Juttelen itseni, oman pääni kanssa päivittäin koska se yllyttää minua tekemään itsemurhan. Katson ja mietin automaattisesti hirttäytymistapaa tai keinoa tappaa itseni. Tämä on päivittäistä ja todella painostavaa.
Kaljan juonnilla se rauhoittuu, mutta saattaa palata voimakkaampana takaisin. Ajatukset rauhoittuu esim. kun leikkasin itseeni onnea tuovan symbolin itseeni.
Silti omat ajatukseni kehottaa minua kokeilemaan taas itsemurhaa. Kokeile edes...kokeile edes... En kuule ääniä, en kait ole psykoosissa. Juttelen vain itseni kanssa. Raskasta touhua vaan kun se jauhaa vaan samaa yllytystä.
Olen yli kolmekymppinen mies. Eikä tämä ole mikään feikki-, trolliviesti. Halusin vaan kirjoittaa sen. Enkä tiedä edes miksi.
Kaljan juonnilla se rauhoittuu, mutta saattaa palata voimakkaampana takaisin. Ajatukset rauhoittuu esim. kun leikkasin itseeni onnea tuovan symbolin itseeni.
Silti omat ajatukseni kehottaa minua kokeilemaan taas itsemurhaa. Kokeile edes...kokeile edes... En kuule ääniä, en kait ole psykoosissa. Juttelen vain itseni kanssa. Raskasta touhua vaan kun se jauhaa vaan samaa yllytystä.
Olen yli kolmekymppinen mies. Eikä tämä ole mikään feikki-, trolliviesti. Halusin vaan kirjoittaa sen. Enkä tiedä edes miksi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sielunvihollinen, saatana syöttää sinulle tuota kauheaa petosta. Rukoilen että saisit nuo pakkomielteet loppumaan ja pahat ajatukset muuttuisivat elämää kannustaviksi.
"Juttelen itseni, oman pääni kanssa päivittäin koska se yllyttää minua tekemään itsemurhan. Katson ja mietin automaattisesti hirttäytymistapaa tai keinoa tappaa itseni. Tämä on päivittäistä ja todella painostavaa."
SSRI- lääke auttaa tähän.
Ainakin kohdallani auttoi itsemurha-ajatuksiin.
"Kaljan juonnilla se rauhoittuu, mutta saattaa palata voimakkaampana takaisin."
Kalja ja yleensä alkoholi on huono masennuslääke.
Pahentaa kokonaistilannetta.
Mä käyn ''äänet'' nimisessä terapia ryhmässä. Kysele onko teidän paikkakunnalla mahdollisuutta sellaiseen? :)
Kuulen usein ohjailevia ääniä. Tänäänkin. Kuin jokin läheinen ihminen ohjailisi taustalla. Varoitti tänäänkin kun kuljin viinajemmani ohitse, Ei nyt jesse ei nyt, ääni sanoi.
Uskon sitä. Olen joskus tiuskaissut sille, painu siitä holhoamasta. En puhu näistä juuri kenellekään. Näen myös päiväsaikaan sisäisiä näkyjä. Puhuin veikalle näistä kun hapanta otimma.
Veikasta näki, että se piti minua kajahtaneena. Olen nähnyt näkyjä 8 vuotiaasta asti. Lääkkeet tuhoaisivat linkkini näkyjen äänien maailmaan.
Jos lavertelisin jollekin psykiatrille näistä, niin löytäisin pian itseni suljetulta osaltolta.
Ai jaa?
Onkohan kyseessä siis sitkeä pakkoajatus, koska et koe kuulevasi ääniä.
Itselläni eräässä vaiheessa sairauttani tuli mieleen pakkomielteinä joskus tiettyjä järjettömiä sanoja ja joskus sana "itsemurha". Se oli kuin automaatti. Kun koin tai muistin jotain ahdistavaa tai noloa, mieleeni tupsahti sana "itsemurha" tai sitten jokin noista hölynpölysanoista. En kuitenkaan koskaan hautonut itsemurhaa enkä halunnut kuolla.
