Olen parikymppinen mies.
Minulla on oma yritys, avopuoliso, uudehko auto ja oma asunto. Päällisin puolin asiat siis melko mallikkaasti.
Minulla on harrastuksiakin. Olen useamman vuoden rakentanut itselleni autoa. Sen kanssakin tullut koettua ylä ja alamäet mutta nyt kun se on valmiin puoleinen, on ajatukset sen suhteen olleet lopussa. Siellä se on tallissa nyt seissyt tovin. Tuo harrastus on itselleni ollut aika suurikin asia nämä vuodet mutta nyt kun näitä tuntemuksia on ollut, ei ole kiinnostanut mitenkään.
Viikko sitten kuitenkin koin ensimmäisen pahan paniikkikohtaukseni kesken yöunien ja se laittoi päälle melkoisen ajatuskierteen. Olen ehkä huomaamattani kärsinyt stressistä tämän kesän ja eräänlaista huimauksen tunnetta potenut. Kuukausi sitten minulle iski selittämätön paha olo reissun päällä ja minun täytyi soittaa itselleni ambulanssi sairaalaan, mitään ei löytynyt. Lievempi paniikkikohtaus varmaan tuokin.
Töitä olen tehnyt kun niitä on ollut, parista tunnista useampaan ja kun teen niitä niin keskityn niihin eikä ole mitään ylimääräisiä oloja.
Tuon viikko sitten tapahtuneen kohtauksen jälkeen olin terveyskeskuksessa yön, tarkoitus oli maanantaina olla yhteydessä kunnalliseen mielenterveyspuoleen vaan kaikki oli lomilla. Toki juttelemaan pääsisin milloin vain lääkärin kanssa.
Alkuviikosta puhuin tuntemuksistani avoimesti äitini kanssa joka on tilanteestani hyvin perillä ollut aina, sekä olen puolisoni kanssa puhunut myös. Tuntui että olin saanut kaiken pahan oloni pois sisältä mutta tilalle jäi vain tyhjä kuori.
Alkoi masentamaan.
Alkuviikko meni kamppailessa että pysyisin liikkeessä. Nukkuminen pelotti uuden kohtauksen takia vaikkakin sitä ei ole tullut. Tutkin netistä paljon mikä auttaisi vaan se tuntui pahentavan ajatusten kiertokulkua voimistaen masennusta.
Olen yrittänyt liikkua 40min päivässä. Hankin e-epaa ja carnosiinia ravinnon tueksi ja melatoniinia nukkumisen avuksi. Olen yrittänyt pysyä positiivisena ja ajatella että on lääketieteellisestikkin todistettu nuiden auttavan parin kuukauden jälkeen liikunnan kanssa. En haluaisi ruveta syömään masennuslääkkeitä koska olen niistäkin nähnyt, kuullut ja lukenut paljon huonoa.
Tulevalla viikolla voisin soittaa sinne kunnalliselle kun ovat taas paikanpäällä mutta pelkään että määräyksenä tulee vain lääkkeitä.
Suurinosa päivästä on mennyt hyvällä mielellä mutta välillä iskee paha tyhjyys, ikäänkuin elämäntarkoitus olisi hukassa.
Toki tämä kaikki on tapahtunut hyvin lyhyellä aikataululla, aika on tuntunut kuitenkin jopa melko pitkälle. Jonkinlainen pitkäjännitteisyys on hukassa ollut tästä kun en osaa ajatella niin pitkälle että tämä helpottaa ja voin taas hyvin, miten asiani ovat silloin paremmin?
En tiedä mistä ammentaisin voimia kun se huono olotila tulee. Töissä ei ole hätää kun on tekemistä ja ajattelemista. Pahinta on vapaa-ajalla kun olen yksin.
Minulla on oma yritys, avopuoliso, uudehko auto ja oma asunto. Päällisin puolin asiat siis melko mallikkaasti.
Minulla on harrastuksiakin. Olen useamman vuoden rakentanut itselleni autoa. Sen kanssakin tullut koettua ylä ja alamäet mutta nyt kun se on valmiin puoleinen, on ajatukset sen suhteen olleet lopussa. Siellä se on tallissa nyt seissyt tovin. Tuo harrastus on itselleni ollut aika suurikin asia nämä vuodet mutta nyt kun näitä tuntemuksia on ollut, ei ole kiinnostanut mitenkään.
