Olen laihduttanut kymmeniä kertoja elämässäni. Aina kilot on palannut takaisin.Tässä muutama vuosi sitten tein oikein rankan laihdutusohjelman. Paino putosikin nopeasti,mutta täysin vääristä paikoista. Jumppasin ja kävin uimassa. Posket meni kuopalle ja nenä tuntui kasvaneen suureksi. Tissit oli kaksi lätkää. Mahaakin vielä jäi. Käsivarret oli kuin tikut. Mies sanoi,että olet kaamean näköinen. Ruoka ei enää maistunutkaan ja laihduin lisää. Minulla oli aina kylmä. Näin itseni pelistä lihavana.
Mies rupesi tekemään ruokaa. Pikkuhiljaa aloin taas syömään normaalisti,ja olin normaalipainoinen.
Taas on mielessä,että pitäisi alkaa laihdutuskuuri. Muutama kilo on liikaa. Mutta aprikoin. Mies on kuollut ja olen yksin. Jospa syömättömyys taas ryöstäytyy käsistä?
Hallitsenko vieläkään dieettiäni? Miten te olette päässeet muutamasta kilosta, vyötäröllä, eroon?
Mies rupesi tekemään ruokaa. Pikkuhiljaa aloin taas syömään normaalisti,ja olin normaalipainoinen.
Taas on mielessä,että pitäisi alkaa laihdutuskuuri. Muutama kilo on liikaa. Mutta aprikoin. Mies on kuollut ja olen yksin. Jospa syömättömyys taas ryöstäytyy käsistä?
Hallitsenko vieläkään dieettiäni? Miten te olette päässeet muutamasta kilosta, vyötäröllä, eroon?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Juicea mukaillen *niin usein olen matkoihini lähtenyt, ja yhtä usein takaisin tullut*,
vain läski on ikuista.
Jos sinulla on vain muutama ylikilo, mitkään painotaulukot eivät ole muuta kuin suuntaa antavia, ei ole hädän päivää. Vanhentuville parempi niin, kuin alikilot, ajatellen vaikkapa luukatoa.
Vanhalla pitää olla kiloja pahanpäivän varalle.
Kun vakava sairaus iskee on hiukan takaisiniskuvoimaa, ei heti ala horjuttamaan.
Paremmalta näyttää vähän pyöreämpi.
Kun kiskoin kesäleninkiä päälleni, maha on tiellä. Jumppaan aamuisin,mutta taitaa olla näin kuumalla vain pientä venyttelyä. Nestettä vissiin kertyy paljon,kun pitää paljon juoda,vettä.
Aamulla teen 6 kilometrin lenkin. Kilot ei sillä konstilla lähde. Mieli on kyllä pirteämpi.
Pakko laittaa mekon alle kiristävät legginsisukkahousut,ettei maha rellota.
Miehen takia pitää vähän kärsiä.
Lääkärin määräyksestä vaimoni nosti painonsa 52kg > 58kg.
Oli mieluinen komennus. Täytekeksit ja paakelsit ilmestyivät kahvipöytään ihmiselle joka oli ikänsä hallinnut painoaan.
"Jarrutusvaihe" ei ollutkaan aivan helppo.
Kehon koostumusanalyysin painonsuositusalue on ikääntymistä suosiva, koilliseen suuntautuva ovaali kun paino on pystyakselilla ja ikä vaakasuunnassa.
Minkä olen ymmärtänyt, olet painostanut vaimoasi pysymään laihana. Olen käynyt satunnaisesti vuosia palstalla, muistini pelaa hyvin.
Joko tulkintasi tai muistisi pettää!
Eräs fakta. Painostaminen johtaisi päinvastaiseen tulokseen!
Puhut kyllä vaimosi painosta usein, ja tyyliin, että sinä olet siihen vaikuttanut.
Kenenkään muun en ole havainnut puhuvan puolisonsa kiloista tarkat luvut mainiten.
Monikin tulkitsee lukemansa ja kuulemansa siten, että se vahvistaa ko. henkilön ennakkoasennetta.
