Olen vihdoin parantunut. Olen vihdoin oppinut nauttimaan elämästä. Tunnen itseni energiseksi ja koen "löytäneeni itseni". Minulla on myös mielekkäitä harrastuksia kuten musiikki ja kirjallisuus. Koen olevani myös henkisesti vapaa rajoitteista ja tiukkapipoisuudesta.
Mutta nyt pitäisi kuitenkin asioiden muuttua. Pitäisi hankkia työpaikka, koulutus ja jokin ura. Pitäisi olla "vastuullinen aikuinen" joka sopeutuu hyvin yhteiskuntaan ja sen vaatimuksiin. Olen kohta 23-vuotias, joten nuoruus alkaa olla aika lailla ohi. Tarkoittaako se että pitäisi todella hylätä omat haaveet? Pitäisikö minun mennä suoraan elämään joka ei tyydytä minua ja mahdollisesti ajaa minut takaisin masennukseen, ahdistukseen ja kurjuuteen?
Taitaa olla niin että olen tällä hetkellä liian vanha nauttimaan elämästä kokopäiväisesti. Ainoa mikä jää jäljelle on viikonloput jotka duunien takia kuitenkin on todella väsyneitä.
Ja ne jotka nyt miettii kirjoittavansa jotain "vitun sossupummi, mee töihin!" voivat miettiä sitä että mikä elämässä on tärkeää. Sekö että burnouttiin ja masennukseen saakka painaa paskaduuneja vaiko se nauttii elämästä?
Mutta nyt pitäisi kuitenkin asioiden muuttua. Pitäisi hankkia työpaikka, koulutus ja jokin ura. Pitäisi olla "vastuullinen aikuinen" joka sopeutuu hyvin yhteiskuntaan ja sen vaatimuksiin. Olen kohta 23-vuotias, joten nuoruus alkaa olla aika lailla ohi. Tarkoittaako se että pitäisi todella hylätä omat haaveet? Pitäisikö minun mennä suoraan elämään joka ei tyydytä minua ja mahdollisesti ajaa minut takaisin masennukseen, ahdistukseen ja kurjuuteen?
Taitaa olla niin että olen tällä hetkellä liian vanha nauttimaan elämästä kokopäiväisesti. Ainoa mikä jää jäljelle on viikonloput jotka duunien takia kuitenkin on todella väsyneitä.
Ja ne jotka nyt miettii kirjoittavansa jotain "vitun sossupummi, mee töihin!" voivat miettiä sitä että mikä elämässä on tärkeää. Sekö että burnouttiin ja masennukseen saakka painaa paskaduuneja vaiko se nauttii elämästä?
Vastaukset 18
Vanhimmat
23-vuotias on vielä nuori.=)
Se on ainakin hienoa, että koet parantuneesi ja olet täynnä energiaa. Kyllä se työkin on osa normaalia ihmisen elämää ja kun sopivan sellaisen löytää, niin sekin on jopa kivaa.
Ongelma on se että en koe edelleenkään olevani mitenkään "normaali ihminen". Ja eikä se itsessään ole minulle mikään ongelma.
Luepa tuo aiempi minkä kirjoitit. Siis on ongelma, mutta kuitenkaan ei ole. Eikä ns. "normaalia ihmistä" olekaan.
En voi mitään, mutta minusta tuntuu naurettavalta tuo tekstisi. Itse olen 36v. joka yrittää rakentaa elämäänsä, hankkia ammatin, ihmissuhteita ym.. Se, että olen tässä pisteessä elämässäni johtuu useammasta asiasta, enkä todellakaan omasta tahdostani ole jäänyt ilman esim ammattia..
Minuakin naurattaa tuo, että kohta 23 -vuotias oilsi vanha... itse olen 50v.
kaikkea hyvää myös jatkossa.
Hei, tunnistan ihan saman fiiliksen, kun mikä itsellä oli sun ikäisenä... olin 22, ja mietin, miten nyt elän "nuoruuteni viimeistä kesää" eli pitäs löytää auto, tehdä roadrip, olla hullu... koska sen jälkeen alkaa tylsä aikuisuus ja perhe-elämä...
mutta ei se ihan niin mee :)
Vähän harmittaa, etten uskaltanut sitten kuitenkaan tehdä sitä roadtrippia, vaan kokeilin sen sijaan hetken vakaata parisuhdetta... jälkeen päin katsoen kun sekin suhde olisi ehkä kestänyt, jos olisin ehtinyt kokea nuoruutta ennen sitä.
Kannattaa yrittää etsiä sitä, mikä itselle on tärkeetä! Mutta yhtä lailla kannattaa myös kokeilla tehdä sitä "paskaduunia" tai asioita, joita ei oikeasti haluisi tehdä ollenkaan... kasvattaa luonnetta, ja sellaisen kokeminen kun vaan enemmän kannustaa tekemään sitä, mitä oikeasti haluaa :)
¨
Älä pelkää, sulla on nuoruutta vielä paljon jäljellä. Yritä olla ajattelematta, mitä sulla "pitäisi" olla... vaikka sun elämä olisi täydellistä vaikka 50 vuotta, niin mitäs sitten jos maailma romahtaakin vuonna 51?
