Elän parisuhteessa, rakastan poikaystävääni. Mutta ihastuin juuri erääseen mieheen, ja välillä tilanne vaivaa minua. Hän ei onneksi tiedä mitään, eikä tarvitsekaan tietää, tämä on vain ihastus. Teenkö väärin, onko jokin pahasti vialla, kun sydämeni läpättää kun näen häntä, ja minusta tuntuu hyvältä ja loppupäivä menee hieman aurinkoisemmin? Joskus mietin, miltä kosketus tuntuisi. En kuitenkaan koskaan tekisi mitään konkreettista, sillä minullahan on jo poikaystävä, josta en halua luopua. Mitä mieltä olette? Kaipaan neuvoja ja tukea.
Onko Väärin?
Shame on me.
91415
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tää tuskin auttaa sua mut... Olen ihan kusessa varattuun naiseen. En mä tietty harkitsikaan varattua jos olisi jokin pikkuihastus kyseessä. Mitäs tekisit jos tää mies pyytäs sua ulos?
olen varattu nainen ja aivan liian heikkona erääseen ihanaan mieheen nimeltä Jaska.
Jos hän pyytäisi minua vaikkapa kahville, lähtisin kun en muutakaan voisi.
Ei tuo ihastuminen väärin ole sinänsä. Tuollaisia ihastumisia sattuu useille ihmisille tämän tästä. Se, että seurustelee kun ei estä pitämästä muistakin ihmisistä.
Tuon pohjalta tilannetta on hieman hankala kommentoida. Tosin ihastus ei taida olla aivan ohimenevä. Itseäni kiinnostaa ainakin se, missä tilanteissa tapaat uutta ihastustasi ja kuinka usein yleensä missä asemassa olet häneen nähden (työtoveri, kaveri, alainen tms). Lisäksi se, miten pian tuollaiset tuntemukset so. sydämen läpätys jne. menevät ohi nähtyäsi hänet.
Noo, kaipa minut voisi laskea alaiseksi, vaikkei tämä mies suoraan minusta vastuussa olekaan. Ja ihastukseni tuntuu ihan samalta kuin joskus teiniaikoina, että ulkonäkö vetää puoleensa, hymy vie miltei jalat alta, vaikkei olla juteltu kuin vähäiset pari kertaa. Sydämen läpätys kestää kai jotain, no, varmaan varttitunnin, ja sitten hälvenee pois (jos ei nyt ihan kokonaan kuitenkaan.. :)
Vastauksena aikaisempaan kysymykseen: kyllä lähtisin kahville, en ole koskaan yhteisistä sumppihetkistä kieltäytynyt. :)
Minäkin olen varattu, mutta silti ihastuin aivan äskettäin itseäni nuorempaan mieheen. Sain kokea kyllä pienen lämpimän hetken hänen sylissään, mutta muuta ei tapahtunut. Ajattelen tätä miestä öin ja päivin. En tiedä mitä omalle suhteelleni vielä tapahtuu, enkä kyllä tiedä ollenkaan, miloin näen tätä ihastustani seuraavan kerran...
Ihastumisesi ei vielä kuullosta "vaaralliselta". Mutta kokemuksen perusteella voin sanoa, että pienestäkin ihastuksesta voi tulla suuri asia, joka saattaa vaikuttamaan koko elämääsi.
Asiaan ei auta ympärillämme vellova ajatusmalli(TV,Juorulehdet, ym,ym...)jossa ihastumista ja rakastumista hekumoidaan. Olemme unohtaneet parisuhteen ja sen vaalimisen/rakentamisen.
Kannattaa pohtia miten iso asia ihastumisesi on, esim. jos ihastumisesi alkaa jatkuvasti hiipiä uniisi, kannattaa asia käsitellä.
Kysymys, kuinka käsittelen omaa ihastumistani, onkin sitten hankalampi asia. Taustaasi yhtään tuntematta en voi kuin kertoa omia kokemuksia/ajatuksia ihastumisesta ja mitkä asiat siihen voi johtaa.
- keskustelu on parisuhteen kivijalka!
- onko itse aito(Tällä tarkoitan, että et ole rakentanut suojamuureja, vaan käyttäydyt ja olet sellainen kuin todellisuudessa olet) omassa parisuhteessa/päästääkö kumppani sinut tarpeeksi lähelle
- oletko ihastunut johonkin ominaisuuteen jota kumppanillasi ei ole(menee nopeasti ohi)
Toivottavasti sait jotain ajateltavaa, jaksamista ;)
Ryhdyin tosissaan miettimään tuota viimeistä vaihtoehtoa, tai kommenttia, että josko ihastuksellani olisi jokin ominaisuus, jota miehelläni ei ole. Koska luonteesta en juurikaan osaa sanoa mitään (onhan se aina ystävällinen, mutta se nyt ei paljoa kerro) niin en usko, että siinä voisi olla mitään sen ihmeellisempää. Onhan mies kyllä söpö kuin syötävä, mutta ei poikaystävänikään pahannäköinen ole. Kenties se on sitten jotain vaihtelunhalukkuutta, muuta en enää keksi. Ulkonäkö se varmaan sitten on, ja olemus yleensäkin. Sehän menee pian ohi. :)
Ihastumista ei voi estää ja jos se ei haittaa parisuhdettasi, se ei ole keneltäkään pois. Olet mukavampi kotonasi, kun olet aurinkoinen jonkun ihmisen ansiosta, vaikka se olisi mies-.
Kiitos kaikille vastanneille mielipiteistä ja neuvoista. Olen tullut siihen tulokseen, että ihastukseni johtuu ehkä muun elämäni tylsyydestä, johon jokin vinksahtanut aivojen osa yrittää saada eloa, etten nukahtaisi vähän väliä. Sen miehen luonteesta en tiedä mitään, enkä sen elämästä, mutta jokin sen hymyssä saa minut hätkähtämään ja unelmoimaan jonkin aikaa, mutta ei mitään sen enempää. Oikeastaan lopputulos on se, että hetken kaihoamisen jälkeen olen vain hiton hyvällä tuulella. :) Olen samaa mieltä erään kirjoittaneen kanssa, että jos ihastus tuo vain hyvää mieltä, niin eiköhän se ole hyväksi parisuhteellekin loppujen lopuksi. Aion pitää huolta parisuhteestani, yritän tämän jälkeen entistäkin kovemmin, en halua, että kukaan olisi minulle tärkeämpi kuin poikaystäväni. En ole kylläkään ihan varma siitä, että kannattaako tällaista ottaa vakavan parisuhdekeskustelun aiheeksi, varsinkaan kun asia ei niin kamalan tärkeältä tunnu, mutta tietenkin pitää harkita, jos se sellaiseksi pääsisi muuttumaan. Mitä en toivo. Tiedän, että ihastumisissa ihaninta on se huuma, joka valtaa hetkeksi ruumiin joka sopukan, mutta sehän ei ole rakkautta.
Kiitos vielä kaikille! :)