omaan käyttöön. En tunne tätä ns. Hörhöuskovaisuutta joka kerää rahaa Rukousystävät ry: n otsakkeen alla.
Iltalehti julkaisi artikkelin, jossa es tirukoilija Pirkko kerää rahaa kyseiseen yhdistyksen tarpeisiin. Kuitenkin on vain 6,1% mennyt avustuskohteisiin. Lopuille on löytynyt tilaa tästä miljoonien keräämisestä omista kuluista. Parannusta rukoillaan ja se hetken uskonhuumassa tuntuu parananevan, mutta jälkeeenpäin vaivat tulevat takaisin. Näin on käynyt eräälle lahjoittajalle joka on lhjoittanut suuren summan keräykseen m. tekoparannuksestaan. Lehti kirjoitti. mm. Eräs köyhä vanhus oli tarjonnut ryppyita 20 eurostaan rukoilijalle. Eräät estelivät ja sanoivat, tarvitset itse ruokaasi sen. Tämä vanhus sanoi, ettäköyhä rukoilija tarvitsee rahan minua paremmin. Tämä köyhä rukoilija Pirkko, sanoo olevansa vain tyhjän päällä. Täten hän tekee vääryyttä vanhukselle ja muille avokätisille harhautuneille, ja viimekädessä Jumalalle.
Kaikki keräykset jotka annetaa sitä tarvitseville, on hyvä ele ja tarpeen. Mutta se kerääjä joka kerää rahaa uskonsa varjolla uskotellen taivaaseen pääsyllä ja vammojen parantumisella. Se on suurinta toisten ihmisten hyväksikäyttöä. Lähetystyö jota kirkko harrastaa ja valtiokin rahastaa, on ihmisten pettämistä. Suurin osa menee lähetystyön tekijöiden elämisee, millaista se sitten kullakin lienee. Ja se lopullinen avustusmäärä ja apu, on hyvinkin minimaalinen tai väärin suunnáttu. Terveys ja elämän auttaminen lähetystyössä hyvinkin näkymätön, vaikka kirkolliset uutiset sitä joskus paisuttelevatkin.
Lestadiolaisuudessa keräykset menevät etupäässä saarnamiesten kukkaroon. Tietysti myös tarjottavien kahvikuppillisten, einesten ja talon ylläpitoon. Mutta keskuudessa on varmaan myös näitä kirkkoon kuuluvien lähetystyön "raatajia"
eli köyhien ja uskovien kaatajia keräyksillään. Mielestäni apu on aina tarpeen avuttomille. Mutta sitä ei saisi harhautuksella ottaa pientuloisilta jotka uskovat sillä olevansa autuaita taivaaseen pääsijöitä. Rikkaat ja rahakkaat taasen ovat tottunee rahaa piilottamaan, ja siksi he nyt näissäkin tapauksissa osaavat sen taidon.
Minä en anna rahaa enkä mitää muutakaan summassa kuin sikaa säkissä. Mutta jos näen jonkun todella sitä tarvitsevan, siis todella tarvitsevan. Olen valmis avustamaan hädässä olevaa mahdollisuuksieni mukaan.
Kun tässä viimeksi käväsin kirkossa. Siellä missä se toimitus meni piirileikiksi. Kun kolehti haavi tuli kohdalle. En viitsinyt sieltä mitään ottaa. Mutta harhauttaen kerjääjiä, olin sinne jotain laittavinani, mutta en laittanut mitään. Ymmärrättekö?
Iltalehti julkaisi artikkelin, jossa es tirukoilija Pirkko kerää rahaa kyseiseen yhdistyksen tarpeisiin. Kuitenkin on vain 6,1% mennyt avustuskohteisiin. Lopuille on löytynyt tilaa tästä miljoonien keräämisestä omista kuluista. Parannusta rukoillaan ja se hetken uskonhuumassa tuntuu parananevan, mutta jälkeeenpäin vaivat tulevat takaisin. Näin on käynyt eräälle lahjoittajalle joka on lhjoittanut suuren summan keräykseen m. tekoparannuksestaan. Lehti kirjoitti. mm. Eräs köyhä vanhus oli tarjonnut ryppyita 20 eurostaan rukoilijalle. Eräät estelivät ja sanoivat, tarvitset itse ruokaasi sen. Tämä vanhus sanoi, ettäköyhä rukoilija tarvitsee rahan minua paremmin. Tämä köyhä rukoilija Pirkko, sanoo olevansa vain tyhjän päällä. Täten hän tekee vääryyttä vanhukselle ja muille avokätisille harhautuneille, ja viimekädessä Jumalalle.
Kaikki keräykset jotka annetaa sitä tarvitseville, on hyvä ele ja tarpeen. Mutta se kerääjä joka kerää rahaa uskonsa varjolla uskotellen taivaaseen pääsyllä ja vammojen parantumisella. Se on suurinta toisten ihmisten hyväksikäyttöä. Lähetystyö jota kirkko harrastaa ja valtiokin rahastaa, on ihmisten pettämistä. Suurin osa menee lähetystyön tekijöiden elämisee, millaista se sitten kullakin lienee. Ja se lopullinen avustusmäärä ja apu, on hyvinkin minimaalinen tai väärin suunnáttu. Terveys ja elämän auttaminen lähetystyössä hyvinkin näkymätön, vaikka kirkolliset uutiset sitä joskus paisuttelevatkin.
Lestadiolaisuudessa keräykset menevät etupäässä saarnamiesten kukkaroon. Tietysti myös tarjottavien kahvikuppillisten, einesten ja talon ylläpitoon. Mutta keskuudessa on varmaan myös näitä kirkkoon kuuluvien lähetystyön "raatajia"
eli köyhien ja uskovien kaatajia keräyksillään. Mielestäni apu on aina tarpeen avuttomille. Mutta sitä ei saisi harhautuksella ottaa pientuloisilta jotka uskovat sillä olevansa autuaita taivaaseen pääsijöitä. Rikkaat ja rahakkaat taasen ovat tottunee rahaa piilottamaan, ja siksi he nyt näissäkin tapauksissa osaavat sen taidon.
Minä en anna rahaa enkä mitää muutakaan summassa kuin sikaa säkissä. Mutta jos näen jonkun todella sitä tarvitsevan, siis todella tarvitsevan. Olen valmis avustamaan hädässä olevaa mahdollisuuksieni mukaan.
Kun tässä viimeksi käväsin kirkossa. Siellä missä se toimitus meni piirileikiksi. Kun kolehti haavi tuli kohdalle. En viitsinyt sieltä mitään ottaa. Mutta harhauttaen kerjääjiä, olin sinne jotain laittavinani, mutta en laittanut mitään. Ymmärrättekö?
Vastaukset 2
Vanhimmat
EL Lapinhöpinöistä ja hurmospuheista ihmiset maksaa 50-500 euron seteleitä lapin "miesten" taskuun pimeesti. Mitä hurjemmat puheet sitä isommat tulot.. 3000- 10000eur per paikka.. Varmatieto.. 4-5 paikkaa kk..
Jalovaaran sukua..
Vaikka olen seurannut asiia , ja tiedän että liioittelit vahvasti , ja vaikka olen asioita kammennyt pitkinkesää , kuitenkin pitää sanoa että rehellisys maan perii ..
ei tuollasia rahoja .