en haluais

Ymmärrän hyvin tuon.
Se on hyvin vaikea löytää sellaista.

Joskus voi kuvitella hetken että joku ymmärtää sinua kunnes jotain tapahtuu ja tajuat ettei hän ymmärrä lainkaan eikä halua ymmärtää.

Uskon että ymmärretyksi tuleminen on paljon suurempaa rakkautta kuin hyväksytyksi tuleminen.

Ymmärtäjä on pyrkinyt empatiaan ja yrittänyt ottaa selvää ihmisestä niin paljon että voi sen jälkeen olla osa samaa totuutta.
Ja kun siihen yhdistyy sukupuolinen välinen luonnollinen yhteensopivuus niin lopputulos on jotain kaunista.

Olet tajunnut jotain hyvin syvällistä mitä rakkaus on. Se on toiseen ihmiseen tutustumista ja hänen tuntemista aivan kuin tutustut itseesi ja tunnet itsesi.

Olen oppinut vähitellen tässä lähestyessäni 35 ikävuotta että sellainen rakkaus ei ole niin yleistä kuin kuvitellaan. Monilla se kestää pitkään että se kehittyy ja alunperin se on voinut lähteä rakastumisesta ja himosta.

En usko että omalle kohdalleni tuollaista enää sattuu mutta jospa sinulle käy toisin. :)

Miksi et sitten tee mitään sen eteen että saisit olla mun kanssa. Minä oon ollut se ainoa joka yrittää tehdä jotain asian eteen, mutta oon huomannut tuhannen kerran että jos en itse lähesty niin vastapuolelta ei tapahdu mitään vaan ihan kuin olemassaoloni olisi unohtunut tai sillä ei olisi mitään väliä.

Mä en haluais kenellekkään naiselle tällaisia tuntemuksia, mitä tunnen.

Mä taas toivoisim vierelleni sellaista miestä, joka kertoisi miltä hänestä tuntuu, jotta voisin ymmärtää häntä ja hänen tunteitaan. En halua tietää hänen tunteitaan hänen puolestaa, jos sitä tarkoitit.

Siinä on hyvät ja huonot puolensa. On raskasta aistia toisen mielialat, ne huonotkin.