Kuka maksaa pesänjakajan hakemisesta aiheutuneet lakimiehen kulut? Meillä pesänjakaja määräsi kulut maksettavaksi pesän varoista, mutta eräs toinen lakimies ihmetteli menettelyä ja sanoi, että yleensä hakija maksaa kulut.
pesänjakaja
ulalla
194809
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ompas outo lakimies teillä. Pesänjakajan kulut menevät aina pesän varoista riippumatta kuka hakija on. Vain siinä tapauksessa että pesässä ei ole varoja maksaa pesänjakajan kuluja pesänjakajan hakenut osakas maksaa kulut. (tai parempinkin sen osan kuluista mitä ei pesästä saatu nostettua)
Sama pätee pesänselvittäjään.
Kysyjä ei kysynyt, kuka maksaa pesänjakajan kulut vaan kuka maksaa pesänjakajan hakemisesta syntyvät kulut eli hakijan oman lakimiehen palkkion ja käräjäoikeuden perimän käsittelymaksun.
Nämä kulut maksaa aina hakija itse. (Hakemusasiaan ei myöskään voi näin pienessä asiassa saada maksutonta oikeusapua.)
Pesänjakajan palkkio maksettiinkin pesän varoista. Kysyinkin kuka maksaa pesäjakajan hakemisesta aiheutuneet kulut?
Hups!
Taitaapi olla tarpeen harjoitella luetun ymmärtämistä ;-)
Jotenkin ajattelin että kyseessä on tietysti pesänjakajan palkkio mutta kuten sanottua kyseessä oli todella pesnjakajan hakemisesta johtuneiden kulujen korvattavuus.
Kiitokset korjauksesta. Yritän lukea ja ymmärtää seuraavan kerran paremmin.
En ole hakija, vain kuolinpesän osakas.
"kuka maksaa pesänjakajan hakemisesta syntyvät kulut eli hakijan oman lakimiehen palkkion ja käräjäoikeuden perimän käsittelymaksun.
Nämä kulut maksaa aina hakija itse."
Hakija maksaa ko. kulut luonnollisesti ensi vaiheessa itse. Mutta jos tarkoitit, että kulut myös lopullisesti jäävät hakijan kontolle, olen kanssasi eri mieltä.
Nähdäkseni kulut ovat pesän välttämättömiä jakokuluja, jotka pesänjakaja voi määrätä pesän varoista korvattavaksi hakijalle. Näin ainakin sellaisessa tapauksessa, missä ennen pesänjakajan hakemista on käynyt ilmeiseksi, ettei jakoa ole mahdollista sopimusjakona toteuttaa. Lukuisissa ositusriidoissa, joissa olen ollut mukana, on aina menetelty näin.
KKO:1991:82
Perintö - Pesänjakaja
Diaarinumero S 89/1336
Esittelypäivä 27.2.1991
Taltionumero 1900
Antopäivä 4.6.1991
"Kuolinpesälle oli perintökaaren 23 luvun 3 §:n säännöksen perusteella haettu pesänjakajan määräys, koska se oli ollut välttämätöntä jaon aikaansaamiseksi pesän riitaisuuden vuoksi. Määräyksen hakemisesta aiheutuneiden kustannusten katsottiin olevan sellaisia pesän selvittämiseksi tarpeellisia kustannuksia, että ne voitiin rinnastaa perintökaaren 18 luvun 5 §:ssä mainittuihin kustannuksiin ja määrätä suoritettaviksi pesän varoista."
Turha on nirppailla, kyllä kulut pääsääntöisesti maksetaan pesästä ja tuo "maanmittarin" vastaus sopii kyllä vastaukseksi kysymykseesi.
Jos on ollut tarpeen pesänjakajan hakeminen, niin kulut maksetaan pesästä, olettain, että pesässä on varoja.
Entä jos pesässä ei ole varoja? Kysyin tätä kysymystä, koska minun pitäisi maksaa ko. maksu, mutta yksi osakas on nimenomaan kieltänyt maksamasta. Valtakirjaa en ole saanut kieltäjältä, muilta pesän osakkailta on valtakirjat. Kaiken lisäksi moiteaika ei ole kulunut vielä. Kuka määrittelee sen, että kuolinpesä on riitainen? Yksi osakasko? Tekeekö sen kiire saada rahaa?
