Raskaus hävettää

Jo pelkkä sana "Teiniäiti" herättää hyvin ristiriitaisia, ja usein myös hyvin tuomitsevia tunteita. En halunnut raskaaksi, rakastin elämääni. Baareja, Festareja, Ystäviä, seikkailuja, vapautta... Aivan kaikkea. Olen nuori, alle 20 vuotta. Erosin kolmen vuoden suhteesta, koska en kokenut olevani valmis jämähtämään,sitoutumaan. Olen aina säälinyt teini äitejä... Mielestäni raskaus on aina ollut "häpeällinen" juttu. Karma is the bitch. Tässä sitä ollaan. Paksuna. Viimeiset päivät jäljellä ja abortti on liian myöhäistä. Lapsen isän olen tuntenut muutamia kuukausia ja yhteinen uusi koti on löytynyt. Koti, jossa on lastenhuone. Lapsen isä on valmis isäksi, vaikkakin juuri nyt työtön. Ja rakastan häntä kuten hön minua. Tiedän että pystyisin hoitamaan lapsen. Tiedän etten ole yksin. Minulla on toisen asteen koulutus, on työpaikka, on ystäviä joilla on lapsia. Silti. Olen yhä lapsen syntyessä vähän alle 20 vuotta ja minua hävettää niin paljon etten ole edes kertonut sukulaisilleni. En halua olla se vastuuton teiniäiti, joita maailma haukkuu ja olen itsekkin niin solvannut. En kuitenkaan halua aborttia, siirtäisin edemmäs jos voisin mutta kuka käski mennä sänkyyn? Haluan kantaa vastuuni. Haluan vain tehdä kaiken piilossa, koska en halua olla se "teiniäiti". Välillä ajatus ahdistaa niin paljon että mietin vain muuttavani Espanjaan piiloon. Ihankuin minulla muka olisi varaa siihen. Tiedän että tulen olemaan lapsestani ylpeä ja hän saa tasapainoisen hienon elämän. En vain halua kulkea maha pystyssä ja aiheuttaa perheelleni stressiä ja surua. Lapsen isän perhe taas on innoissaan ja he ovat loistavia iso vanhempia, kuten lapsen isäkin on loistava isä. Jos isä olisi kukaan muu, en olisi tässä. Olisin baarissa. En ostaisi perheautoa, ostaisin avo-auton... Kerroin ystävälleni. Hän sanoi että otan asian liian kevyesti. Liian kevyesti!?!? Tuntuu kuin olisin hyppäämässä sillalta! Rakastan lastani jo nyt ja ajatukset perhe elämästä ovat lämpimiä ja onnellisia. Miksi tämä kaikki silti tuntuu niin väärälle ja hävettää niin paljon?
0121
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Karma-is-bitch kirjoitti:

Jo pelkkä sana "Teiniäiti" herättää hyvin ristiriitaisia, ja usein myös hyvin tuomitsevia tunteita. En halunnut raskaaksi, rakastin elämääni. Baareja, Festareja, Ystäviä, seikkailuja, vapautta... Aivan kaikkea. Olen nuori, alle 20 vuotta. Erosin kolmen vuoden suhteesta, koska en kokenut olevani valmis jämähtämään,sitoutumaan. Olen aina säälinyt teini äitejä... Mielestäni raskaus on aina ollut "häpeällinen" juttu. Karma is the bitch. Tässä sitä ollaan. Paksuna. Viimeiset päivät jäljellä ja abortti on liian myöhäistä. Lapsen isän olen tuntenut muutamia kuukausia ja yhteinen uusi koti on löytynyt. Koti, jossa on lastenhuone. Lapsen isä on valmis isäksi, vaikkakin juuri nyt työtön. Ja rakastan häntä kuten hön minua. Tiedän että pystyisin hoitamaan lapsen. Tiedän etten ole yksin. Minulla on toisen asteen koulutus, on työpaikka, on ystäviä joilla on lapsia. Silti. Olen yhä lapsen syntyessä vähän alle 20 vuotta ja minua hävettää niin paljon etten ole edes kertonut sukulaisilleni. En halua olla se vastuuton teiniäiti, joita maailma haukkuu ja olen itsekkin niin solvannut. En kuitenkaan halua aborttia, siirtäisin edemmäs jos voisin mutta kuka käski mennä sänkyyn? Haluan kantaa vastuuni. Haluan vain tehdä kaiken piilossa, koska en halua olla se "teiniäiti". Välillä ajatus ahdistaa niin paljon että mietin vain muuttavani Espanjaan piiloon. Ihankuin minulla muka olisi varaa siihen. Tiedän että tulen olemaan lapsestani ylpeä ja hän saa tasapainoisen hienon elämän. En vain halua kulkea maha pystyssä ja aiheuttaa perheelleni stressiä ja surua. Lapsen isän perhe taas on innoissaan ja he ovat loistavia iso vanhempia, kuten lapsen isäkin on loistava isä. Jos isä olisi kukaan muu, en olisi tässä. Olisin baarissa. En ostaisi perheautoa, ostaisin avo-auton... Kerroin ystävälleni. Hän sanoi että otan asian liian kevyesti. Liian kevyesti!?!? Tuntuu kuin olisin hyppäämässä sillalta! Rakastan lastani jo nyt ja ajatukset perhe elämästä ovat lämpimiä ja onnellisia. Miksi tämä kaikki silti tuntuu niin väärälle ja hävettää niin paljon?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu