Kokemuksia ?

Hankala kuvitella lemmikkikissalle luonnollista kuolemaa. Kun eläin (esimerkiksi ihminen tai kissa) vanhenee, alkaa fyysinen vointi heiketä. Lopulta ei juuri enää liikukaan.

Ihmiset makaavat vanhainkodeissa vaipoissa. Kissa vaatisi varmaan samanlaista, todella tiivistä hoitoa. Yleensä ihmisilläkin tulee vanhuusvaivoja: näkö menee, kuulo menee, jalat ei kanna, monet vakavat sairaudet voi tulla (syövät, sydänvaivat). Harvassa on ihminen joka ei vanhemmiten sairasta ja joka vanhuuden eläisi täysin terveenä ja sitten vain nukahtaisi ikiuneen.

Kun vanhuuden vaivoja alkaa tulla, kissaakin pitää viedä lääkäriin. Sitten pitää alkaa punnita, milloin se ei enää ole viisasta omistajalle eikä varsinkaan kissan elämänlaadun kannalta. Jos vaihtoehtona on useiden tuhansien eurojen hoidot, joita kissa ei välttämättä kestä, tai joiden apu on hyvin lyhytaikainen, tai joka onnistumisesta huolimatta ei takaisi kissalle hyvää elämää enää... kyllä lopetus on varsin varteenotettava vaihtoehto.

Kaunis ajatus sulla, muttei sillä ehkä ollut todellisuuteen juuri kosketusta.

Toivon kissallesi vielä pitkää tervettä aikaa.

Kun aika on tilaa eläinlääkäri kotiisi antamaan nukutus, maksaahan se ekstraa, mutta kissa-kultasi on kotikuoleman ansainnut, stressaavan eläinlääkärille kiikutuksen sijaan

Hei kissale,

kysymyksesi on minusta todella hyvä ja aiheellinen. Olen miettinyt kovasti tuota samaa asiaa ja hyvästellyt monta eläinystävää. Yksi kissoista on kuollut kotona ihan luonnollisesti, kaikki muut eläinlääkärin avustamina. Suru on aina ihan valtava ja aina jään miettimään olisinko jotain voinut tehdä toisin, vaikka miten tekisin parhaani.

Harva vanhenee vaivoitta. Joskus on kuitenkin valtavan vaikea päättää milloin on oikea aika päättää toisen elämästä tai onko koskaan. Vanhenemista ja heikkenemistä ei voi pysäyttää, mutta kipuja voi ainakin johonkin rajaan asti hoitaa. Tilanteita on kuitenkin mahdoton ennakoida ja niissä on vain mentävä sitten tilanteen mukaan. Luopumisen hetki tulee usein yllätyksenä ja siinä vaiheessa oma pää ja sydän ovat jo aivan sekaisin. Kun asioita on jäsennellyt mielessä jo ennakkoon, on oma päätös - olipa se mikä tahansa - ehkä edes hieman helpompi sulatella miettimättä loputtomiin teinkö oikein vai väärin.

Päätös viimeisestä päivästä ei tosiaan ole helppo. Helpoksi ei voi sanoa sitäkään vaihtoehtoa, jos annamme kuoleman tulla ajallaan ja varmuudella tiedämme, että rakas vanha eläinystävämme on hiipumassa pois. Hiljalleen viimeinen päivä koittaa mutta ei useinkaan ihan hetkessä vaan vointi heikkenee päivä päivältä. Ihmiselle nuo pitkät jäähyväiset rakkaasta ystävästä ovat tosi raskasta aikaa, ja usein se on myös aikaa, joka vaatii myös entistä enemmän paneutumista päivittäiseen hoitoon ja sitoo tiiviisti kotiin. Valitettavasti tilanne myös kääntyy helposti siihen, että eutanasia on eläimelle lopulta kuitenkin se paras ratkaisu.

Kun katson taaksepäin ja mietin kaikkia kohtaamiani luopumisen hetkiä, niin minun itseni on ollut helpointa käsitellä luonnollisesti kuolleen kissani matkaa tuonilmaisiin. Tämä johtuu kuitenkin varmaan eniten siitä, että sain nähdä kissani loppuun saakka rauhallisena ja koin sen eläneen hyvän, pitkän elämän ja tiesin sen tuntevan olonsa turvalliseksi loppuun asti.

Vanha kissani sai kuolla luonnollisesti omassa kodissa. Eläimen tunteista tai tuntemuksista emme tietenkään voi tietää, voimme vain arvailla ja tehdä päätöksiä sen mukaan. Vanha hiipuva kissani ei vaikuttanut kipuilevalta vaan lopulta vain väsyneeltä. Se pystyi kävelemään viimeiseen päiväänsä asti, heikkona ja hiipuneena mutta kuitenkin. Tämä kokonaistilanne vaikutti päätökseeni antaa sen kuolla rauhassa kotona. Hiipumisen aika oli raskas mutta sellaisena minä toivoisin kuoleman tulevan, rauhallisesti omassa kodissa. Vanha lempeä kissapoikani oli kuollessaan yli 20-vuotias.

Luonnollisen kuoleman kohtaamiseen voin päätyä toistamiseenkin joissakin tilanteissa sillä varauksella, että tilanteet voivat muuttua nopeasti ja vaatia lopulta kuitenkin eutanasiaa. Kovia kipuja, huonoa oloa tai pelkoa ei varmasti kukaan halua pitkittää. Eläinlääkärin kutsuminen kotiin on siinä tilanteessa minusta paras vaihtoehto. Ihan kamalan vaikeita asioita nämä silti aina ovat ainakin minulle.

Sinun kissasi voi tosiaan elellä tomerana vielä monta vuotta ja toivottavasti kaikki menee mukavasti. Vaivojakin voi ilmaantua, mutta eihän täydellinen terveys ole mikään edellytys hyvälle vanhuudelle tai arvokkaalle elämälle missään iässä. Ei eläinten eikä ihmistenkään kohdalla.

Elämä ikääntyvän eläimen kanssa on myös ihanaa. Yhteisten vuosien myötä vanha eläin tuntuu niin valtavan tutulta, sen särmät ovat hioutuneet ja sen silmiin voi kurkistaa selvemmin kuin koskaan. Silittely ja omat tutut ihmiset ovat sille entistäkin tärkeämpiä.

Mukavia hetkiä sinulle ja kissapojallesi.