Oli ihanaa, kun alkoi kesäloma. Siihen liittyy valkoinen musliinikolttu, jossa oli keltaisia kukkasia.
Aurinko paistoi, uitiin joka päivä, olin jo melkein muuttua hylkeeksi.
Yhtään sadepäivää en muista, muutaman ukkosen kylläkin.
Kultaako aika muistot? Vai onko niin, että lapsen muisti valikoi, vain hyvä jää?
Aurinko paistoi, uitiin joka päivä, olin jo melkein muuttua hylkeeksi.
Yhtään sadepäivää en muista, muutaman ukkosen kylläkin.
Kultaako aika muistot? Vai onko niin, että lapsen muisti valikoi, vain hyvä jää?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Minä sain joka vuosi koulunpäättäjäisiin kauniin kukkamekon. Tätini oli ompelija ja teki mieleisiäni mekkoja, Muistan ne ihanat ns. pönkkähameet kukkakuvioilla. Valkoiset polvisukat ja mustat kiiltonahkakengät.
Kesät olivat kuumia ja heinäsirkkojen siritys voimakkaampaa. Kyllä aika kultaa muistot.
Joiko iso-äiti tai isä viinaa?
Ompeliko äiti helmaan ruman rypyn?
Jos et muista, niin aikasti on kullannut muistot kullan-nupun.
H.
Onko sinulla iso finni nokassasi?
Tuskin, ei niitä vanhuksille kasva.
Isä joi. Ikkunasta hypeltiin ulos pakkaseen kun isi heitteli läskisoosit ja musikkasopat pitkin tapettej kun tuli kotiin ryyppyreissuiltan. Justiin sukkasillaan poliisilaiotkselle hakemaan isille sininen auto hakemaan omaan osakkeeseen turvaan.
Sorry, tässä puhuttiinkin kesäsät. Sama meno jatkui kyllä silloinkinpaitsi että juostiin avojaloin.
Jeps, pokat kaulassa minäkin äiteen kanssa pakenin, vaan ei se kesää pimentänyt kovinkaan pitkäksi aikaa.
No ei meilläkään kuin vajaat kaksitoista kesää ja talvea. Sitten päätin että isin ja äidin on aika ottaa ero.
Meillä aika oli 9 vuotta, eipä suotta, tuli ero. Olin iloinen.
Meille ei tullut ero vaan minun piti alkaa puuhatytöksi, siis aloitteentekijäksi. Mutta oppipahan että adioille aina voi tehsä jotain.Paistaa se päivä risukasaankin aina sitten lopulta. ;).
Voihan vitsi, meilläkin lenteli mustikkasopat ja mustaherukkamehut... pitkä matka oli narskuvassa pakkasessa kävellä kumisaappaat jaloissa ilman sukkia kuutamolla millon minnekin. Hitto ja kesällä joutui polkemaan suolattuja heinijä kintuin kirvelevin.
Ei aika kaikkia muistoja kultaa, vaikka kyllä meilläkin oli polvisukat äitienpäivänä :)
Oli meilläkin, valkoiset pokkarit ja pyhävaatteet eri kuin arkivaatteet.. Ja tennarit oli aina valkoiset. Äiti ompesli vaatteita meille tytöille ennen ja jälkeen eron ja aina oli synttärit ja kavereita yötä kun tilanne kotiin saatiin rauhoitettua. Oli mummola ja serkut ja pihapiirin kaverit. Heinien polkeminen mummolassa heinärintuulksissa elämän rakkaimpia lapsuusmuistoja :).
Mitä siitä vaikka minä en ollutkaan isän tyttö :)
Mulla oli liurutukassa sinipalloiset lettinauhat. Sininen mekko ja ne polvisukat.
Tennareita valkaistiin liidulla.
Just noin, mummola oli rakas paikka :)
Hah, että sitä oppi näkemään milloin isällä oli pullo piilossa, silloin oltiin varpaillaan.
Mun isällä ei koskaan ollut pulloja piilossa. Kun oli kännissä, niin oli kotiin tullessa jo änkyrässä.
Kerran avioliittomme alkuaikoina mieheni lähti viemään isääni kotiinsa meiltä.
Isä oli pyytänyt ajamaan lähimpään Alkoon.
Mies oli katsonut, kun isi oli ryypännyt kossupullon kahdella ryypyllä napaansa.
Oli ollut jo soittaa lanssin paikalle, vaan isi oli vain hymyillyt sisäänpäin kaartaen.
Meillä mun nuorempi sisko koitti olla aina mielin kielin mutta minä annoin tulla täydeltä laidalta, joten minut ulkoistettiin isän lapsikatraasta. Mutta enpäs sitä surrut.
Meillä pullot oli ihan avoimesti esillä ja kun tulit koulusta, usein sait hyppiä sammuneitten juopppojen yli että pääset sisälle.
Samallaista oli lapsuus meilläkin, yhdeksän lasta ukko pani tilipäivänä ranttaliksi, voi että oli hurjaa aikaa.
Jees piti tulla Mikkeliin puolentoista viikon jälkeen, kännyn ja tabletin lataus vehje meni rikki tuntui lumiukkomainen olo kesähelteellä ulkona niin ei sitä tuu toimeen ilman, kun on gps karttaohjelma merikortissa, no huomenna hoituu ja torstaina takaisin Puumalaan.
Mitäs me selviytyjät, eikös tuumata näin kuitenkin :).
Minä olen aina asunut täällä sisämaassa joten en ymmärrä veneilystä (jos ei soutuvenettä oteta lukuun) lainkaan. utta varmaakin kartaohjelman puuttuminen veneillessä on suuri ongelma. Eikös ole heltetiä taas luvissa ensi viikoksi.
Joo sopivasti lämmintä kuin lapsuuden kesät vaikka kyllä nämä ilmat ne voittaa, selviyjiä ollaan kun ajatellaan olosuhteita silloin, toisaalta ei tiedetty paremmasta tyydyttiin siihen mitä oli.
Niin kyllä oli orpo olo järvellä, radiostakin loppui virta,kertakaikkiaan ei nyky ihminen pärjää ilman tekniikkaa (tuntuu siltä)
Niin muuten olikin.Ei kai se kummoisempaa ollut monessa muussakaan perheessä tai ongelmat oli erit. Lapsuuden kesä oli aina kuuma intiaanikesä :). Alkaa jo vähän odotella näitä viileitä syyskelejä.
Miten me tulimmekaan toimeen ennen kuin oli radio ja kännykkä :).
ipä silti, minä en tarvitse muuta välttämäti kuin puhelimen. Se on sellainen turva et jos sattuu jotain, itelle tai muille, on keino hankkia apua paikalle.
Kun kesäloma alkoi merkitsi se ainoastaan raadannan lisääntymistä.
Rantaan oli matkaa pari kilometriä ja naapuruston penskat kyselivät ohikulkiessaan minua mukaansa.
Koskaan en päässyt kavereiden matkaan mutta udeamman kerran kesässä pääsin uimaan kunhan sen päivän puuhat oli tehty.
Ps. En ole maatalon lapsi vaan kasvoin köyhässä työlaisperheessä haja-asutusalaueella.
Olen jo luullut, että kaikki muut kuin minä tällä palstalla, ovat maalta kotoisin.
Kesäheinän hajuisia.
Mitä ihmeen tekemistä sinulla oli jopa läpi kuuman kesän??
Pitkä luettelo mutta kuumuuteen ja uimiseen liittyvänä pas kamoisin oli muorin mansikka- / rehumaan veden kantaminen.
Pahimmillaan 400l päivässä vettä pienen taajaman yhteisestä pumppukaivosta.