Tarkat luvut ovat mielestäni tarpeen oikeassa asiayhteydessä koska huuhaata voi höpöttää periaatetasolla miten tahansa.
Lisää migreeniä. Oma painoindeksini on n. 30, rasva% 16,8, voisin jatkaa tulostamista mutta olkoon tuo nyt alkuun!
Pakko kysyä minkä pituinen vaimosi on?
Miten toi rasvaprosentti, kun hoikallakin naisella se nousee jos allit roikkuu, vaikka ei olisi mahaa?
Kyselen sen takia vaan, että ymmärtäisin miksi lääkäri kehotti lihotuskuurille.
Kenen ja mitä ennakkoasennetta?
Minä kunnioitan (samalla kadehtien?) sinua, että jaksat pitää kuntoasi yllä. Olen lukenut sinua kauan.
Joten minulla ei ole mitään linkkuasennetta sinua kohtaan.
Mainitsin oman indeksini. Vaimoni ei ole käynyt kehonkoostumus analyysissä enkä ole laskenut inbdeksiä koska mielestäni sillä ei loppujen lopuksi ole juurikaan merkitystä.
Vaimoni on lyhentynyt 160cm:iin.
Lihotuskuuri johtui polysytemia veran oheistuotteina esiintyneistä verisuonien tukoksista. Maksa jäi yhden laskimon varaan ja huomattava osa elimestä on pois pelistä.
Aikaisemmin lekurit olivat tyytyväisiä painoon. Oli kuulemma helppo tunnistella sisäelimet kun ei tarvinnut arvailla laardikerroksen läpi.
Ps. Allit eivät ole naisten yksinoikeus. Omani roikkuvat huomattavissa määrin kun käsivarret ovat ojennettuina sivuille ja rentoina.
Ok. Kiitos vastauksestasi. Joo, ei se rasvaprosentti merkitse jos ei se rasva ole mahassa.
Etkö juuri kertonut että mies kuoli? Uutta siis meinaat ;-)) ? Ei siihen välttämättä laihdutus auta.
Liiku, kävele, pyöräile, ja jos jumppaat niin muista vatsalihakset ja erityisesti vartalon kierrot, ts. kaikki liikkeet missä vyötärön ja vatsan seutu joutuu tekemään töitä. Se onnistuu parhaiten ohjatuilla kuntoliikuntatunneilla, koska pätevät kokeneet ohjaajat osaavat suunnitella jokaiselle tunnille monipuolisen, kaikkia lihasryhmiä 'liikuttavan' ohjelman.
Koostumusanalyysi kunnon laitteistolla kertoo mitä on misssäkin.
Kun hankkii tietoa niin ei tarvitse luulla!
Meillä töissä kerran vuodessa saa jonkinmoisen analyysin. Nipistetään mahanahkasta pihdin näköisillä, samoin alleista. Mahanahka oli ok, alleja koitan pinkeyttää ihan sen takia kun ärsyttää jos ne tutisevat :-)
Ammattitaitoisesti tehtynä "pihtianalyysi" antaa suunnilleen arvon joka on toistettava riittävän usein ja jonka arvo on henkilökohtaisen muutoksen seurannassa.
Yleisenä arvona en paljoakaan perustaisi siihen.
Nopea laihdutus = toivoton kierre. Lihasmassan katoamisen myötä vähenee peruskulutuksen energiamäärä.
Olisi löydettävä tasapaino liikunnan ja ruokavalion kesken.
Miten eroon muutamasta kilosta? Oma tapaukseni ei ehkä voi olla mikään yleissuositus.
Kun terveydellisistä syistä aloitin punttitreenit yli 10-vuotta sitten oli ensimmäisen puolen vuoden vaikutus terveyteeni dramaattinen.
Bonuksena vyötäröni supistui 5 - 7 cm vaikka se ei ollut tavoitteena ja painoni pysyi ennallaan vaikka söin täysin entiseen malliin.
Peruselintoimintoni kuluttavat 2230kcal/vrk.