Nauti elämästä, kokeile eri asioita ja eri uria, yritä löytää iloa tylsistäkin duuneista... burnouttiin ei kannata itseään vetää edes siinä unelmaduunissa, mutta rahan vuoksi sitä paskaduuniakin kyllä vähän aikaa jaksaa.
Niin ja koko ajan joka paikassa toistetaan että työuria täytyy pidentää kun yhteiskunnan huoltosuhde on pielessä ja vanhoja eläkeläisiä on aina vaan enemmän kuin työtä tekeviä. Nuoret joutuvat työskentelemään yhä vanhemmiksi ennen kuin jos pääsevät eläkkeelle.
Minä olen 80v parin kuukauden päästä. Ei ole mitään huolia.
Olen 32-vuotias eikä elämäni ole vielä alkanut.
Hmm..vanha.? Minä 40 , eli juna meni jo aikaa sitten:) Ilonen olen puolestasi, olet löytänyt sen tärkeimmän, itsesi! Ja ei todellakaan mikään duuni sen arvoinen, et saa vetää sua alas. Tiedän siitä, että itse olen hukannut itseni..itseluottamus täysin kadonnut. Omaan sen paskaduunin..joo, tulee rahaa millä maksaa laskut. Mutta millä hinnalla! En omaa enään kaveripiiriä..pinnallisuus pyörittää ihmisiä ja en siihen vain sovellu mukaan,kun en sitä siedä. Siksi ilmeisesti tallaan myös yksin ilman kumppania, kun en se naisellinen kukkamekkotäti ole. Reilu ja rehellinen kylläkin, mutta ne kadonneita arvoja miesten maailmassa. Mut asiaan: Olet edelleen nuori! Sulla kaikki ovet avoinna, ota ja elä! Ja tärkeintä, pidä itsesi!! Työllä tai ilman, se joka nauttii elämästä ja kokee sen arvokkaaksi, on onnistunut ja selviytyjä! Hienoa! :)
Mikä juna sinulla meni ohi? Etkö ole huomannut, että raiteille tulee aina uusi juna?
Onpa outoa porukkaa...
Hirveä merkitys joillakin kun tulee ikää....
onneksi itseäni ei koske nuo asiat mitenkään. minulle on ihan sama minkä ikäinen olen. akkojen horinoita...
jos joku haluaa olla lopun ikäänsä kakara niin antaa olla vaan lycka till..
kannattaisi rakentaa kova itsetunto
"Minä 40 , eli juna meni jo aikaa sitten:) Ilonen olen puolestasi, olet löytänyt sen tärkeimmän, itsesi! Ja ei todellakaan mikään duuni sen arvoinen, et saa vetää sua alas. Tiedän siitä, että itse olen hukannut itseni..itseluottamus täysin kadonnut. Omaan sen paskaduunin..joo, tulee rahaa millä maksaa laskut. Mutta millä hinnalla! En omaa enään kaveripiiriä.."
joopajoo.... eipä niitä kavereita ole sua nuoremmillakaan aina, voi olla niin että sun ikäisillä niitä on enemmän.
ja mikä juna on mennyt ? haluat siis olla huonompi kun et ole nuorempi?
millä perusteella?
"Älä pelkää, sulla on nuoruutta vielä paljon jäljellä. Yritä olla ajattelematta, mitä sulla "pitäisi" olla... vaikka sun elämä olisi täydellistä vaikka 50 vuotta, niin mitäs sitten jos maailma romahtaakin vuonna 51? "
Pyh, v*ttu mitä p askapuhetta.
onko se positiivinen asia että on nuoruutta paljon jälellä? mitä siitä nuoruudesta tekee niin ihmeellisen ? suurin osa porukasta maleksii sossu rahoila tai jumputtaa jytää halvassa autossaan? ihan samaa voi tehdä kuka tahansa jos haluaa.
itse olen kohta 40 ja paremmissa piireissä kuin nää sun nuorukaises ja ei ole kaipuuta takaisin..
Nuorella on mahdollisuuksia vaikka mihin, kun tietää mitä haluaa ja mitä ei halua. 23 ei ole ikä eikä mikään, silloin on melkein vielä lapsi. Milloin se elämä sitten pitäisi aloittaa, äidin kohdussako pitäisi alkaa valmentautua?
Minä olen yli kuusikymppinen ja aloittanut sivutyön päätyön oheen. Aloitan myös uudelleen harrastuksen, joka on vuosia ollut jäissä. Muuta en tällä syksylle ottanut, jotta jää myös aikaa velttoiluun, oleiluun ja lukemiseen ja sensellaiseen.
"Nuorella on mahdollisuuksia vaikka mihin, kun tietää mitä haluaa ja mitä ei halua. 23 ei ole ikä eikä mikään, silloin on melkein vielä lapsi. Milloin se elämä sitten pitäisi aloittaa, äidin kohdussako pitäisi alkaa valmentautua? "
Niin on kaikilla mahdollisuuksia vaikka mihin kun tietää mitä haluaa, ei riipu siitä oletko 20v vai 60v todellakaan. Elämä alkaa silloin kun syntyy mutta vanhempana on paremmat mahikset tehdä tuhoamatta elämäänsä, viisautta tulee ja kokemusta, sekä varaakin on enemmän kuin nuoremmillaan. Pätee ihan hyvin myös 40 vuotiaisiin.