ole yksin vaan sinun kaltaisia on paljon. Joko olet tullut kaapista ulos vai vieläkö piileskelet ja fantasioit salaa?

Joo ne on nuo homppelit vaan kateellisia meille metsästäjille koska ne itse eivät voi olla metsästäjiä sillä he eivät voi ampoua eläintä kun ovat niin naisellisia ja pehmeitä luonteeltaan, oikeastaan vieläkin pehmeämpiä kuin naiset, sellaisia nuo hintt***t on.

Harmi ku "kukkahattutäti" tavja h nuoleskeli itänaapurin diktaattorin setää ja kissanpennunkin sai?? ja jotkut kahjot tavjaa äänesti jopa 12 vuotis kaudeksi.oli todella lähellä ettei suomi olis enää suomi. kyll ryssä osaa. olkaa tarkkana ketä äänestätte. demokratia on hyvä asia.mutta sekin voi ylivoiman edessä pettää ja pahasti.

Ainahan itään päin ollaan oltu kallellaan ja pokkuroitu ja oltu mieliksi ja eikös se sanonta ole jotenkin niin että parempi tossun alla kuin suorastaan venäjän vallan alla. Nyt meillä kuminkin on ikään kuin oma kamari mutta tuvasta käsketään mitä saadaan tehdä.

Omia fantasioitasi, no sallittakoon sinulle ne näin nykyajan tasa-arvon vuoksi.

Ennenvanhaan katsottiin hieman kieroon miestä joka kammoksui tai muuten vaan vieroksui esimerkiksi metsästämistä, sellaista miestä tai miehen alkua pidettiin omituisena ja kyllä kaikki tiesivät mistä oli kyse mutta ei sitä ääneen sanottu ja samoin myös oli tilanne heidän kohdaltaan jotka vierastivät jo pelkästään miesten töitä ja hääräilivät vaan päivät mieluusti naisten parissa eli olivat naisellisia.

Nykyään tuo sama tulee ilmi juuri noin että otetaan asia puheeksi mitä ihmeellisimmissä yhteyksissä kuten täällä keskusteluissa eli siitä puhe mistä puute.

Jätä nämä miesten hommat suosiolla ja siirry kirjoittelemaan homojen ja muiden pitsihörhelötyyppien palstoille. Äläkä unohda poistaa meikkejäsi ennen nukkumaan menoa.

Niitä rumia 1940 luvulla syntyneitä korpikommareita on edelleenkin?? ovat jäänneet sairaseläkkeelle jo noin kansakoulun ja rippikoulun,viimeistään 17 v ku lapsilisät jäänneet pois. harmi. ovat nyt sit iso taakka mustalaisten kaa koko yhteiskunnassamme. metsäkaartin väki ja veri on geeneissä.

Niin ja itse kuulut varmaan juuri niihin metroseksuaaleihin joiden posket hehkuu syksyn väreissä. Kiiltokuvapoikia joista tietynlaiset "miehet" tykkää. Kyllä se niin on että sanan varsinaisessa merkityksessä itse olisit metsäkaartissa eli käpykaartissa jos tiukka paikka tulee, me metsästäjät olisimme siellä eturivissä menossa ja turvaisimme teidän puuteriposkien tulevaisuuden vaikka itse piileskelisitte kellareissa ja vinteillä äitinne helmoissa.

Katkerien ja kateellisten pimpom-poikien puheita, ovat katkeria siitä että eivät ole sellaisia karskeja miehiä kuten me metsästäjät, ovat pettyneitä itseensä kun heistä on tullut homoja.

Hyvää on se,et suomessa ei tarvii olla punikkikommari ja tai SDP punaniska koko eläämänsä. voi siirtyä vaikka PERSUIJINKIN? ovat kunnon väkeä.ilm. käyvät jopa VEROKIRJA työssä.kin?

Ahneuden PIRU on varteenotettava kaver! jos se saa vallan tottumattomasta henkilöstä. ei ole enää leikkimistä.

Nyt kun suomessa oikeisto jyllää niin alkaa kommunismi nostamaan päätään, katsokaahan vaan!

"työn orjat sorron yöstä nouskaa, maan ääriin kuuluu kutsumus..!!

ELÄKÖÖN KOMMUNISMI! ME OLEMME VOITTAJIA! MEIDÄT VOI POLKEA MAAHAN MUTTA VOITTAA EI MEITÄ VOI! ME NOUSEMME AINA UUDESTAAN! KÄTEMME ON NYRKISSÄ!