Johtopäätös. Punttitreeniä n. 10h viikoittain niin hyvä tulee. ( Vitsi, vitsi ).
Häpeäisin silmät korvat päästäni jos mieheni roikkuisi keskustelupalstalla kertomassa asioita minusta. Akkamaiseksi moni kutsuu juoruavaa miestä.
Kenelle tuo laiskuri kirjoittaa näitä viestejään?
Mitäs häpeämistä sinulla siinä olisi?
Jos olet riittävän herkkähipiäinen niin saattaisit kyllä närkästyä, mutta häpeäminen?
Kysymys. Mitä hävettävän intiimejä asioita tai moraalisesti arveluttavaa olen kertonut vaimostani?
Nimimerkki "vastauksesta kiitollinen".
Päivittäinen runsaan tunnin kävelylenkki vei toistakymmentä kiloa pysyvästi. Ei tarvinnut viilata dieettiä mihinkään, kunhan nyt syö kunnon ruokaa eikä lihottavia herkkuja.
Alottajalle: Älä sure
Miä olel lihonnu kilov vuarokausvauhrilla enkä o yhtään nuartunut.
Nii et kohoren ei ok koskaa.
Nuo nopeat lihomiset ja laihtumiset saavat ihon venymään. Tunnen erään "tunnesyöjän". Hän joko laihduttaa ja reippailee tai sitten rahtaa ruokaa kilokaupalla kotiin ja ahmii. kyllä hänellä roppa on nuorekkaan oloinen muodikkaissa urheilutamineissa, mutta kasvot ovat ryppyiset kuin rusina ja kudokset roikkuvat käsivarsissa ja vatsalla. Tällaiset henkilöt ajattelevat aina ruokaa, syömistä ja laihduttamista. Ikävät tunteet saa sotkettua syömisen ympärillä pyörimiseen. Sitten kun on hyvä olla, niin on taas mukava hemmotella herkuilla... ja kierre jatkuu.
Totta on että tässä 60-tietämissä, useimman kasvot, kaula ja kädet olisivat nuorekkaammat oloiset muutaman kilon ylipainolla tai ainakin painotaulukkojen yläarvoilla. En ole nahkojani venytellyt painoheilureilla,sillä yleensä paino pysyy vakiona, mutta totuus on että jo muutaman kilon pudotus näkyy kasvoilla. Kun vuoisein takaiset shortsit alkoivat pakkaamaan ahtaiksi, päätin tehdä asialle jotain. Minun ei tarvitse kitua nälässä laihtuakseni pari kolme kiloa. Hieman pienentää annoskokoa ja jättää iltapalan kevyeksi, niin homma hoituu sillä. Pöksyt alkavat jälleen mahtumaan ja olo ja liikkuminen on keveää. Minua ei haittaa niinkään, mitä kuvasta näkyy.
Sinulle annan neuvoksi. Unohda syöminen, painontarkkailua ja syö vain kun on nälkä. Siis tarkoitan ihan selvästi koet että on nälkä. Sinulla saattaa olla tunnesyömisestä kysymys.
Vielä lisään aloittajalle. Itselläni ei ole ollut nuorena aikuisena ja sen jälkeen ongelmia painon kanssa. Vasta kun todettiin kolesterolin olevan koholla, olen alkanut miettiä suuhun panemisiani ja ajatukset ovat olleet enemmän ruuan ympärillä, niin on tullut muutama kilo lisää. Varmaan sitä tulee ahdettua sitten sitäkin terveellistä monipuolisemmin ja liikaa silloinkin kun ei olisi energian tarvetta. Minun ongelma on myös hyvätahtoiset ystävät, jotka kestitsevät herkuillaan. Tavallaan on pakko syödä.
Aloittajako ei sitten koskaan ikinä ole kuullut terveellisistä elämäntavoista mitään? Dieettien kanssa jojoileminen on epätervettä eikä tuota pysyvää tulosta milloinkaan. Ruoka-, liikunta- ja uniasiat kuntoon, niin ei enää koskaan tarvitse kärvistellä lyhytaikaisten hömppäkuurien kanssa.