Kerron rehellisesti nämä ajatukset hoitajalleni (olen nähyt neljä kertaa vasta, eli ei mua juuri tunne)? Mä viiltelen (hoitsu tietää), en kovin syviä, mutta paljon kerralla. Ahdistaa ja masentaa jotenkin, ei huvita usein tehä mitään. Ainoot mistä nautin on treenit, mutta en treenaa enää vapaalla. Ei jaksa. Koulu tökkii, ei jaksaisi opiskella yhtään. Koulussa saan ahdistuskohtauksia, pakenen vessaan rauhottamaan itteäni. Vaikea keskittyä.
ainakin lähes joka päivä tuntuu pahalta. Mietin usein kuolemaa, kuinka tekisin sen. Uskaltaisinko, pystyisinkö, jos kuitenkin asiat paranevat, entä jos ei... Tapoja kyllä keksin, mutten haluaisi että sivulliset joutuvat osalliseksi kuolemaani, esim jos hyppäsisin auton/junan alle. Vois sitä ottaa lääkkeitä mut selviäisin kuiteniin hengissä. Vetää valtimot jaloista ja ranteista auki mutta jos kuitenkin selviän... Entä jos hyppään jostain korkealta, jos selviänkin siitä.. Pitäisi olla varma keino. Jos ois pokkaa toteuttaa...
Tuntuu niin turhalta elää, ei maailma mua jäisi kaipaamaan. Vanhempanikin tuntuvst lähinnä vihaavan mua, ja sossulle kerrottuani fyysisestä ja henkisestä väkivallasta he vain suuttuivat enemmän. Netti lähtee jstkuvasti, läpsitään, tönitään, joskus lyödään. Muutaman kerran on jo mustelmiakin tullut, melko pieniä mut kuitenkin. En jaksa pelätä lyömistä, vaikka nyt ei pariin kuukauteen muhun oo kosketukaan fyysisesti.
Henkinen on kyllä voimakasta.. Haukutaan, huudetaan, viedään puhelin ja kone, annetaan kotiarestia mitä kummallisemmists syistä... Mm. viiltelystä, josta ON JO RANKAISTU kuukausia sitten (eivät tiedä että jatkuu..).
Lisäksi olen alkanut oksennella. Joskus harvoin ahmimiskohtauksen päätteeksi, usein ihan normiruoan jälkeen jos vain mahdollista. Oksentelua tapahtuu noin 2-5krt viikossa. Koen itseni ihan ok:ksi, reidet vähän paksut vain. Ja vyötärö saisi olla kapeampi. Mutta pelkään lihomista paljon. Olen 156cm ja painan 50kg. Ja olen 17v.
Tässä ongelmani leikisti tiivistettynä.. En tiedä mitä teen enää, ahdistaa ja tekee mieli viiltää ja oksentaa ja eipä kiinnosta vaikka kuolisin pois. Vois olla parempikin niin, ei tarttis kärsiä... :(
ainakin lähes joka päivä tuntuu pahalta. Mietin usein kuolemaa, kuinka tekisin sen. Uskaltaisinko, pystyisinkö, jos kuitenkin asiat paranevat, entä jos ei... Tapoja kyllä keksin, mutten haluaisi että sivulliset joutuvat osalliseksi kuolemaani, esim jos hyppäsisin auton/junan alle. Vois sitä ottaa lääkkeitä mut selviäisin kuiteniin hengissä. Vetää valtimot jaloista ja ranteista auki mutta jos kuitenkin selviän... Entä jos hyppään jostain korkealta, jos selviänkin siitä.. Pitäisi olla varma keino. Jos ois pokkaa toteuttaa...
Tuntuu niin turhalta elää, ei maailma mua jäisi kaipaamaan. Vanhempanikin tuntuvst lähinnä vihaavan mua, ja sossulle kerrottuani fyysisestä ja henkisestä väkivallasta he vain suuttuivat enemmän. Netti lähtee jstkuvasti, läpsitään, tönitään, joskus lyödään. Muutaman kerran on jo mustelmiakin tullut, melko pieniä mut kuitenkin. En jaksa pelätä lyömistä, vaikka nyt ei pariin kuukauteen muhun oo kosketukaan fyysisesti.
Henkinen on kyllä voimakasta.. Haukutaan, huudetaan, viedään puhelin ja kone, annetaan kotiarestia mitä kummallisemmists syistä... Mm. viiltelystä, josta ON JO RANKAISTU kuukausia sitten (eivät tiedä että jatkuu..).
Lisäksi olen alkanut oksennella. Joskus harvoin ahmimiskohtauksen päätteeksi, usein ihan normiruoan jälkeen jos vain mahdollista. Oksentelua tapahtuu noin 2-5krt viikossa. Koen itseni ihan ok:ksi, reidet vähän paksut vain. Ja vyötärö saisi olla kapeampi. Mutta pelkään lihomista paljon. Olen 156cm ja painan 50kg. Ja olen 17v.
Tässä ongelmani leikisti tiivistettynä.. En tiedä mitä teen enää, ahdistaa ja tekee mieli viiltää ja oksentaa ja eipä kiinnosta vaikka kuolisin pois. Vois olla parempikin niin, ei tarttis kärsiä... :(
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.