Kannattaa suhtautua niihin järkevästi sellaisina kuin ne ovat: pakkoajatuksina.
"Kun koin tai muistin jotain ahdistavaa tai noloa, mieleeni tupsahti sana "itsemurha" tai sitten jokin noista hölynpölysanoista"
Minulla sama homma, tulee jupistua itsekseen noissa tilanteissa "tapan itseni", "hirtän itseni", "hyppään jokeen".
Puuvajassa tai vastaavassa paikassa silmät hakevat hirttoköyden paikkaa.
Elämänilanne on laukaissut masennuksen vaikeampana kuin tavallisesti, olen siihen taipuvainen kyllä muutenkin.
Ilmeisesti perinnöllistä taipumusta suvussa ja pitkäkestoinen koulukiusaaminen ja yksinäisyys lapsena.
Lääke on helpottanut oloa, enkä enää jupise tai haudo itsaria.
Sairaanhoitajan kanssa mietittiin elämäntilannettani, joka todettiin suureksi syyksi(toinen lapsuuskokemukseni, sekä yleinen "erikoisuuteni") ja masennuksen ylläpitäjäksi.
Ratkaisua emme löytäneet, pitää vain räpistellä eteenpäin.
Mulla loppu nuo ongelmat sen jälkeen kun valitsin Jeesuksen.
Kaikkien ihmisten päissä on erilaisia "ääniä" eli jälkiä ja kuvitelmia saaduista kokemuksista, ja se on täysin luonnollista. Joskus nämä "äänet" ovat kannustavia, joskus ohjaavia, joskus uhkaavia, pelottavia jne. Tärkeää on, että niiden kanssa voisi elää tasapainoisesti eli että ne olisivat kokonaisuudessaan rakentavia. Jos ne rikkovat ja häiritsevät ylivoimaisesti elämää, niin sitten ovat "ongelma", johon olisi hyvä löytää jokin apu...
Ei siis kannata huolestua, mutta häiritseviin tiloihin varmaan hyvä hakea apua. Ehkä voi alkaa siitä, että ymmärtää "äänen" olevan jonkin oman kokemuksen, muiston seurannainen - ei välttämättä "minä", "demoni" tms. Myöskään Jumalan eli Jeesuksen tavoite ei varmaankaan ole poistaa ihmisen mielikuvitusta eli sisäisiä "ääniä". Vaikka hengellisestikin tällaisia aiheita voi kaiketi lähestyä, niin sitä ei tulisi tehdä liian yksinkertaisesti eli ajattelemattomasti...
Tuo on totta. Ehkä kyse on siitä, kuinka suuren sisäisen kaaoksen nämä muistijäljet ja kuvitelmat saavat aikaan ja siitä, kuinka vieraina ja pelottavina ne kokee. Joku voisi puhua Minän vahvuudesta tai heikkoudesta. Ne voivat ehkä "normaaleimmillaan" olla korvamatoja (biisejä, jotka soivat "päässä" halusi tai ei), vähän sairaalloisemmillaan ehkä obsessioita ja kompulsioita, ja kaikkein pahimmillaan vieraiksi koettuja "ääniä" ja psykoottinen kaaos.
Kun 90-luvulla käytin isoja määriä trisyklisiä masennuslääkkeitä (erityisesti amitriptyliiniä), unen ja valveen rajamailla - hypnoottisessa tilassa - mieleeni tulvi täysin hallitsemattomia "ääniä" ja järjettömiä "puheen" pätkiä, jotka ikään kuin olivat jonkun muun tunnistettavan henkilön äänellä sanottuja ja kieliopillisesti oikeita, mutta semanttisesti mielivaltaisia eivätkä ymmärrettäviä. Kun havahduin niihin eli olin täysin valveilla, niitä ei "kuulunut". Ehkä psykoosi on vastaavanlainen tila aivoissa.