Kuinka monta ystävää onkaan tarpeen?
Jos on vaikka yksi luotettava ystävä voi puolin ja toisin olla paljon hedelmällisempiä keskusteluja kuin suuren joukon kesken.
Hyvälle ystävälle voi ja uskaltaa sanoa suoraan oman mielipteensä.
Jos on pakko mielistellä muka ystävää, hän ei ole ystäväsi.
http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/hyvaan_elamaan_tarvitaan_ystavia_vai_tarvitaanko
Jos on vaikka yksi luotettava ystävä voi puolin ja toisin olla paljon hedelmällisempiä keskusteluja kuin suuren joukon kesken.
Hyvälle ystävälle voi ja uskaltaa sanoa suoraan oman mielipteensä.
Jos on pakko mielistellä muka ystävää, hän ei ole ystäväsi.
http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/hyvaan_elamaan_tarvitaan_ystavia_vai_tarvitaanko
Vastaukset 18
Vanhimmat
Miks ihmeessä en olisi rehellinen ystävilleni ?, minusta kysymys on ihan outo. Ei voi olla oma itsensä, jos pitää yllä epärehellisyyttä! Kuka nyt sellaista jaksais, tai viitsis suotta!
Ihan hyvä tuo artikkeli sinänsä.
Olen aina kaikille rehellinen ja vain rehellinen,
Mieheni, parhaan ystäväni, lisäksi minulla on kaksi hyvää ystävää.
Mikä estää minua heille sanomasta mielipidettäni asiasta kuin asiasta?
Eihän se mitään riitelyä ole.
Yleisesti ottaen, joka sanoo, ettei koskaan kerro valkoista valhetta kellekään, valehtelee.
Karuakin kerrottavaa saa ystävyyksistä lukea.
Vanhemman ihmisen ystäväksi lyöttäytyi hyvin ystävällinen nais ihminen joka sittemmin osoittautuikin pahimman luokan petturiksi.
Tuli kalliiksi se ystävyys. Uhri sanoi, ettei painajaisunessakaan olisi voinut epäillä ystäväänsä. Niitä valkoisia valheita voi kyllä ystävyydessäkin käyttää kun ei halua loukata, mutta jos koko ystävyys perustuu toisen osapuolen valheellisuudelle ja luottamuksen väärinkäytölle, siinä riittää ajattelemista.
Tosi ystäviä on muutama. He ovat ihmisiä, jotka ovat nähneet huonot ja hyvät puoleni, ylä- ja alamäkeni. Silti ovat ystäviä. Heiltä olisi turhaa mitään peitellä.
Menetin ystävistäni erään parhaimman keväällä, isosiskoni. Olin murheenlyömä ollessani saattoväen mukana hänen viimeisellä matkallaan.
Niinhän tuo näkyy olevan omassakin ikäluokassa, että se joka ystävyyttään vakuuttaa, haluaa vain hyötyä sinusta. Sitä kyllä alun alkaenkin epäilin, mutta annoin naruun löysää niin paljon kuin parhaaksi näin, sillä eihän niitä ystäviä tai "ystäviä" muutenkaan saa, todistaa kokemus. Sitten kun paremmaksi arvioimansa höynäytettävän löysi, sai entinen "ystävyys" loppua. Olisi sen voinut fiksumminkin lopettaa, aikaihminen, mutta kukin tavallaan...
Niin, mitenkähän se ystävyys määritellään?
Näyttää siltä, että (melkein?) kaikki mahdollisiksi ystäviksi luettavat ennemmin tai myöhemmin osoittautuvat joksikin muuksi. En tiedä, ei ole vielä ihan kaikki tällaisiksi osoittautuneet, mutta aikapa tuon näyttää. Vaan onko tuolla niin väliä? Elämä on.
*------------------Ainakin niin se jonkun tason ellei nyt ystävyys määritellään niin, ettei käännetä selkää tai pahimmassa tapauksessa heitä vielä käännettyyn selkään heittoveitsiäkin.
