Opettajana oleminen

Ehkä sitä on vain niin tyhmä? Tai ei kelpaa muihin hommiin?

Olen ollut yläkoulun (asteet hävisi jo yli 10 vuotta sitten) opena pian 15 vuotta, sitä aikaisemmin opetin lukiossa ja amiksessa. Vittuilua en ole kuullut koskaan enkä mitään muutakaan päänaukomista. Vanhempien kanssa olen tekemisissä viikottain ja olisiko kolme kertaa ollut jotain erimielisyyttä. Ammattitaitoani ei ole koskaan kyseenalaistettu.

Ja se paska palkka näyttää alkavan nelosella, mikä ei ole ihan huonosti sekään. Varsinkaan, jos laskee vuotuiset työtunnit.

Ei nuoriso ole mitenkään huonokäytöksistä. Kautta aikojen on valitettu että nuoriso on rappiolla, mutta ei se ole koskaan ollut.

Minä ajattelen että kun joku ihminen luo itselleen tällaisen fantasian, että kuria lisää kouluihin ja nuoriso vain vittuilee, niin hän tekee sen koska hän itse tarvitsee sitä fantasiaa jollain tasolla.

Työnantaja ja esimies / esimiehet on yleensä paljon v-mäisempiä kuin oppilaat. Samoin ne kollegoista, jotka kiusaavat, juoruilevat ja juonittelevat. Tähän verrattuna jokin yksi tai kaksi hankalaa "haastavaa" oppilasta on pikku juttu.

Jaa että edut:) Minusta lyhyet päivät ja 14 vkoa lomaa vuodessa ovat ihan kiva etu. Samoin se, että työ on hyvin itsenäistä. Palkka, joka on nyt nelisen tonnia, on ihan ok. Kukaan ei ole koskaan sanonut minulle, etten tee mitään oikein ja olen paska, ihan päinvastoin. En sitten tiedä, mitä tarkoitat vittuilulla, mutta ikäviä tilanteita on oppilaiden tai huoltajien kanssa ollut ihan jokunen.

Et sitten sattunut lukemaan alkukesästä Hesarin juttua yläkoulun opettajista. Tehdyn tutkimuksen mukaan heistä 85 % valitsisi saman ammatin uudestaan ja 95% on sitä mieltä, että työn hyvät puolet voittavat huonot.

Olen ammatissani kokenut paljon oppimisen ja onnistumisen iloa ja saanut paljon hyvää palautetta kollegoilta, oppilailta ja vanhemmilta.

Se, että sinä tai pari kaveriasi ette pärjää opettajina, ei vielä tarkoita, että kukaan ei voi pärjätä.