Pienenä sittiäisenä en jaksanut kantaa kuin vajaita ämpärillisiä joten reisuja tuli paljon, aikaa meni ja väsy tuyli.
Soraharjulle ajetulle maalle tehty pohja vaati paljon vettä. Muori kasvatti mansikoita myyntiin ja muita rehuja omiin tarpeisiin.
Halkosavotta oli läpivuotinen puuhani. Sanan kiuas ja pata, leivinuuni ja hella.
Minulla oli normaalia pienempi saha ja kirves koska täysikokoisia en pystynyt käsittelemään.
Puut olivat normaaleja metrin halkoja.
Muut puuhat olivat sesongin mukaan vaihtelevia. Marjastusta viikoittain. Samoin sieniä vähintään kerran viikossa.
Rehumaan kitkemistä jne. jne.
12v vanhana viikoiksi yksin saareen pöllin kuorintaan. Majoitus havumajassa.
14v kokoaikaiseen työhön koko loman ajaksi gutsetille. Silloin sai tehdä 8h/pv.
Jopa oli urakkaa pikkuiselle pojalle. Eikö teillä ollut muita lapsia jakamassa hommia.
Pelottiko olla viikko yksin saaressa.
Ei tulisi nykypäivänä moinen kuuloontaan. Pöllikuorimella olisi voinut tulla suurikin vahinko?
Oliko saareen pitkäkin matka?
Veljeni on minua 8-vuotta vanhempi mutta hän ei tehnyt koskaan mitään.
Minä olin syynä vanhempieni riitaisen liiton jatkumiseen.
Ei pelottanut mutta uidessa vastaan tullut kyy säikäytti ja opin kroolaamaan.
Vesimatkaa oli noin 3km soutuveneellä.
Venerannasta kotiin saman verran mutta sain lainata äitini fillaria.
Omaa lastani en olisi laskenut vastaavaan revohkaan edes kaverin kanssa.
Eniten vi tutti se, etten saanut pitää palkastani killinkiäkään.
Lakupötkyrahakin oli kerjättävä ja perusteltava.
Hyvänä puolena pidän itseluottamuksen kasvamisen ja valmistautumisen kodistani helppoon irrottautumiseen joka tapahtui heti vapaaehtoisen intin jälkeen.
Omassa koulutusryhmässäni minulla lienee parhasta päästä oleva työn tuntemus joka lisääntyi kiertolaisvuosinani.
Hyvän elämän olet saanut, siitä huolimatta tai juuri siksi.
Mikä veljestäsi tuli? Miksei hänen pitänyt tehdä mitään?
Omi-omituista vallan.
On meillä ollut monenlaisia lapsuuksia, sinulla sitä ei paljon ole ollutkaan.
Lapsuudessani on ollut niin onnenhetkiä kuin päinvastaisiakin tapahtumia. Kesät muistan aina aurinkoisina. Silloin löytyi mansikka-aikaan metsämansikoita mansikkamaidoksi koko perheelle useampana iltana. Entiset mansikkaiset kedot ovat kadonneet nykyisten, maata tuhoavien muutosten vuoksi. Saa pelätä metsäkoneiden tekemiä kuoppia varoen jalkojaan.
Koulun juhliin saatiin sisarusten kanssa aina uudet mekot, Muistan erikoisesti punaisen pallomekon, josta pidin yli kaiken.
Monta ikävää lapsuusmuistoa on monilla täällä. Alkoholin käyttö ei omaan lapsuuteeni tuonut ikävyyksiä, vaikka isukki joskus nappailikin omaksi ilokseen. Silloin jalkaterä vippasi radiosta kuuluvan musiikin tahtiin, hymyn karehtiessa kasvoilla hauskasti. Äiti tosin ei pitänyt tipastakaan moittien isääkin moisesta ryypiskelystä. Uskis kun oli, siis äiti. Siitä olikin enemmän ongelmia kuin isäni alkoholin käytöstä.