Viikko sitten kuitenkin koin ensimmäisen pahan paniikkikohtaukseni kesken yöunien ja se laittoi päälle melkoisen ajatuskierteen. Olen ehkä huomaamattani kärsinyt stressistä tämän kesän ja eräänlaista huimauksen tunnetta potenut. Kuukausi sitten minulle iski selittämätön paha olo reissun päällä ja minun täytyi soittaa itselleni ambulanssi sairaalaan, mitään ei löytynyt. Lievempi paniikkikohtaus varmaan tuokin.
Töitä olen tehnyt kun niitä on ollut, parista tunnista useampaan ja kun teen niitä niin keskityn niihin eikä ole mitään ylimääräisiä oloja.
Tuon viikko sitten tapahtuneen kohtauksen jälkeen olin terveyskeskuksessa yön, tarkoitus oli maanantaina olla yhteydessä kunnalliseen mielenterveyspuoleen vaan kaikki oli lomilla. Toki juttelemaan pääsisin milloin vain lääkärin kanssa.
Alkuviikosta puhuin tuntemuksistani avoimesti äitini kanssa joka on tilanteestani hyvin perillä ollut aina, sekä olen puolisoni kanssa puhunut myös. Tuntui että olin saanut kaiken pahan oloni pois sisältä mutta tilalle jäi vain tyhjä kuori.
Alkoi masentamaan.
Alkuviikko meni kamppailessa että pysyisin liikkeessä. Nukkuminen pelotti uuden kohtauksen takia vaikkakin sitä ei ole tullut. Tutkin netistä paljon mikä auttaisi vaan se tuntui pahentavan ajatusten kiertokulkua voimistaen masennusta.
Olen yrittänyt liikkua 40min päivässä. Hankin e-epaa ja carnosiinia ravinnon tueksi ja melatoniinia nukkumisen avuksi. Olen yrittänyt pysyä positiivisena ja ajatella että on lääketieteellisestikkin todistettu nuiden auttavan parin kuukauden jälkeen liikunnan kanssa. En haluaisi ruveta syömään masennuslääkkeitä koska olen niistäkin nähnyt, kuullut ja lukenut paljon huonoa.
Tulevalla viikolla voisin soittaa sinne kunnalliselle kun ovat taas paikanpäällä mutta pelkään että määräyksenä tulee vain lääkkeitä.
Suurinosa päivästä on mennyt hyvällä mielellä mutta välillä iskee paha tyhjyys, ikäänkuin elämäntarkoitus olisi hukassa.
Toki tämä kaikki on tapahtunut hyvin lyhyellä aikataululla, aika on tuntunut kuitenkin jopa melko pitkälle. Jonkinlainen pitkäjännitteisyys on hukassa ollut tästä kun en osaa ajatella niin pitkälle että tämä helpottaa ja voin taas hyvin, miten asiani ovat silloin paremmin?
En tiedä mistä ammentaisin voimia kun se huono olotila tulee. Töissä ei ole hätää kun on tekemistä ja ajattelemista. Pahinta on vapaa-ajalla kun olen yksin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ehkä lisättävä sen verran että tuota hankalaa oloa kotona ennen nukkumaanmenoa ja sen jälkeen, vaikka puoliso olisi kotona. Syöminenkin tuntuu hankalalta useimmiten. Pakko vain syödä vaikka ei maistuisi.
oletko käynyt kilpirauhaskokeissa? kilpirauhasen vajaatoiminta voi myös aiheuttaa masennusta, alakuloa ja paniikkikohtauksia.
Ehkä sinun on hyvä käydä asioita läpi mielenterveystoimistossa. Jospa löytyisi se voimia vievä asia. Sekin voi rasitaa, jos on ollut huolta omaisista, tai elämässä on vähän ajan kuluessa ollut monta muutosta. Mistä näitä tietää. Jos oma syy paniikkikohtauksiin ym selviää, voi aina tehdä jotakin. Minä luulin paniikkikohtausten aikana, että minulta menee taju ja kaadun siihen paikkaan. Koskaan niin ei käynyt. Sain niitä kohtauksia kadulla, kirjastossa ym avarissa paikoissa. Voiko yrityksen menestymisen paineet tuoda sinulle stressiä?