Meni vaikeaks mut tarkoitin sitä kun ollaan kaulaa myöten suossa eikä oikein pelastavia korsia näy ei mailla ei halmeiila.
Sanon toisinkin päin; elämme suoritusyhteiskunnassa - ystävyys on ansaittava.
Korttihaiden kielellä sanottuna; nainen ei petä, ellei tielle jätä.
Miesten kesken ollaan metsästäjiä ja sotureita. Voi olla huonoa strategiaa tönäistä kaveri ojaan silloin itsestä niin hyvältä tuntuu ei siitä kaverista tilapäisesti ole vastusta.
Se ojaan tönäisty voi nousta fenix kissan tavoin alhosta ja muistaa kauan kohtaamansa ylimääräisen huonon teon.
Luulenpa että tosiystäviä ei kellään ole kippuntakaupalla. Että olisi vain huonoja päiviä, jotka ovat vielä nousematta. Niissä kaveruus vasta punnitaan.
Mistä tunnet sä ystävän? Oikeita ystäviä ei voi olla paljon. Yleensä tosi ystäviä on vain muutama. Jos on kymmeniä , ei ole uskottavaa ja moni pettää luottamuksen. Niin ainakin minä koen pitkän elämän kokemuksella. Tuossa iltiksen listassa on paljon perää.
http://www.iltalehti.fi/fiidifi/2014021318032459_fd.shtml
Valtavan hyvä lista, noin se on. Noista 17 kohdasta minulle kaikkein tärkein on se, että nauretaan yhdessä.
Parhaiden ystävieni kanssa opiskellessani eri paikkakunnilla, olen aina nauranut paljon. Listaan kuuluu myös aviomieheni, jonka kanssa huumorintajumme osui aivan yhteen. Ja moni muukin asia tietenkin.
Siitä tunnen mä ystävän.
Ystäviä on useita, mutta täällä heistä ei edes puhuta
Ystäviä? On pari pientä lapsenlasta
Muita ei ole eikä ole ollut moneen vuosikymmeneen,
Kunhan aikaa kuluu ja lapset kasvaa, sinut inhoten jättävät tekaistuista syistä.
Jotakin amerikkalaista hasbaraa.
Ei ole minulla yhtään tuollaista "ystävää" eikä tuttavillani tuollaisia ominaisuuksia.
Mieluummin olen yksin kuin tuollaisten kanssa.
Minulla on kai noin kuusi tai seitsemän erittäin läheistä ystävää ja sitten on vielä kaksi siskoa. Oikeastaan asiat ja luottamukset jakaantuvat hieman aiheittain. Yhden kanssa jaetaan jotain, toinen on lähempänä jotain toista elämään kuuluvaa asiaa. Rippuu sitä, mikä meitä molempia eniten yhdistää.
Olen pettynyt n.s. ystävyyteen. Luoton kun on kerran menettänyt, ei enää rakenna kovin läheistä ystävyyttä.
Oikeastaan olen sulkeutunut. En halua kertoa omista asioistani ulkopuolisille. Ystävyys kuitenkin edellyttää, että keskustellaan kaikesta mahdollisesta taivaan alla.
Niinpä ystäväni ovat koko minun perhepiirini ja ennen kaikkea mieheni, En oikeastaan kaipaa ketään muita.
Ajattelen sinun kanssasi samoin"hyvä tilanne",mutta itsekkin olen nainen ja mieheni lisäksi haluaisin ainakin yhden naisystävän,jonka lanssa vaikka kävelemässä,kaupoissa ja vaikka kahvilla.Mutta kun pettynyt olen...
Käyn yksin lenkillä ja erillaisissa liikuntatapahtumissa. Joskus tyttäreni tulee käymään ja menemme yhdessä lenkille.
Mieheni kanssa pyöräilen paljon, joten en hirveästi kaipaa lenkkikaveria. Tietysti joskus olisi kiva jutustella lenkkeillessä ettei menisi ihan yksinpuheluksi.