tytöstä oot naiseksi

paskaa toi on politiikkaa, politiikka on pirusta, piru on häviäjä, eipä tota näjy.

paitsi ne muut jotka on nähneet ongelmia myös....
ei auta eristää itseään ainoaksi joka joutunut käymään läpi vaikeita

ask me kirjoitti:

paitsi ne muut jotka on nähneet ongelmia myös....
ei auta eristää itseään ainoaksi joka joutunut käymään läpi vaikeita

Ei tarvitse eristäytyä muista vaan muut voivat eristää sut. Monesti käy niin ett kun jollain on liian raskaita ja vaikeita asioita esim.sairautta, niin toiset eivät halua olla sellasen kans tekemisessä vaan he jättävät sen ihmisen pärjäämään yksin asioittensa kanssa. Mulla pitkäaikainen tuttava pisti välit poikki, kun mulle tuli vaikeita asioita elämässä kohdalle. En olis uskonut sitä ihmistä niin kylmäksi ja kovaksi, mutt minkä sille voi, hän teki valintansa. Nykyään ihmiset ovat muutenkin kylmiä ja kovia toisia kohtaan, sellaiset ihmiset hylätään joilla menee huonosti, kuka nyt jaksaa toista auttaa ja tukea, olla ystävä. Se olen oppinut ett mun on suruni ja murheeni kannettava yksin, ei mua kukaan tule auttamaan tai kuuntele edes mun murheita. Kun viimeinenkin tuttava hylkää just silloin kun olisit eniten ystävää tarvinnut, niin se tuntuu pahalta. Eli vaikeina aikoina sut eristetään muista, kukaan ei halua olla missään tekemisissä sun kanssa. Ei sitä omaa seuraa voi muille mennä väkisin tyrkyttämään vaikka kuinka kaipaisi ystävää. Mun on pakko pärjätä yksinäni. Huvittavaa on se ett itse olen kyllä kuunnellut muitten suruja ja murheita, ollut tukena, ystävänä. Mistähän johtuu sekin ett ne joita itse erehdyit jeesaamaan, hylkäävät sut ensimmäisinä. En mä enää kellekään murheitani aio kertoa ja enkä rupea kenenkään tukikepiksi, yritän jatkossakin pärjätä yksinäni. Kaipa sitä ilman ystäviä pärjää, kun on pakko, en halua pettyä ystävyyteen. Mulla on luotto muihin ihmisiin hävinnyt kokonaan. Joidenkin pitää pärjätä ja olla yksin koko elämänsä ajan vaikka eivät sitä haluaisi. Kaikille yksinäisyys, yksinolo ei ole oma valinta.

............. kirjoitti:

Ei tarvitse eristäytyä muista vaan muut voivat eristää sut. Monesti käy niin ett kun jollain on liian raskaita ja vaikeita asioita esim.sairautta, niin toiset eivät halua olla sellasen kans tekemisessä vaan he jättävät sen ihmisen pärjäämään yksin asioittensa kanssa. Mulla pitkäaikainen tuttava pisti välit poikki, kun mulle tuli vaikeita asioita elämässä kohdalle. En olis uskonut sitä ihmistä niin kylmäksi ja kovaksi, mutt minkä sille voi, hän teki valintansa. Nykyään ihmiset ovat muutenkin kylmiä ja kovia toisia kohtaan, sellaiset ihmiset hylätään joilla menee huonosti, kuka nyt jaksaa toista auttaa ja tukea, olla ystävä. Se olen oppinut ett mun on suruni ja murheeni kannettava yksin, ei mua kukaan tule auttamaan tai kuuntele edes mun murheita. Kun viimeinenkin tuttava hylkää just silloin kun olisit eniten ystävää tarvinnut, niin se tuntuu pahalta. Eli vaikeina aikoina sut eristetään muista, kukaan ei halua olla missään tekemisissä sun kanssa. Ei sitä omaa seuraa voi muille mennä väkisin tyrkyttämään vaikka kuinka kaipaisi ystävää. Mun on pakko pärjätä yksinäni. Huvittavaa on se ett itse olen kyllä kuunnellut muitten suruja ja murheita, ollut tukena, ystävänä. Mistähän johtuu sekin ett ne joita itse erehdyit jeesaamaan, hylkäävät sut ensimmäisinä. En mä enää kellekään murheitani aio kertoa ja enkä rupea kenenkään tukikepiksi, yritän jatkossakin pärjätä yksinäni. Kaipa sitä ilman ystäviä pärjää, kun on pakko, en halua pettyä ystävyyteen. Mulla on luotto muihin ihmisiin hävinnyt kokonaan. Joidenkin pitää pärjätä ja olla yksin koko elämänsä ajan vaikka eivät sitä haluaisi. Kaikille yksinäisyys, yksinolo ei ole oma valinta.

tiedän, kaikella on aikansa...
tuttua tekstiä toi sunkin

elämä on oppimista, yritetään tulla paremmiksi, onnistuu se yksinkin vaikkei olisi oma valinta :)

"yritän jatkossakin pärjätä yksinäni. Kaipa sitä ilman ystäviä pärjää, kun on pakko, en halua pettyä ystävyyteen. Mulla on luotto muihin ihmisiin hävinnyt kokonaan. Joidenkin pitää pärjätä ja olla yksin koko elämänsä ajan vaikka eivät sitä haluaisi."
tuo, palstaystävä hyvä, kuulostaa omalta valinnalta, vaikkei siltä välttämättä tunnu

ask me kirjoitti:

tiedän, kaikella on aikansa...
tuttua tekstiä toi sunkin

elämä on oppimista, yritetään tulla paremmiksi, onnistuu se yksinkin vaikkei olisi oma valinta :)

"yritän jatkossakin pärjätä yksinäni. Kaipa sitä ilman ystäviä pärjää, kun on pakko, en halua pettyä ystävyyteen. Mulla on luotto muihin ihmisiin hävinnyt kokonaan. Joidenkin pitää pärjätä ja olla yksin koko elämänsä ajan vaikka eivät sitä haluaisi."
tuo, palstaystävä hyvä, kuulostaa omalta valinnalta, vaikkei siltä välttämättä tunnu

Mä en ikinä kelvannut kellekään ystävätasolle asti, aina mut pistettiin syrjään, heitettiin yli laidan, kun tuttavat löysivät omalle tasolleen paremmin sopivia ystäviä. Ei se mieltä lämmitä kun aina on ollut joku hätävara tai sellainen, jonka kanssa ollaan tekemisissä säälistä. Yks pitkäaikainen "ystävä" sanoi kerran suoraan ett oli pelkkää hyvää hyvyyttään ollut mun kanssa tekemisissä, ei siis ystävyydestä vaan säälistä. Kun ei mulla ollut muitakaan ystäviä, niin tyydyin huonoonkin kohteluun etten jäisi ihan yksin. Muissakin "ystävyyssuhteissa" oli sama vika eli toinen kohteli mua tylysti ja mä olin kiltisti hiljaa ettei se ihminen hylkäsi mua. No, eipä se kiltteys hyödyttänyt, silti jouduin lempatuksi syrjään. En mä enää halua tulla huonosti kohdelluksi, pettyä ystävyyteen. Ehkä olen ottanut opiksi ja hyväksynyt etten kelvannut kellekään ystäväksi. Kai on liian paljon haavoja pinnan alla entisistä ystävyyssuhteista, ei enää kestä uusia lyöntejä poskille. Kai sitä oli typerä, kun kuvitteli ett minunlaisellekin olisi ystävyyttä olemassa, ei ollut ja se siitä sitten.