häneen yhteyttä, vai venttaatko itse yhteydenottoa? Vanhainkoti skenaario voi toteutua :D
Aiotko ottaa
4mm pistopalat
29319
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
venaaan
Mikäpäs siinä, kuulun myös itse venttaaja-jengiin, joten en koe olevani oikeutettu moralisoimaan ketään...
Venttaan itse häneltä se olisi luontevampaa hän on rohkeampi.
Niinkö? Niin kai sitten..
Koska häneltä ei tullut mitään vastausta kuukausien takaiseen viestiini, katson, ettei hän kaipaa yhteydenottoani. Joten mahdollinen jatko on hänen "käsissään". Vanhainkotikin häämöttää....
tuskin sun viesti on mennyt perille, kuuluu nääs hyvin käytöstapoihin vastata viestiin kuin viestiin..
Joillain ei ole käytöstapoja
moukkia kyllä mahtuu joukkoon. Itse ainakin vastaisin.
Mäkin vastaisin. Ja olen vastannut kaikille minuun yhteyttä ottaneille. Valitettavasti minulle ei aina ole vastattu. En ole sitten jäänyt pommittamaankaan viesteillä.
tulkoon sitten vierailulle mun pieneen mökkiin,jossa asustelen sit vanhana tyttönä :D...tää ei minnekää vanhainkotiin halua.....
heh aijaa :).
eikä hänkään ota, enkä velvoita edes ottamaan.
että tapaus on suljettu pahvilaatikkoon.
Kun nyt jompikumpi meistä uskaltaisi ottaa yhteyttä, onhan meillä toistemme yhteystiedotkin. Olisihan meillä tietty syykin jonka vuoksi ollaan oltukin yhteydessä ja nähdäänhän me aika usein.
ei yhteydessä.
En ota yhteyttä kuin pakon edessä. Nähdään kuitenkin.
Ja mikähän se sellainen pakko voisi olla? Kun tietäis niin vois järjestää sellaisen pakon ;)
energiajuoma battery tai red bull, tai vaikka es.
Pakko on esim. tapaamisen siirtäminen.
EEEn uskalla, ties vaikka kohoaisin taivaalle ;)
Ei mulla ole mitään sanottavaa(tämä ei katkerassa mielessä)kenellekkään. Oon vaan tämmönen,etten oikee osaa puhua.
Laitoin viestin, meni kuukausi että sain vastauksen. odotin kuukauden taas uutta viestiä pohtiessa. lähetin sen, sain pari kysymystä viesteissä, vastasin niihin.
Taas odottelin parisen viikkoa, laitoin uuden viestin missä kysyin mitä hän haluaa,
vastaukseksi sain ettei tiedä itsekkään mitä haluaa.
Sanoi että ollaan kuulolla, en taida tohtia enää häiritä, ottakoon hän yhteyttä jos ja kun saa ajatukset kasaan.
liian moni taitaa odottaa että se toinen hoitaisi kaiken.
En aio enää ottaa, venttailen toiselta viestiä ;) oikeasti en ota yhteyttä, koska en tiedä mitä enää voisin tässä tilanteessa sanoa tai tehdä.
Joudun odottaan.
Mä aion (taas kerran) laittaa hänelle jonkun viestin tänään. En tunteistani, en vielä ainakaan. Ne haluaisin käydä läpi kasvotusten.
Jutustelen mukavia. Hän vastaa jotain jos vastaa. En aina ymmärrä hänen ristiriitaisia viestejään. Inho? Ujous? Muut esteet?
Kuitenkin osoittaa selkeitä välittämisen merkkejä. Kysyy irl asioita, joita muut ei. Vaihdeltu katseita lukemattomat kerrat. Molemmilla selkeästi mukavaa toisen seurassa.
Minä olisin ikionnellinen pelkästään ystävyydestäkin, mutta mikä on oikea lähestymistapa, jos toinen yhtäkkiä pakittaa ja minä saan jokaisella kömpelöllä lähestymisyritykselläni lisää aihetta uskoa, että minua ei kaivata?
Jos sä jotain tapailet? Enhän mä väliin tuppaudu.
Noh en mä ota, hän ei pitäisi siitä eikä siinä olisi mitään järkeä ja pelkään että "vanhat tunteet" saa vallan. Haluan häntä rakastaa omalla tavallani, kun hän ei kuitenkaan voi olla mun, enkä mä hänen.
Mä venttaan oikeastaan sitä päivää, kun sydän ei laukkaa heti kun näenkin hänet kilometrien päässä!
Miksi ihmisen elämä pitää olla näin monimutkaista, päivät menee hyvin, tekemistä riittää, teen pienen matkan ja se vähäinenkin palstailu jää.
Kesäisin miettein kohti uutta päivää..
Olisin itse ottanut yhteyttä jos olisi ollut joku keino. Mutta kun ei ollut nimeä, numeroa eikö asuinpaikkaa tiedossa, niin aika vähissä oli keinot.
Hän tuskin on edes miettinyt minua, käytöksestäni hän varmaankin päätteli etten ollut kiinnostunut. Ongelmia aiheuttikin se liiallinen kiinnostus, joka sai mut pois tolaltani. Sen olisin halunnut sanoa.