1,5 vuotias lapseni tuntuu minusta yhä vieraalta. Kiva tyttö, mutta ei vaan tunnu omalta. Olisi ihana tuntea itsensä äidiksi eikä lastenhoitajaksi.
Takana on henkeäni uhannut raskaus eikä ollut tietoa selviytyykö lapsikaan. Pääsin terapiaan vaikean raskauden aikana ja terapeuttini oli todella huolissaan että sairastuisin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. En kuitenkaan masentunut vaan olen pärjännyt hirmu hyvin ja lapseni on saanut vain parasta. Terapiankin jätin heti synnytyksen jälkeen ja ajattelin että tässä vaan menee aikaa...
Onko muita joilla on kestänyt kauan tuntea lapsi omaksi? Milloin ymmärsit olevasi äiti?
Takana on henkeäni uhannut raskaus eikä ollut tietoa selviytyykö lapsikaan. Pääsin terapiaan vaikean raskauden aikana ja terapeuttini oli todella huolissaan että sairastuisin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. En kuitenkaan masentunut vaan olen pärjännyt hirmu hyvin ja lapseni on saanut vain parasta. Terapiankin jätin heti synnytyksen jälkeen ja ajattelin että tässä vaan menee aikaa...
Onko muita joilla on kestänyt kauan tuntea lapsi omaksi? Milloin ymmärsit olevasi äiti?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla on 4 lasta ja toiseksi vanhin ei tuntunut omalta, vasta kun poika oli 3v meni tajuntaan, et sekin on mun. Mulla todennäköisesti vaikutti, et poika oli "vahinko" ja olin jo sairaalassa tekemässä aborttia, kun en siihen pystynytkään. Tällä hetkellä poika on jo 20v ja muutti just kemiin opiskelemaan tyttöystävänsä kanssa ja ikävä on kova. Kyllä ne tunteet sieltä tulee, vaikka kuluisi aikaakin.