Olet jo melko paljon saanut aikaan parikymppiseksi, kun on yrityskin. Saattaa olla hyvinkin ylirasittumista. Jospa juttelu ja avoimuus auttaa.
Kummasti olotila muuttunut tuosta viikontakaisesta parempaan. Ihan vain sillä että jutellut ihmisten kanssa, yrittänyt rutiineista pitää kiinni ja mennä eteenpäin. Liikuntaa olen sen 30min päivässä vähintään yrittänyt harrastaa ja ei se ole ainakaan huonoa tehnyt, aiemmin kun en ole oikein minkäänlaista liikuntaa harrastanut kuin pakon edessä.
Viime viikolla olo oli jopa erittäin normaali suurimman osan ajasta.
Toki olen työstänyt asioita ja jutellut tuntemuksista mahdollisimman paljon.
Työ on osannut olla näiden hommien takana hyvinkin. Aika paljonkin kävin asioita läpi nuidenkin suhteen ja tuli oivalluksia tehtyä nykytilanteesta ja siitä että vaikka tilanne huonontuisi niin toimeen vielä tulisi. Muutenkin työhommani eivät pärjäisi ilman minua, mutta minä kyllä ilman niitä. Eli muistettava mennä sen oman itsensä kannalta koska se kannattaa pidemmän päälle.
Tämä viikonloppu hieman hankala ollut kun ei hirveästi ole ollut tekemistä, mutta tuli se hieman suunniteltuakin siten.
Viime yöllä heräsin painajaiseen ja siihen että alkaisi kohtaus iskemään, ajattelin vain että noh, jos se kohtaus on nyt tulossa niin tulkoot koska ei siihen kuole. Se mihin heräsin oli täysin mielikuvituksen tuotetta/pahaa unta eikä mitään realistista toisin kuin silloin pari viikkoa sitten. Mitään kohtausta ei tullut loppuenlopuksi ja sain nukuttuakin vielä.
Epäilen että olisi illalla juodulla kofeiinipitoisella limpparilla ollut tuohon oma osansa, en ole nyt kahvia tms juonut pitkään aikaan ja sen kerran kun erehdyn kofeiinipitoista juomaan niin tuntuu että tulee levoton olo.
Tuntuu jopa oudolta miten sitä mieli oli niin käsittämättömän maassa välillä kun miettii mikä olotila nyt on ollut. "On tehnyt mieli tehdä asioita" on ehkä niitä tärkeimpiä asioita joita nyt on ollut ja joista ikäänkuin pääsin liikenteeseen kun olo oli pahin. Aloin hieman tunnustelemaan vähitellen mitä tekee mieli tehdä ja toteuttamaan niitä tuntemuksia, koska siitähän tässä elämässä pitkälti on kysymys. Ei kummoisia asioita alkuun ollut, fazerin sinistä ja ananaslimpparia, mutta vähitellen alkoi tulemaan taas niitä aiempia haaveita siitä mitä tulevaisuudessa haluaisi.
Täysin terve tässä ei vieläkään ole, mutta viikko kerrallaan paremmin ja kuukausien päästä toivonmukaan paremmin kuin aiemmin...
Kyllähän elämässä on välistä näitä laaksojaksoja, ja kun on väsymystäkin. Kannattaa tietenkin aina pysähtyä kun ja tarkistaa suuntaa. Puhuminen ja juttelu toisten kanssa avartaa.
Eiköhän elämäsi jälleen ole kontiksessa.
Sinun elämässäsi kaikki vaikuttaa olevan kunnossa kun vertaan omaan elämääni. Olen jo 25-vuotias eikä minulla ole työpaikkaa, eikä edes jatkokoulutusta lukion jälkeen. Tyttöystävää ei ole koskaan ollut eikä tätä menoa taida tulla olemaankaan.
Yritä nyt jotenkin päästä tuosta stressistä eroon ja olla tyytyväinen siihen mitä kaikkea olet jo tuohon ikään mennessä saavuttanut.
Ja ei ihmisenä oleminen ole vain joitain päämääriä ja etappeja ja, joita tulee saavuttaa. Mikäli se sitä on, niin tyhjyys ja tarkoituksettomuuden tunne kohtaa ennemmin tai myöhemmin.
On myös yksilöitä, joilla jo syntymästään saakka ei ole mahdollista perustaa perhettä, tai anakaan saada, eivät pysty töihin, mutta löytävät onnen ja paikkansa.