Ristus mitä elämyksiä on taas näin syksyisin ollut, haulikko olalla ja eväsreppu selässä ja koira kintereillä saa mennä syksyisessä luonnossa suolampien rannoilla, kuunnella ja tarkkailla.

Korpit, palokärjet, harakat..ym ym.. joskus kotiin viemiseksi repussa sanomalehteen käärityt sinisorsat ja illalla alkaa olemaan uunissa kypsä sorsapaisti, nam.

Jälkiuunileipää ja kylmä maitoa sekä uusia perunoita ja jotain salaattia. Sitä ennen koirallekin kuuma suihku ja itselle myös, koiralle hyvä ruoka ja tietysti paistista osa, sitten lepoa ja uuden reissun suunnittelua. Koirastakin näkee kuinka se nauttii levosta mukavan reissun päätteeksi ja yön nukkuu koira samassa petissä isäntänsä kanssa, kuorsaus-duo.

Näin me maalaisjuntit täällä pienissä sivukylissä päivämme saamme kulumaan. Ei koluta kuppilasta kuppilaan eikä tempaista kalsarikänniä kotona ja ajeta vaimoa taivas-alle vaan reipasta erä-elämää..poimimme myös mustikoita ja puolukoita, että sellaisia marjanpoimijoita olemme.

Hieman kyllä vaikuttaa että olet itse se joka on jäänyt äiteen helmoihin varttumaan, minä sentään lähdin maailmalle 16 vuotiaana heti kansakoulun käytyäni ja maailmalla tein työtä ja kouluttauduin.

Tämä pieni ja syrjäinen pikkukylä ei ole edes minulle tuttu mitenkään vaan muutin tänne viettämään eläkepäiviäni ihan vaan kuin hypyllä tuntemattomaan ja sellaisia hyppyjä olen tehnyt useita elämäni aikana, maailmaa tuli kierrettyä kuten esim olen käynyt vantaan korsossa ja riihimäellä ja mitä nyt vähän saksassa ja sveitsissä aikoinaan työskentelin ja olin peräti 30 vuotias kun palasin suomeen joten en nyt aivan äiteen helmoissa aikuistunut.

Tuo aloitusviesti ihmetyttää, kukapa muu on paras peto-asiantuntija tai oikeastaan nimitys on peto-yhdysmies, kuin maalla asuva jo varttuneemmassa iässä oleva metsästäjä joka tuntee alueen maastot kuin omat taskunsa ja tuntee myös petojen yms jäljet ehkä paremmin kuin monikaan muu.

Näistä ko. henkilöistä on myös erittäin suuri apu esimerkiksi kadonneiden etsinnässä ja juuri sen vuoksi koska tuntevat erittäin hyvin kylän maastot.

Ei pidä väheksyä ketään sillä jokainen on mestari jollakin tavalla, jollakin alalla.

Totta turiset!

Päältäpäin katsoen voi nämä ns. peräkamarinpojat vaikuttaa tyhmiltä mutta asia on kai niin että maaseudun yksinäisyys muokkaa ihmistä ja juuri tälläiset henkilöt on metsässä kuin kotonaan ja osaavat liikkua metsässä eksymättä ilman että heidän tulisi seurata missä aurinko ja missä mennään, heillä on vaisto sisimmässään minne pitää mennä ja milloin mennään väärään suuntaan.

Olen muutamman kerran ollut pidemmällä reissulla erään tällaisen henkilön kanssa ja hämmästelin kuinka he voivat pitää oikean suunnan ilman kompassia ja karttaa, autolle tulimme aina muutaman kymmenen metrin päähän eli aivan uskomaton suuntavaisto. Lisäksi he huomaavat pienetkin jäljet, painaumat sammaleessa tai katkenneita kanervia yms ja tietävät mikä siitä mennyt ja tämä tuntemani henkilö kertoi että hän haistaa milloin hirvi on lähellä tai lähtenyt juuri edestämme pois, hän sanoi että haju jää selvästi.

Älä sinä homo tyrkytä mielihalujasi tosimiehille. Yritä nyt vaan hyväksyä oma homoutesi.

Heh..täällä ei ole edes mitään paikallista juorukerhoa sillä ei täällä ketään muita korvessa asu. Älä paljasta aiavan kaikkia fantasioitasi täällä.