Täytin tänään vuosia, eikä kukaan lähettänyt edes onnittelutekstaria. Eivät edes omat vanhempani, vaikka välit heihin ovat ihan hyvät. Parasta lie se, ettei edes oma mieheni muistanut koko päivää kuin vahingossa. Omalta lapseltani, joka on ekaluokkalainen, en saanut edes piirustusta tai mitään korttia muistuttavaa.
Lienen sittem täysin turha ihminen. Itse olen aina huolehtinut siitä, että mummien ja ukkien ja isän ja lähisukulaisten synttärit huomioidaan ainakin jotenkin.
Äitini kohdalla ihmettelen sitä, ettei edes oman tyttären syntymä juolahda mieleen. Ilmeisesti on ollut niin karsea kokemus, ettei sitä halua muistella. :D
En kaipaa tavaroita enkä lahjoja. Tekstari olisi riittänyt.
Lienen sittem täysin turha ihminen. Itse olen aina huolehtinut siitä, että mummien ja ukkien ja isän ja lähisukulaisten synttärit huomioidaan ainakin jotenkin.
Äitini kohdalla ihmettelen sitä, ettei edes oman tyttären syntymä juolahda mieleen. Ilmeisesti on ollut niin karsea kokemus, ettei sitä halua muistella. :D
En kaipaa tavaroita enkä lahjoja. Tekstari olisi riittänyt.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Onnea! Itsesäälillä et saa muuta kuin pahan mielen, joten otapa toinen lähestymiskulma: tänään on kello jo liian paljon mutta pidä huomenna itse itsellesi synttärijuhlat. Ilmoita miehelle, että hänellä on lapsenhoitovastuu ja sinä lähdet juhlimaan. Tee jotain, mistä tykkäät, oli se sitten elokuva, ulkona syöminen, tansseissa käynti, joku näyttely, liikuntaa tai mitä hyvänsä. Käy elokuvan tai liikunnan päälle syömässä joku herkku, kallein kakkupala mitä löydät kahvilasta tai muuta ihanaa, ja osta itse itsellesi pieni synttärilahja. Jotain, mitä olet aina halunnut.
Noin minä vietän syntymäpäiväni joka vuosi, kun ei ole ketään kenen kanssa juhlia ja muistamiset rajoittuvat vanhemmilta ja aikuistuneilta lapsilta tuleviin puheluihin.
Onnea syntymäpäiväsi johdosta !
Saattaa kuulostaa järjettömältä mutta ole onnellinen! Olen itse päässyt samaan tilanteeseen mutta itse sitä haluten, ei tarvitse enää järkkäillä mitään kenellekään ja ennen kaikkea, ei tarvi muistella kenenkään sitä tai tätä.
Kiitos.
En nyt varsinaisesti ole itsesääliin vajonnut. Ehkä tässä nyt vaikuttaa sekin, että olen järkännyt kevään aikana kaikenlaista muistamista mm. useammalle työkaverille ja sukulaiselle, kun ovat täyttäneet vuosia. Tänään sitten tajusin sen, että minua vain aniharvoin kukaan muistaa.
Että montakymmentä vuotta tässä on menty ilman muistamisia ja hengissä kuitenkin olen.
Ehkä käsittämättömintä on edelleenkin se, ettei äitini onnittele koskaan. Kun itse olen äiti, tuntuu käsittämättömältä, että voi unohtaa lapsensa syntymäpäivän, eikä koe sitä mitenkään maininnan arvoiseksi. Jos joku itsesääliä nostaa pintaan, niin juuri se asia.
Ja korostan, etten suinkaan odota mitään järjestelyjä. Mutta olisihan se kiva, jos jossain vaiheessa omalta äidiltäni ja oman lapseni mummolta tulisi vaikka ihan yksinkertainen tekstari "hyvää syntymäpäivää!"
Mitään muuta en tarvitsisi.
Onnena sinulle puolestani. Paljonko täytit?
Kiitos. 35 vuotta.
Hei Turhajatarpeeton
Onnea ja iloa. Onhan se hieman ikävän oloista, jos kukaan ei onnittele. Mutta voisitko sanoa äidillesi joskus, jossain rauhallisessa hetkessä omasta mielipahasta ja hämmästyksesi siitä, ettei hän muista synttäriäsi? Ehdota vaikka, että laittaa kalenteriin tai puhelimeen muistutuksen seuraavaa synttäriä varten :) jos hän vaan ei oikeasti muista, hänellä on keinoja, joiden avulla muistaa, eikä sinun tarvitse sitten enää harmitella. Eräs ystäväni toimi miehensä kanssa vähän samantapaisesta. Kun mies ei muistanut hänen synttäriään, ei ihan oikeasti muistanut, ystäväni otti tavaksi suunnilleen viikkoa ennen h-hetkeä muistuttaa, ilman katkeruutta tai syytöstä: "Ensi tiistaina on synttärini, muistathan sen" - muutaman vuoden kuluttua mies oppi muistamaan.
Ihmissuhteissa muutenkin me ehkä liikaa ajattelemme toisten puolesta, luulemme tietävämme mitä toinen ajattelee, emmekä tarpeeksi suoraan sano mitä itse toivomme ja tarvitsemme. Jos sinä tarvitset synttärionnittelua, ettei tule paha mieli, kerro se :) Asioitahan voi sanoa niin monella tavalla.
Iloista viikonloppua,
Pirkko-pappi
Onkohan käynyt niin että olet aina vähätellyt omaa syntymäpäivääsi niin ihmiset luulevat ettet välitä tai tykkää.
Kiitos, Pirkko-pappi! :)
Omalta osaltani minkään huomion pyytäminen tuntuu vain niin hankalalta. Jotenkin toivoisin, että edes oman äidin muistaminen tulisi pyytämättä. Kun itse ainakin muistan onnitella läheisiäni ilman että tarvitsee muistutella. Puhun siis lapsi-vanhempi -suhteesta.
Katkeraksi en suostu. Toki pahoilla mielin olen ollut, mutta huomenna on päivä uus. Ja sen päätin, että tästä lähtien onnittelen ihmisiä ympärilläni entistä enemmän, tuttaviakin vaikka nimipäivistä, kun tajusin nyt, että joillekin saatan olla se ainoa onnittelija. :)
Hei,
hyvä huomio tuo, että sinä saatat olla jollekin se ainoa onnittelija :) Näin me voimme itsekukin omalla paikallamme tehdä maailmasta pikkuisen parempaa paikkaa. Kiva kuulla, ettet suostu katkeraksi. Tiedän ja ymmärrän oikein hyvin, että huomion pyytäminen on hankalaa. Ja myös helposti olettaisi, että äiti muistaa lapsensa synttärin. Mutta silti olen itse kokenut ja myös kuullut, että toiset eivät vaan millään meinaa muistaa niitä, eivätkä siten tietoisesti tarkoita pahoittaa läheistensä mieltä.
Iloa alkaneeseen elokuuhun sinulle,
Pirkko-pappi
Myöhästyneet synttäri onnittelut!
oletko masentunut? Koska ei se tee susta turhaa ja tarpeetonta, jos läheiset ei muista päivää, jota tuskin itsekään muistat :)
Huomauta asiasta jos se häiritsee... mutta todellisuus on se, että kun olet aikuinen, niin ei synttäreitä kukaan muista... ne on lasten juhla. Ei se tee susta huonompaa, tai niistä jotka ei muistanut. Se on vaan tosi juttu, että aikuisten synttäreitä ei juhlita, ellei juhlakalu itse järkkää itselleen juhlia! Eli jos haluat juhlat, ens vuonna järjestä ne :)