Et voi maksaa laskua, jos yksi pesän osakas kieltää. Jos maksua karhutaan sinulta eikä kuolinpesälstä, niin sinun on parasta maksaa se itse ja karhuta laskua sitten kuolinpesältä. Kuolinpesä on riitainen, jos yksikin osakas ei suostu jakokirjaa allekirjoittamaan tai valtakirjoja. Jos riitelynhaluinen on rahanahne, niin sellaisen kanssa pääsee aina sopuun. Riitelyhalut loppuvat, kun perintöverot iskee päälle ja tieto siitä mitä riitely maksaa tavoittaa aivosolut.
Enpä ole itse vastaavaan käytäntöön törmännyt, mutta KKO päätös lie selvä: itse hakemisen kulut saa pesästä.
Ei kuitenkaan liene mahdollista saada perintöasioissa käyttämäänsä lakimiesapuun pesän varoista korvausta. Sehän oli myös yksi avoin kysymys tässä asiassa ja suurin kustannuserä.
Sellainen kommentti tuosta KKO:n päätöksestä että ilmeisesti siinä vaaditaan että pesänjakajan määrääminen on ehdottoman tärkeää pesän jakamiseksi. Ilmeisestikään jos pesänjakajaa vaaditaan ennekuin kunnolla on yritetty jakaa pesää sovussa niin silloin kuluja ei voida periä pesästä. Asia on tietysti kovin tulinnanvarainen ja siten tässä on jätetty jonkinverran liikkumatilaa pesänjakajalle.
Vai onko joku erimieltä tulkinnastani? Puhukoon nyt tai vaietkoon ikuisesti ;-)
Pahimmat riidat syntyvätkin silloin kuin riidan aihe ei ole rahanahneus vaan periaate, vanhat kaunat, lapsuuden traumat tai puhdas kateus. Näillä motiiveilla syntyneen riidan lopputulos on yleensä se että mitään perittävää ei jää ja koko prosessi on ulkopuolisen silmin aika surillista katsottavaa. (joskus tosin päästään mustan komedian mittasuhteisiin tai viiltävään tragikomiikaan.)
Olenkin sanonut sisaruksilleni, että meidän tapauksesta saisi oikein kunnon komedian tehtyä. Toisaalta surullista, että pisimmät ihmissuhteet ovat menneet pilalle. Väkisin on tullut puolet. On käynyt niin, että jos et ole puolellamme olet meitä vastaan.
"Ei kuitenkaan liene mahdollista saada perintöasioissa käyttämäänsä lakimiesapuun pesän varoista korvausta. Sehän oli myös yksi avoin kysymys tässä asiassa ja suurin kustannuserä."
Miten niin yksi avoin kysymys? Eihän tässä muusta ole ollut kysymys kuin pesänjakajan hakemisesta aiheutuneista kuluista. Näihin kuluihin kuuluvat myös lakimiehen palkkiot siltä osin kuin ne kohdistuvat pesänjakajan hakemiseen; eihän se päätös käräjäoikeudesta itsestään tipahda.
Se joka hakee pesänselvittäjää maksaa maksun itse, mutta se ei maailmaa kaada.
Pesän osakkaat saavat lausua mielipiteensä pesänselvittäjän hakemiseksi ja käräjäoikeus päättää hakemuksen hyväksymisestä. Yksi osakas ei voi estää hakemuksen hyväksymistä.
Kyselit pesänjakajasta ja vastasin pesänselvittäjästä. Pesä täytyy kuitenkin ensin selvittää ja sitten päästään pesänjakoon.
Hakija maksaa hakemisesta aiheutuneet kulut. Pesänjako menee kuolinpesän varoista. Näin sanoo laki.
Laki korkeimman oikeuden mukaan sanoo toisin.
Ja nyt sitten 20 vuotta vanha riita käydään sanasta sanaan uudestaan läpi. Eikö niin?
Kaikki tarvittava on yllä olevassa säikeessä kerrottu, sillä laki ei ole tuolta osin muuttunut 20 vuodessa.