Kaasutan seuraavaa vastaan tulevaa rekkaa päin tai menen maakaamaan junanraiteille ja odotan että juna jyrää minut palasiksi. On se jo niin nähty ettei tällä elämällä ole tarjota hyviä asioita minulle.
On vain ajan kysymys koska
Ahdistunut mies
9124
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ensinnäkin rekkaa päin ajamalla saatat tappaa itsesi lisäksi myös takana matkaavan lapsiperheen ja heidän 3v ja 5v lapsensa. Eikö he ansaise elää? Junan raiteille kun menet niin järkytät syvästi ihmisiä jotka joutuvat lapioimaan ruumiin palasesi pitkin junarataa. He joutuvat käymään terapiassa ja ovat ahdistuneita pitkään. Sanon näin ihmisenä jonka sukulainen valitettavasti joutuu tuotakin hommaa tekemään. Jospa kuitenkin hakisit asiallisesti apua? Sinunkin elämäsi on arvokas. Mutta jos nyt ihan pakko on poistua tästä maailmasta niin keksi poistumistapa jolle et hanki huomionhakuisesti yleisöä tai tapa muita mennessäsi. Kiitos.
Ei siinä vaiheessa enää paljoa paina vaakakupissa millä tavalla täältä lähtee kun on ollut tarpeeksi paha olo kohta 10 vuotta. En enää vain jaksa uskoa mihinkään apuun enkä myöskään enää hakea apua itselleni kun koen senkin ahdistavaksi.
Eräs henkilö oli masentunut yli kymmenen vuotta, yritti itsemurhaa, mutta tänään on iloinen ja onnellinen. Välillä toivottomuus valtaa mielen ja tuntuu ettei jaksa, mutta päivä kerrallaan.
Ei ihmisen elämä loppujen lopuksi niin pitkä ole. Kerran täällä ollaan. Kirjoittele täällä niin saat jotain vertaistukea. Ihminen olet sinäkin.
Jessus vasta 10 vuotta! Kerrot sen kymppisi kolmella niin saat minun masennusvuoteni. On kausia jolloin masentaa paljon, sitten vähän ja jopa kausia joita voisi luokitella melkeinpä terveiksi jaksoiksi. Ideana on kitua jaksosta toiseen lopulta kuivalle alueelle. Kerätä voimia ja alkaa alusta. Niin kauan kun et hyväksy masennusta vaan taistelet sitä vastaan tulee olosi olemaan tukala. Älä käytä vähiä voimiasi itsemurhan ajatteluun. Se kuluttaa. Varsinkin kun haaveilemasi tavat on idioottimaisia ja kuluttavat kohtuuttomasti resursseja ja vaatii muiden kuin sinun henkesi niin lopeta. Voisin kertoa sinulle tehokkaan ja hyvän tavan millä kuolee varmasti ja siististi, mutta sitä en tee. Et ole yksin vaikka et omaa napaasi tuijottaessa sitä näekään.
Pakko sanoa että niin paljon vapaaehtois toimintana on nyt syrjäytymisen ja yksinäisyyden tukipalveluita noussut pintaan niin miksei ei ensi käyttäisi ne?
Apua on saatavilla muutakin kuin poli tai psykologi. Kotonakin voi youtuben avulla terapioida itseään ihan ilmaiseksi.
Ymmärrän tunteesi. Tää paska ei lopu koskaan. Kun ei jaksa ni ei vaan jaksa. Kai se on itsekkin lähettävä raiteille taas. Tekisin hirttämällä, mutta koen junan varmemmaksi tavaksi kun asettakaan ei ole.
Ilman muuta juna. Se ei mene kiskoilta. Rekka menee ojaan ja usein sen kuski kuolee. Joskus jopa itsarin yrittäjä jää henkiin ja rekkakuski kuolee. Mut ei sun ole pakko itteäs tappaa. Olen itse esimerkki siitä kuinka kymmenen vuotta pitkän pimeän tunnelin päässä loistaa sittenkin valo. Ei , en ole uskis. En koskaan silti ajatellut riistää henkeäni, koska joku muu teki sen ennen minua, ja tiedän miltä toisista HETKEN tuntuisi. Luuletko tulevasi jonkinlaiseksi marttyriksi jos lopetat itsesi. Hetken surevat ja sitten on pakko vaan jatkaa omaa elämää. On sekin sentään jotain , olla elossa. Mitä sen jälkeen, ei mitään. Eipä tuo ole mikään ratkaisu.
Laske rimaa. Tarkoitan, että älä enää odota elämältä mitään. Nauti pienistä asioista, kuten siitä, että sait yhden kaapiston järjestetyksi. Mulla toimii.
Kylmät kädet, antoi hyvän neuvon. Usein auttaa se, kun vain lakkaa yrittämästä muuttaa fiilikisään, ajattelemasta sitä sisäitä tuskaansa. Tavallaan luovuttaa ja alkaa hyväksyä että ok, on paha olla ja olkoon. Lopulla huomaa että päivä on illassa, ja on tavallaan unohtanut kuulostella itseään. Ei kannata tyrehtyä paikoilleen ja ajatuksiinsa.
Hyvää päivän jatkoa kaikille.