Vihaan elämääni...

Hei!

Olet jo 16-vuotias ja ihan siinä kynnyksellä, että saat pian koko elämän itsellesi. Aika, jolloin olet fyysisesti riippuvainen vanhemmistasi alkaa lähestyä loppuaan. Pian olet laivan kippari ja jos pelaat korttisi oikein, matkustat vielä Pariisiin ja aika moneen muuhunkin paikkaan.

Nyt lopetat itsesäälissä kieriskelyn siihen paikkaan! Miten peruskoulusi sujui ja oletko hakenut opiskelupaikkaa? Jos peruskoulusi meni poskelleen, niin nyt koulujen alkaessa marssit kansliaan ja ilmoittaudut numeroiden korottajaksi. Toinen vaihtoehto on kymppiluokka. Jos ysi on vielä käymättä, niin nyt laitat kaikki paukut siihen, että tulee mahdollisimman hyvä todistus. Sitten haet opiskelupaikkaa vaikka Romaniemeltä ja kerrot vanhemmillesi, että se on moro.

Opiskelutouhujen lisäksi alat harrastaa liikuntaa. Tietokone kiinni, lenkille, puntteja ylös, pyöräilyä ja uintia. Hyvä fyysinen kunto nostaa mielialaa ja antaa tunteen oman itsen herruudesta.

Näillä on menty täälläpäin eteenpäin. Olin hyvin paljon kuvaamasi kaltaisessa tilanteessa vuonna 1984. Tietokoneita ei ollut, mutta luin kirjaa sohvalla ja ihmettelin, miksei kukaan välittänyt minusta. Kaikki, peruskoulua myöten oli mennyt päin mäntyä. Lähdin purkamaan vyyhtiä huonon koulutodistuksen parantamisesta ja liikunnasta. Oli uskomatonata, miten samat opettajat, jotka olivat riidelleet kanssani muutamaa vuotta aiemmin, tukivat minua. Pääsin jatkokoulutukseen ja olen ollut hyvin sijoittuneena työelämässä jo kymmeniä vuosia. Matkusteltu on paljonkin, mutta sinne Pariisiin en ole vielä minäkään päässyt : - )

Muista, että kukaan ei elä puolestasi ja vanha sanonta kissan hännästä pätee vielä tänäkin päivänä.